TaxFax nro 4 • 19.1.2018
Yhteisöjen lisäennakot
Verohallinto muistuttaa, että yhteisöjen ennakon täydennysmaksu korvattiin marraskuusta 2017 lähtien lisäennakolla, eli verovuoden päättymisen jälkeen määrättävällä ennakolla. Jos yhteisön (esim. osakeyhtiö) tilikausi on päättynyt 31.12.2017, lisäennakkoa voi maksaa korottomasti tammikuun 2018 loppuun saakka. Jos tilikausi poikkeaa kalenterivuodesta, verovuosi määräytyy tilikauden päättymisajankohdan mukaan. Jos tilikausi päättyy esimerkiksi 30.4.2018, lisäennakkoa voi maksaa korottomasti toukokuun 2018 loppuun saakka. Jos kalenterivuoden aikana päättyy useita tilikausia, verovuosi määräytyy viimeisen kalenterivuoden aikana päättyvän tilikauden päättymisajankohdan mukaan.
Yhteisön on tehtävä lisäennakkoa koskeva hakemus sähköisesti. Hakemuksen voi tehdä esimerkiksi OmaVerossa. Kun lisäennakkoa haetaan OmaVerossa, saa ennakkoa koskevan päätöksen ja maksutiedot yleensä välittömästi. Myös eräpäivän voi valita itse – se voi olla kuluva päivä tai enintään kolmen viikon päässä oleva päivä, kuitenkin aina pankkipäivä.
Jos lisäennakon eräpäivä on kuitenkin verovuoden päättymistä seuraavan toisen kuukauden ensimmäinen päivä tai tämän jälkeen, ennakolle lasketaan huojennettua viivästyskorkoa. Korkoa kertyy verovuoden päättymistä seuraavan toisen kuukauden ensimmäisestä päivästä ennakon eräpäivään asti. Lisäennakolle lasketaan korkoa aina ennakon eräpäivään asti, vaikka ennakko maksettaisiin ennen eräpäivää. Vuonna 2018 huojennettu viivästyskorko on 2 %.
Tulonhankkimiskulut ansiotuloista
Verohallinto on julkaissut 17.1.2018 päivätyn ohjeen Tulonhankkimiskulut ansiotuloista (dnro: A253/200/2017). Ohjeessa käsitellään verovelvolliselle viran puolesta palkkatulosta myönnettävää tulonhankkimisvähennystä sekä ansiotulosta vähennettäviä muita tulonhankkimismenoja Seuraavassa ote ohjeen kohdasta, joka käsittelee opintomatkoja:
Opintomatka voidaan katsoa ansiotulon hankkimis- tai säilyttämismielessä tehdyksi silloin, kun matka on ollut tarpeellinen henkilöllä jo olevan työn tai tehtävän hoidon kannalta. Opiskelun osuus matkasta tulee olla vähäistä suurempi, jotta kustannukset olisivat osittainkaan verotuksessa vähennettävissä. Kongressimatkan kulut voidaan katsoa tieteellisestä työstä aiheutuneiksi menoiksi, jos verovelvollinen on pitänyt kongressissa esitelmän tai on muutoin osoittanut kongressin tärkeäksi ammattitaitonsa ylläpitämiseksi (mm. KHO 1976-II-529).
Opinto- ja tutkimusmatkan kuluina voidaan vähentää matkakulujen lisäksi matkasta aiheutunut kohtuullinen asumis- ja muiden elantokustannusten lisäys. Jos matka on osittain virkistysmatkan luonteinen ja osittain opintomatka, vähennykseksi hyväksytään yleensä opiskeluun käytettyä aikaa vastaava osa matkan kuluista.
Matkakustannusten vähentäminen palkansaajan verotuksessa
Verohallinto on julkaissut 12.1.2018 päivätyn ohjeen Matkakustannusten vähentäminen palkansaajan verotuksessa (dnro: A5/200/2018). Ohjeen ohjeessa käsitellään palkansaajan oikeutta vähentää työstä aiheutuneita matkakustannuksia verotuksessa. Palkansaajalle aiheutuneiden kustannusten vähentämiseen vaikuttaa se, ovatko kustannukset asunnon ja työpaikan välisiä matkakuluja vai työmatkasta aiheutuneita matkakustannuksia.
Ohjeen liitteenä on yhteenvetotaulukko matkakustannusten korvaamisesta ja vähentämisestä. Taulukossa on kerrottu, minkä suuruisia matkakustannusten korvauksia työnantaja voi maksaa työntekijälle verovapaasti. Siinä on kerrottu myös, minkä suuruisia kustannuksia työntekijä voi vaatia vähennettäväksi omassa verotuksessaan, jos työnantaja ei ole korvannut matkoista hänelle aiheutuneita kustannuksia.
