TaxFax nro 36 • 29.6.2018
Henkilökuntaedut verotuksessa
Verohallinto on julkaissut 25.6.2018 päivätyn ohjeen Henkilökuntaedut verotuksessa (dnro: A92/200/2018). Ohjeessa käsitellään henkilökuntaetuja yksityishenkilön tuloverotuksessa ja ennakkoperinnässä. Ohjeessa on käsitelty yksityiskohtaisesti verovapaaksi säädettyjä henkilökuntaetuja. Näiden lisäksi on käsitelty myös muita verotus- ja oikeuskäytännössä verovapaiksi katsottuja henkilökuntaetuja. Aikaisempaa saman nimistä ohjetta on selkeytetty hammashoidon sekä työntekijän omaehtoisen verovapaan virkistys- ja harrastustoiminnan osalta.
Hammashoito
Työnantajan kustantama hammashoito voi olla työntekijälle verovapaa vain, jos se on työnantajan järjestämää, siitä on sovittu työterveyttä koskevassa ohjesäännössä tai muussa vastaavassa asiakirjassa ja hoito on tavanomaista ja kohtuullista. Edun verovapauteen ei vaikuta se, saako työnantaja hammashoidosta Kansaneläkelaitoksen korvausta vai ei.
Työnantaja voi järjestää vapaaehtoiseen työterveyshuoltoon kuuluvan hammashoidon esimerkiksi hankkimalla palvelun julkiselta tai yksityiseltä palveluntarjoajalta, jonka kanssa se on tehnyt sopimuksen. Vaihtoehtoisesti työnantaja voi järjestää hammashoidon antamalla työntekijälle lähetteen, jossa on määritelty, mitä palveluja työnantajan kustantama ja työterveysohjesäännössä sovittu hammashoito kattaa.
Tavanomaisena hammashoitona voidaan pitää työkyvyn ylläpitämiseen ja sairaudenhoitoon kuuluvaa hammashoitoa. Hammashoitoon voi kuulua esimerkiksi hampaiden tarkastukset, reikien paikkaukset ja hammaskiven poisto. Muu kuin terveyden- tai sairaudenhoitoon kuuluva hammashoito on työntekijälle kokonaan veronalainen etu (esimerkiksi esteettinen hammashoito).
Työnantajan kustantamasta hammashoidosta muodostuu työntekijälle veronalainen etu, jos työnantaja korvaa työntekijän maksamia, hänen itse vapaasti valitsemallaan hammaslääkärillä käynneistä aiheutuneita kuluja. Tällöin hammashoito ei ole työnantajan järjestämää ja korvaukset ovat työntekijälle veronalaista palkkaa, vaikka korvausmenettelystä olisi maininta työnantajan terveydenhoito-ohjesäännössä tai vastaavassa asiakirjassa. Hammashoitoa voidaan kuitenkin pitää tällaisessakin tilanteessa työnantajan järjestämänä, jos työntekijällä on hammaslääkärille mennessään työnantajalta saatu lähete.
Työterveyshuoltoon sisältyvä kohtuullinen hammashoito on verovapaa etu myös työntekijänä toimivalle yrityksen osakkaalle, jos osakkaan työterveydenhuolto on järjestetty samalla tavalla kuin koko henkilökunnan työterveydenhuolto.
Verovapaa liikuntatoiminta
Omaehtoinen kulttuuri- ja liikuntatoiminta on verovapaata, kun se on työnantajan tarjoamaa. Etu on työnantajan tarjoamaa silloin, kun työnantaja on järjestänyt edun työntekijän käyttöön, toisin sanoen tehnyt palveluntarjoajan kanssa sopimuksen tietyn maksuvälineen käyttämisestä tai vaihtoehtoisesti maksaa edusta aiheutuneet kustannukset suoraan toiminnan tarjoajalle tai välittäjälle.
Liikunnalla tarkoitetaan henkilön fyysistä aktiivisuutta, jonka tarkoituksena on yleensä kohottaa kuntoa tai ylläpitää taikka parantaa työntekijän fyysistä hyvinvointia ja terveyttä. Liikuntatoimintaan kuuluvat urheiluseurojen liikuntamaksut, jos maksu oikeuttaa seuran liikuntapalvelun käyttämiseen. Tällaisia maksuja ovat esimerkiksi golfseurojen jäsenmaksut tai golfosakkeiden hoitovastikkeet, jos ne oikeuttavat pelaamiseen.
