TaxFax nro 38 • 6.7.2018
Majoitustoiminnan arvonlisäverotus
Verohallinto on julkaissut 5.7.2018 päivätyn ohjeen Majoitustoiminnan arvonlisäverotus (dnro A84/200/2018). Ohjeessa käsitellään majoitustoiminnan arvonlisäverotusta. Majoitustoiminnan eri toimintamuodot ovat kehittyneet ja kehittyvät nopeasti, minkä vuoksi majoitustoimintaa koskevia arvonlisäverolain säännöksiä sovelletaan käytännössä hyvin monenlaiseen eri toimintaan. Ohjeessa on pyritty huomioimaan toimintamuotojen kehittyminen sekä majoitustoimintaa koskeva uusin oikeus- ja verotuskäytäntö. Ohje korvaa aiemmat ohjeet Majoitustoiminnan verotuksesta (dnro 2033/40/2001, 28.2.2014) ja Hotelliaamiaisen veron peruste arvonlisäverotuksessa (dnro 356/40/2004, 23.3.2004).
Majoitustoimintaa koskeva sääntely arvonlisäverolaissa
Arvonlisäverolain perusteella kiinteistön vuokraus on vapautettu arvonlisäverosta. Tästä poiketen veroa suoritetaan hotelli- ja leirintäaluetoiminnassa sekä niihin verrattavassa majoitustoiminnassa tapahtuvasta huoneiden, leirintäpaikkojen, mökkien ja muiden sellaisten tilojen käyttöoikeuden luovuttamisesta. Majoitustilan käyttöoikeuden luovuttamiseen sovelletaan alennettua 10 prosentin verokantaa. Lisäksi arvonlisäverolaki mahdollistaa tietyin edellytyksin hakeutumisen verovelvolliseksi sellaisestakin kiinteistön vuokrauksesta tai muusta käyttöoikeuden luovutuksesta, jota ei pidetä verollisena majoitustoimintana.
Yksityisasunnon vuokraaminen majoitustoimintana
Asuinhuoneiston tai muun asuinkäyttöön tarkoitetun tilan omistaja tai haltija saattaa tarjota omistamaansa huoneistoa tai huoneita tilapäiseen majoitustarkoitukseen esimerkiksi internetissä toimivan välityssivuston kautta. Tällaisen toiminnan arvonlisäverollisuutta arvioidaan samojen edellytysten mukaan kuin muutakin majoitustilan tarjoamista.
Omassa käytössä olevan lomamökin tai huoneiston tai muun vastaavan majoitustilan satunnainen tarjoaminen majoituskäyttöön ei lähtökohtaisesti ole arvonlisäverolaissa tarkoitettua majoitustoimintaa, eikä toimintaa harjoiteta myöskään liiketoiminnalta edellytetyssä laajuudessa. Vaikka asuntoa tarjottaisiin majoituskäyttöön ympärivuotisesti, ei toiminnassa katsota olevan kysymys liiketoiminnasta, mikäli asuntoa jatkuvaluontoisesti käytetään myös yksityiskäytössä.
Jos majoitustoiminnan käytössä on useampia majoitustiloja ja toimintaa harjoitetaan riittävän säännöllisesti, voi toiminta täyttää arvonlisäverollisen majoitustoiminnan edellytykset. Esimerkiksi jos majoitustoiminnan käytössä on useampia huoneistoja, tai toimintaa harjoitetaan useampia erikseen vuokrattavia makuuhuoneita sisältävässä kiinteistössä, voi toiminta ylittää liiketoiminnalta edellytetyn laajuuden.
Toiminnan arvonlisäverollisuutta arvioitaessa merkitystä on majoitustilojen määrän ja toiminnan laajuuden lisäksi sillä, kuinka ammattimaisesti toimintaa harjoitetaan ja noudatetaanko toiminnassa majoitustoimintaa koskevia määräyksiä. Jos toiminnassa tehdään lain mukaiset ilmoitukset terveydensuojeluviranomaisille ja varmistetaan tilojen soveltuvuus majoitustoimintaan sekä varustetaan tilat asianmukaisesti, voidaan tätä pitää toiminnan ammattimaisuutta tukevana näyttönä. Samoin merkitystä voidaan antaa oheispalveluiden tarjoamiselle. Etenkin silloin, jos majoitustoiminnan liikevaihto jää alle vähäisen toiminnan rajan, voidaan arvonlisäverollisuuden edellytykseksi asettaa majoitustoimintaa koskevien lakien ja määräysten soveltaminen toiminnassa, sekä riittävä näyttö tilojen yksinomaisesta käytöstä liiketoiminnassa.
