TaxFax nro 35 • 28.6.2018
Saamisten arvonalentumisen vähennysoikeus
Verohallinto on julkaissut 27.6.2018 päivätyn ohjeen Saamisten arvonalenemisten vähennyskelpoisuus elinkeinotulon verotuksessa (dnro: A90/200/2018). Ohjeessa käsitellään rahoitusomaisuuteen kuuluvien myyntisaamisten ja lainasaamisten arvonalenemisten vähennyskelpoisuutta elinkeinotulon verotuksessa. Lisäksi ohjeessa käsitellään tulolähdejaon merkitystä saamisten arvonalentumisen vähennyskelpoisuuteen.
Ohjeen luvussa (3.2), joka käsittelee myyntisaamisen käsitettä, on otettu huomioon korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen (KHO:2018:77) merkitys. Päätöksen perusteella saatavan katsotaan lähtökohtaisesti menettävän luonteensa myyntisaamisena, kun myyntisaaminen muunnetaan osapuolten välisellä sopimuksella lainasaamiseksi ja saaminen käsitellään tosiasiallisen luonteensa mukaisesti kirjanpidossa lainasaamisena.
Työnantajan ottamat vapaaehtoiset eläkevakuutukset
Verohallinto on julkaissut 26.6.2018 päivätyn ohjeen Työnantajan ottamat vapaaehtoiset eläkevakuutukset (dnro: A88/200/2018). Ohjeessa käsitellään työnantajan ottamia vapaaehtoisia yksilöllisiä ja kollektiivisia eläkevakuutuksia. Aikaisempaa saman nimistä ohjetta on päivitetty korkeimman hallinto-oikeuden päätösten perusteella (KHO 2018:35, KHO 2018:36 ja KHO 2018:37).
Työnantajan työntekijälleen ottaman vapaaehtoisen eläkevakuutuksen vakuutusmaksut ovat työntekijälle verovapaa etu, jos vakuutus täyttää tuloverolaissa säädetyt edellytykset eikä työnantajan maksamien maksujen yhteismäärä ylitä verovuonna 8.500 euroa. Myös vakuutuksen tuotto kertyy säästämisaikana verovapaasti. Aikanaan vakuutuksesta maksettava lisäeläke verotetaan vakuutetun ansiotulona.
Vakuutus palkan vaihtoehtona
Työnantajan maksama vakuutusmaksu on aina palkkaa, jos työntekijä voi valita palkan maksutavasta esimerkiksi valitsemalla eläkevakuutuksen ja rahapalkan välillä. Vakuutusmaksu on kokonaan palkkaa myös silloin, kun työntekijä suostuu alentamaan sovittua rahapalkkaansa vakuutusedun saadakseen. Työntekijä ei voi vähentää palkkana pidettyä työnantajan maksamaa vakuutusmaksua omassa verotuksessaan. Vakuutusyhtiön myöhemmin kollektiivisen eläkevakuutuksen perusteella maksama eläke jää tällaisessa tilanteessa kuitenkin verotuksen ulkopuolelle jo kertaalleen palkkana verotettujen vakuutusmaksujen määrään saakka (KHO 2018:37).
Työnantaja ja työntekijä voivat tehdä myös niin sanotun kokonaispalkkasopimuksen, joka voi sisältää rahapalkan ohella esimerkiksi työnantajan ottaman vapaaehtoisen eläkevakuutuksen vakuutusmaksuja. Tällaisissa kokonaispalkkasopimuksissa ei ole kyse palkan korvaamisesta vakuutuksella.
Vakuutukseen maksettu suoritus, joka liittyy työ- tai virkasuhteen päättymiseen, voi olla korvausta työsuhteen päättymisen vuoksi saamatta jääneestä palkasta (KHO 2018:36). Tämän vuoksi edellä kuvatut tilanteet eivät välttämättä koske työsuhteen päättymistilanteita.
Korkein hallinto-oikeus katsoi ratkaisussaan KHO 2018:35, että osakastyöntekijöistä koostuvalle henkilöpiirille järjestetyllä kollektiivisen lisäeläketurvan vakuutusmaksuilla korvattiin osakastyöntekijöiden rahapalkanmaksua, kun yhtiö ei ollut maksanut osakastyöntekijöille lainkaan rahapalkkaa ja maksetut vakuutusmaksut olivat suuria.
Käytettyjen tavaroiden marginaaliverotusmenettely
Verohallinto on julkaissut 28.6.2018 päivätyn ohjeen Käytettyjen tavaroiden sekä taide-, keräily- ja antiikkiesineiden marginaaliverotusmenettely (dnro: A13/200/2018).
