TaxFax nro 32 • 11.6.2018
Seuraamusmaksut
Verohallinto on julkaissut 5.6.2018 päivätyn ohjeen Seuraamusmaksut tuloverotuksessa (dnro: A66/200/2017). Ohjeessa käsitellään uudistettuja seuraamusmaksuja, joita ovat myöhästymismaksu ja veronkorotus. Uudet veronkorotussäännökset ovat aiempaa kaavamaisemmat. Veronkorotuksen määräämiseen ja suuruuteen liittyvää viranomaisen tapauskohtaista harkintavaltaa on supistettu.
Uusia seuraamusmaksuja sovelletaan kaikkien verovelvollisryhmien tuloverotuksessa vuodelta 2018 toimitettavasta verotuksesta alkaen. Verovuotta 2018 edeltäneiden vuosien verotuksessa ja muutosverotuksessa sovelletaan aikaisempia veronkorotussäännöksiä.
Myöhästymismaksu
Myöhästymismaksu on kiinteämääräinen. Verohallinto määrää verovelvolliselle myöhästymismaksun, jos veroilmoitus on annettu myöhässä, mutta ennen verovelvollisen verotuksen päättymistä. Myöhästymismaksu määrätään myös, jos verovelvollinen oma-aloitteisesti korjaa muun ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönnin ennen verotuksen päättymistä. Luonnolliselle henkilölle ja kuolinpesälle määrättävä myöhästymismaksu on 50 euroa verovuotta kohden. Muille verovelvollisille määrättävä myöhästymismaksu on 100 euroa verovuotta kohden.
Veronkorotus
Verohallinto määrää verovelvolliselle veronkorotuksen, jos veroilmoitus tai muu ilmoitus taikka muu säädetty tieto, asiakirja tai selvitys on annettu puutteellisena tai virheellisenä taikka on jätetty kokonaan antamatta.
Veronkorotus voidaan määrätä kaikista ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönneistä, joista on tähänkin saakka voitu määrätä veronkorotus. Poikkeuksena ovat ne laiminlyönnit, joiden seuraamukseksi on säädetty myöhästymismaksu. Veronkorotussäännös on viranomaista velvoittava siten, että veronkorotus on määrättävä, jos ilmoittamisvelvollisuus on laiminlyöty. Veronkorotus jätetään määräämättä vain, jos ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyöntiä voidaan pitää vähäisenä tai siihen on muu laissa säädetty peruste.
Uusien veronkorotussäännösten mukaisen veronkorotuksen määrääminen ei edellytä syyllisyysarviointia. Uusien säännösten mukaan veronkorotuksen määrä ei perustu verovelvollisen tahallisuuden tai tuottamuksen arviointiin, vaan se vahvistetaan tapauksen ulkoisten tunnusmerkkien, kuten ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyöntiin liittyvän tulon tai veron määrän tai laiminlyönnin toistuvuuden perusteella. Tavallisesti tämä tarkoittaa sitä, että veronkorotukseksi vahvistetaan säädetyn prosentin mukainen määrä lisätystä tulosta tai lisääntyneestä verosta.
Veronkorotuksen perustaso on 2 % lisätystä tulosta tai 10 % lisääntyneestä verosta. Perustason veronkorotus määrätään, jos tapauksessa ei ole laissa säädettyjä veronkorotusta alentavia tai korottavia seikkoja.
Veronkorotuksille ei ole euromääräistä kattoa. Kiinteällä veronkorotusprosentilla laskettavan veronkorotuksen määrää ei voida esimerkiksi alentaa sillä perusteella, että lisättävän tulon suuren määrän vuoksi myös veronkorotuksen euromäärä muodostuu suureksi.
Työnantajien eläkevakuutusvelvollisuuden valvonta
Eläketurvakeskus tiedottaa, että toukokuussa on aloitettu työnantajien eläkevakuuttamisen valvonta vuoden 2017 verotietojen perusteella. ETK valvoo, että työnantajat täyttävät työntekijän eläkelain (TyEL) mukaisen vakuuttamisvelvollisuutensa.
Jälkikäteisessä massavalvonnassa vertaillaan työnantajien Verohallinnolle vuosi-ilmoituksessa ilmoittamia palkkatietoja ja työeläkejärjestelmälle ilmoittamia ansiotietoja. Vertailu kattaa lähes kaikki yksityisen sektorin työnantajat.
Suomessa toimivilla työnantajilla on lakisääteinen velvollisuus järjestää työntekijöidensä eläketurva Suomen lainsäädännön mukaisesti riippumatta työntekijän kansallisuudesta. Vakuuttamisvelvollisuus koskee myös Suomessa toimivia ulkomaisia työnantajia. Poikkeuksena tästä voivat olla työntekijät, jotka ulkomainen työnantaja lähettää Suomeen työhön.
Palkkatietojen ilmoittaminen yksinkertaistuu 1.1.2019 alkaen, jolloin työnantajat ilmoittavat palkkatiedot vain yhteen paikkaan, tulorekisteriin. Työeläkevakuuttamisen valvontaa tullaan jatkamaan myös tulorekisteriaikana.