Omaehtoista liikuntatoimintaa koskeva etu on tarkoitettu työntekijän oman liikunnan tukemiseen. Tämän vuoksi etua ei voida käyttää sellaisiin harrastuksiin tai palveluihin, joissa ei suoraan ole kyse työntekijän liikunnasta (esimerkiksi pelkän kuntosaliohjelman laatiminen) tai joissa on kyse muun tahon kuin työntekijän omasta aktiiviliikunnasta (esimerkiksi vauvauinnissa vauvan uintimaksu).
Erilaiset luonto- tai muita elämyksiä, virkistäytymistä, yleistä hyvinvointia, elämäntaitoja tms. työntekijöille tarjoavat palvelut tai lajit eivät ole säännöksessä tarkoitettua liikuntaa. Omaehtoisen liikuntatoiminnan seteliä tai muuta maksujärjestelmää ei voi käyttää tällaisten palvelujen tai lajien harrastamisesta aiheutuvien kustannusten maksamiseen. Työnantaja voi kuitenkin järjestää tällaista toimintaa muulla tavalla työntekijöilleen verovapaasti
Yritysten korkovähennysoikeuden rajoitukset
Verohallinto on julkaissut 29.6.2018 päivätyn ohjeen Korkovähennysoikeuden rajoitukset elinkeinotoiminnassa (dnro: A46/200/2018).
Ohjeessa käsitellään elinkeinotoiminnan korkovähennysoikeuden rajoittamista. Aikaisempaa saman nimistä ohjetta on päivitetty oikeuskäytännön johdosta. Myös ohjeen kieliasua on tarkennettu muun muassa tasevertailuun perustuvan poikkeuksen osalta. Päivitetty ohje koskee voimassa olevaa säädöstä korkojenvähennysoikeudesta. Ohjeessa ei ole huomioitu valmistelussa olevia muutoksia korkovähennysoikeuden rajoitussäädöksiin.
Pääsäännön mukaan elinkeinotoiminnasta johtuneiden velkojen korot ovat vähennyskelpoisia. Korkovähennysrajoitussäännöstä sovelletaan ainoastaan yhteisöjen, avoimien yhtiöiden ja kommandiittiyhtiöiden elinkeinotoiminnan tulolähteessä. Rajoitukset eivät koske muun toiminnan tulolähdettä eivätkä maatalouden tulolähdettä.
Korkorajoitussäännöksen mukaan yhteisöjen, avoimien yhtiöiden ja kommandiittiyhtiöiden elinkeinotulolähteen korkomenojen vähennysoikeutta rajoitetaan silloin, kun korot suoritetaan säännöksessä tarkoitetuissa etuyhteystilanteissa
Korkomenojen vähentämistä koskevia rajoituksia ei sovelleta lainkaan, jos yhtiöllä ei ole etuyhteysveloista maksettuja korkomenoja. Tällöin korkomenot voidaan vähentää kokonaisuudessaan.
Korkomenot voidaan vähentää täysimääräisesti korkotulojen määrää vastaavalta osin myös silloin, kun yhtiöllä on etuyhteysveloista maksettuja korkoja. Jos verovuoden nettokorkomenot (= se osa korkomenoista, joka ylittää korkotulot) ovat enintään 500 000 euroa, korkomenot voidaan tällöinkin vähentää kokonaisuudessaan.
Jos verovuoden nettokorkomenot ylittävät 500 000 euroa, nettokorkomenot voidaan vähentää siltä osin kuin ne ovat enintään 25 prosenttia oikaistusta elinkeinotoiminnan tuloksesta. Korkovähennysoikeuden rajoituksia ei kuitenkaan sovelleta, mikäli yhtiö esittää selvityksen siitä, että sen oman pääoman suhde vahvistetun tilinpäätöksen mukaiseen taseen loppusummaan on korkeampi tai yhtä suuri kuin vahvistetun konsernitaseen vastaava suhdeluku verovuoden lopussa.