Jos arvonlisäverollista majoitustoimintaa harjoitetaan asuinhuoneistossa tai muussa sellaisessa tilassa, jota käytetään myös omistajan asuinkäyttöön tai muuhun yksityiskäyttöön, on tämä huomioitava arvonlisäveron vähennyksissä. Asuinkäytössä olevien tilojen osalta arvonlisäveron vähennysoikeus on rajoitettu.
Arvonlisäveron vähennysoikeus
Arvonlisäverollista majoitustoimintaa harjoittavalla on oikeus vähentää verollista toimintaa varten tehtyjen hankintojen arvonlisävero. Verolliseen toimintaan kohdistuvia kuluja voivat olla esimerkiksi välittäjän välityspalkkio, markkinoinnista aiheutuvat kustannukset, tai majoitustilojen varustamisesta ja siivouksesta aiheutuvat kulut. Mikäli kulut kohdistuvat vain osittain verolliseen toimintaan, verovelvollisen on jaettava kulut vähennyskelpoiseen ja vähennyskelvottomaan osaan. Kulujen jakaminen on tehtävä siten, että jako vastaa mahdollisimman hyvin kustannusten todellista kohdistumista vähennyskelpoiseen ja vähennyskelvottomaan toimintaan.
Verovelvollisen on tietyin edellytyksin mahdollista tehdä arvonlisäveron vähennys myös alun perin vähennyskelvottomaan käyttöön hankitusta tavarasta tai palvelusta, kun tällainen tavara tai palvelu myöhemmin siirretään vähennykseen oikeuttavaan käyttöön (nk. alkuvarastovähennys, AVL 112 §). Alkuvarastovähennys on siten mahdollinen esimerkiksi alun perin edustuskäyttöön tai arvonlisäverottoman liiketoiminnan käyttöön hankituista tavaroista tai palveluista, jotka myöhemmin otetaan verollisen majoitustoiminnan käyttöön. Vähennysoikeuden edellytyksenä on verovelvollisen vähennyskelpoiseen käyttöön ottohetkellä laatima tosite.
Talkoo-, naapuriapu- ja vaihtotyön verotus
Verohallinto on julkaissut 4.7.2018 päivätyn ohjeen Talkoo-, naapuriapu- ja vaihtotyön verotus (dnro A93/200/2018). Ohjeessa käsitellään luonnollisen henkilön toiselle luonnolliselle henkilölle tekemän talkoo-, naapuriapu- ja vaihtotyön tuloverotusta ja ennakkoperintää. Ohje korvaa aikaisemman Luonnollisen henkilön tekemän talkoo-, naapuriapu- ja vaihtotyön verotus -nimisen ohjeen. Ohjeeseen on tehty pieniä lainsäädäntömuutoksista johtuvia termimuutoksia. Myös siinä olevia viittauksia muihin Verohallinnon ohjeisiin on päivitetty ja joitakin ohjeviittauksia on tarpeettomina poistettu. Muutoin ohjeen linjaukset vastaavat sisällöltään aikaisempaa ohjetta.
Tuloverolain mukaan työsuoritusten vaihtaminen toiseen työsuoritukseen on vastikkeellinen tapahtuma, joka aiheuttaa veroseuraamuksia molemmille osapuolille. Vaihtotyöstä voidaan sopia kahdenkeskisesti tai työsuorituksia voidaan vaihtaa monenkeskisesti myös erilaisten vaihtopiirien (esimerkiksi aikapankkien) kautta. Toisaalta verotuskäytännössä on jo pitkään vakiintuneesti pidetty talkootyön tekemistä ja vähäisten naapuriaputyyppisten työsuoritusten vaihtamista keskenään verovapaana.