Käytettyjen tavaroiden sekä taide-, keräily- ja antiikkiesineiden kaupassa on tyypillistä, että kauppias ostaa tavaran yksityishenkilöltä. Kun kauppias myy tämän verotta ostamansa käytetyn tavaran, myyntihinta sisältää piilevänä sen arvonlisäveron, joka on sisältynyt tavaran ostohintaan. Käytetyn tavaran ja taide-, keräily- tai antiikkiesineen ostohintaan sisältyvän piilevän veron poistamiseksi arvonlisäverotuksessa voi tietyissä edelleenmyyntitilanteissa soveltaa marginaaliverotusmenettelyä. Jälleenmyyjä suorittaa tällöin veron saamastaan voittomarginaalista eli tavaran myyntihinnan ja ostohinnan erotuksesta. Marginaaliverotusmenettelyn soveltaminen on vapaaehtoista.
Marginaaliverotusmenettelyn vaatimukset kirjanpidolle
Verovelvollisen on pidettävä sellaista kirjanpitoa, että siitä saadaan veron määräämistä varten tarvittavat tiedot. Kirjanpidossa ja varastokirjanpidossa on pidettävä erillään muista ostoista ja myynneistä ne ostot ja myynnit, joihin sovelletaan marginaaliverotusmenettelyä. Varastokirjanpidossa erilläänpitoa tarvitaan muun muassa siksi, että on osoitettavissa, että tavaroita ei ole otettu muuhun käyttöön kuin jälleenmyytäväksi.
Voittomarginaalin laskentatapa ja erilläänpidon vaatimus tarkoittavat käytännössä sitä, että marginaaliverotettavat myynnit ja ostot on kirjattava kirjanpidossa omille tileilleen. Tarvittaessa marginaaliverotettavat myynnit ja ostot on vielä pidettävä toisistaan erillään eli kirjattava omille tileilleen silloin,
- kun sovelletaan yhtä aikaa tavarakohtaista menettelyä ja verokausikohtaista menettelyä tai
- kun myyntiin sovelletaan eri verokantoja.
Kirjanpitolautakunta on 31.10.2017 antanut yleisohjeen arvonlisäveron kirjaamisesta. Yleisohjeessa käsitellään myös marginaaliverotusmenettelyn alaisen käytetyn tavaran kirjanpitoa.
Tukihenkilötoiminta verotuksessa
Verohallinto on julkaissut 26.6.2018 päivätyn kannanoton tukihenkilöiden verotuksesta (dnro: A86/200/2018).
Tyypillisesti tukihenkilötoimintaa järjestävät erilaiset yleishyödylliset yhteisöt, järjestöt ja julkisyhteisöt (esimerkiksi kunnat). Tukihenkilö tai -perhe toimii lapsen, nuoren, vanhuksen, vammaisen, yksinhuoltajan, kuntoutujan tms. tukena, apuna ja seurana.
Tukihenkilötoiminta voi olla täysin korvauksetonta, kuten esimerkiksi ystäväpalvelu, tai tukihenkilö- tai tukiperhetoiminnasta voidaan maksaa palkkio ja/tai erilaisia kustannusten korvauksia. Yleensä tällaista tukitoimintaa ei harjoiteta työsuhteessa.
Verohallinnon kannanoton mukaan tukihenkilö voi vähentää tukihenkilötoimintaan liittyviä todellisia kuluja omassa verotuksessaan, jos hän on saanut toiminnasta veronalaista tuloa (veronalaista palkkiota tai veronalaisia kustannusten korvauksia). Vähennyksiä voi tehdä enintään tulon määrään saakka, koska tällainen toiminta ei ole luonteeltaan tulonhankkimistoimintaa. Jos tukihenkilö ei saa toiminnasta veronalaista korvausta, hän ei voi myöskään vähentää hänelle mahdollisesti aiheutuneita kuluja.
Tukihenkilölle ei voi maksaa matkakustannusten korvauksia verovapaasti, jos työtä ei ole tehty työsuhteessa. Kuitenkin, jos työtä on tehty yleishyödyllisen yhteisön hyväksi, yleishyödyllinen yhteisö voi maksaa korvauksia verovapaasti TVL 71 §:n 3 momentin rajoissa (verovapaa matkakustannusten korvaus muulla kuin julkisella kulkuneuvolla enintään 2 000 euroa kalenterivuodessa). Esimerkiksi kunta ei ole yleishyödyllinen yhteisö, eikä se voi maksaa tukihenkilölle matkakustannusten korvauksia verovapaasti, ellei tukihenkilö ole työsuhteessa kuntaan.
Jos matkakustannusten korvauksia maksetaan luonnolliselle henkilölle ja niiden määrät ja perusteet ovat Verohallinnon kustannuspäätöksen mukaisia, maksajan ei tarvitse toimittaa korvauksista ennakonpidätystä. Tällöin matkakustannusten korvaukset ovat kuitenkin veronalaisia ja ne on ilmoitettava veronalaisina.
Tukihenkilö voi vaatia matkakustannuksia vähennettäväksi omassa verotuksessaan joko tositteiden (esimerkiksi matkalippu) tai Verohallinnon matkakuluvähennyspäätöksen mukaisesti (oma-auto v. 2017 0,24 e/km) enintään tukihenkilötoiminnasta saadun veronalaisen tulon määrään saakka.