Aina ei ole aivan selvää, milloin kyse on veronalaisesta vastikkeellisesta työsuoritusten vaihtamisesta ja milloin ilman korvausta verovapaasti tehtävästä talkoo- tai naapuriaputyyppisestä työstä. Ohjeessa on käsitelty esimerkkien avulla erilaisia rajanvetotilanteita. Ohjeessa on myös selvitetty sitä, miten vastikkeellisesta työsuoritusten vaihtamisesta muodostuva tulo lasketaan ja ilmoitetaan verotuksessa.
Verotettavan tulon laskeminen henkilöverotuksessa
Verohallinto on julkaissut 27.6.2018 päivätyn ohjeen Verotettavan tulon laskeminen henkilöverotuksessa (dnro A95/200/2018).
Ohje käsittelee verotettavan ansiotulon laskemista kunnallisverotuksessa ja valtionverotuksessa sekä verotettavan pääomatulon laskemista. Ohjeessa käsitellään laskennassa huomioon otettavien tulonhankkimismenojen, puhtaasta ansiotulosta tehtävien vähennysten, viran puolesta tehtävien vähennysten sekä verosta tehtävien vähennysten edellytyksiä ja määriä.
Ohjetta on päivitetty tulonhankkimisvähennyksen määrän osalta.
Vertaislainat yksityishenkilöille ja lainamuotoinen joukkorahoitus yrityksille
Verohallinto tiedottaa velkapääoman menettämisen sekä luovuttamisen verokohtelusta, silloin kun kyseessä ovat vertaislainat yksityishenkilöille ja lainamuotoinen joukkorahoitus yrityksille.
Vertaislainatoiminta tarkoittaa sitä, että toisilleen tuntemattomat yksityishenkilöt lainaavat rahaa toisilleen. Lainamuotoinen joukkorahoitus puolestaan tarkoittaa sitä, että yritykset lainaavat varoja toisilta yrityksiltä tai yksityisiltä sijoittajilta. Lainoja välittävät alan yritykset digitaalisilla markkinapaikoilla. Niiden kautta sijoittajat voivat lainata varojaan ja lainantarvitsijat hakea rahoitusta.
Korkein hallinto-oikeus (KHO) on vuosikirjapäätöksessään KHO 2018:11 ottanut kantaa siihen, miten vertaislainasopimuksen luovutusta ja sen pääoman menettämistä käsitellään verotuksessa. Ratkaisun mukaan arvopaperina pidettävän vertaislainan vastikkeelliseen luovutukseen sovelletaan luovutusvoittoa ja -tappiota koskevia säännöksiä, kun vertaislainapalvelu luovuttaa verovelvollisen puolesta esimerkiksi perintäyhtiölle ne juoksevat velkakirjat, joihin verovelvollisen sijoitukset on tehty. Kun velkakirjan luovutushinta alittaa pääoman, verotuksessa syntyy vähennyskelpoinen luovutustappio.
Omaisuuden luovutuksesta syntynyt tappio vähennetään omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta verovuonna ja viitenä sitä seuraavana vuotena sitä mukaan kuin voittoa kertyy. Luovutustappio syntyy sinä verovuonna, jona arvonmenetystä voidaan pitää lopullisena.
- Vertaislainan arvonmenetystä voidaan pitää lopullisena, kun saatava on kirjattu velallisen varattomuustodistuksen perusteella luottotappioksi.
- Joukkorahoituksena annettujen lainojen arvonmenetys on lopullinen tuloverolain mukaisessa verotuksessa vasta, kun konkurssipesänhoitaja ilmoittaa, että jako-osuutta ei kerry, tai kun konkurssipesän lopputilitys tehdään.
Luovutustappiota ei voi vähentää verotuksessa, jos verovelvollisen verovuonna luovuttaman omaisuuden luovutushinnat ja hankintamenot ovat olleet enintään 1 000 euroa. Edellä kerrotuissa tilanteissa vertaislainoihin ja joukkolainoihin sovelletaan säännöksiä, jotka koskevat luovutusvoittoa ja -tappiota. Tästä syystä myös tätä tuloverolain säännöstä sovelletaan vertaislainoihin ja joukkolainoihin.