TAULUKKO: Matkakustannusten korvaaminen ja vähentäminen vuonna 2017
| Työnantaja voi edellytysten täyttyessä korvata verovapaasti (v. 2017) |
Työntekijä voi vähentää verotuksessaan, jos työnantaja ei ole korvannut (v. 2017). Jos työnantaja on korvannut osan kustannuksista, työntekijän vähennyksen määrää pienennetään työnantajan maksamalla korvauksella. |
|
| Matkustamiskustannukset asunnon ja varsinaisen työpaikan välisiltä matkoilta |
|
|
| Matkustamiskustannukset työmatkalta |
|
|
| Lisääntyneet elantokustannukset työmatkalla (muut kuin erityisalan työntekijät sekä ne erityisalan työntekijät, joilla varsinainen työpaikka) |
|
|
| Lisääntyneet elantokustannukset työmatkalla (erityisala) |
|
|
Uutta oikeuskäytäntöä
Vertaislainasopimuksen arvonmenetys rinnastettiin luovutustappioon
Hakijana olleen yksityishenkilön oli tarkoitus sijoittaa internetissä toimivan verkkopalvelun kautta niin sanottuihin vertaislainoihin. Kysymys oli vertaislainojen sähköisestä markkinapaikasta, jonka kautta sijoittajat voivat tarjota varojaan sijoitettaviksi rahoitusta tarvitsevien lainanhakijoiden velkakirjamuotoisiin lainoihin. Palvelussa hakija pystyi valitsemaan haluamansa riski- ja tuottotason ja näin asettamiensa sijoitussääntöjen perusteella hajauttamaan sijoituksensa useiden velallisten velkapääomiin.
Hakijan tehtyä sijoituksensa palvelu alkoi sijoittaa varoja asetettujen sijoitusehtojen perusteella automaattisesti ja hakijan lainasalkkuun alkoi muodostua lainanhakijoiden tarjonnan perusteella kantaa eri velkakirjoista tai niiden määräosista. Palvelussa velkojan ja velallisen henkilöllisyydet jäivät toisilleen tuntemattomiksi. Verkkopalvelu vastasi hakijan puolesta mahdollisista velkojen perintätoimista. Mikäli saatavaa ei saatu perittyä ulosoton kautta, saatava kirjattiin luottotappioksi ulosottoviranomaisen antaman niin sanotun varattomuustodistuksen perusteella. Verkkopalvelu oli myös oikeutettu myymään perittäväksi siirtyviä saatavia perintäyhtiölle hakijan puolesta.
Kysymyksessä olevia sijoituksia pidettiin sellaisena omaisuutena, jonka luovutuksen johdosta voitiin vahvistaa luovutustappio, ja sellaisina arvopapereina, joiden lopullinen arvonmenetys rinnastettiin luovutustappioon. Ennakkoratkaisu.
KHO 19.1.2018 T:164 eli vuosikirjassa KHO:2018:11
Edellytysten täyttyessä rakennuspaikkaosakkeiden myynnistä saatu luovutusvoitto oli verovapaata
A ja B omistivat asuntonaan käyttämänsä erillistalon hallintaan oikeuttavat Asunto-osakeyhtiö C:n osakkeet m–p. Asunto-osakeyhtiön rakennukset oli tarkoitus purkaa ja rakentaa aiempien yhdeksän tilalle 16 uutta erillistaloa, joista kukin muodostaisi yhtiöjärjestyksen mukaisen oman huoneistonsa. Yhtiöjärjestyksen huoneistoselitelmään aiottiin lisätä olemassa olevien yhdeksän huoneiston lisäksi myös uudet seitsemän lisähuoneistoa siten, että osa yhtiön nykyisten osakkeenomistajien osakkeista muutettaisiin ns. rakennuspaikkaosakkeiksi. Kukin nykyisistä osakkeenomistajista omistaisi 1/9 jokaisen lisähuoneiston hallintaan oikeuttavista osakkeista. Muutetun yhtiöjärjestyksen mukaan osakkeet m–n oikeuttivat uuden erillistalon hallintaan ja rakennuspaikkaosakkeisiin kuuluvat osakkeet o–p (yhteensä seitsemän osaketta) kukin osaan yhden lisähuoneiston hallinnasta.
A ja B aikoivat myydä omistamansa osakkeet. Osakkeita myytäessä A:n ja B:n asuntona käyttämä rakennus oli todennäköisesti jo purettu. Asunto-osakeyhtiön uusien rakennusten rakentaminen toteutettaisiin uusien osakkeenomistajien tekemillä rakennusrahastosijoituksilla. Kaupan kohteena olevien osakkeiden taloudellinen arvo muodostui näin ollen lähinnä niistä rakennuspaikoista, jotka asunto-osakeyhtiö omisti.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että osakkeiden m–n myymiseen voitiin soveltaa oman asunnon luovutuksen verovapautta. Sama koski osakkeita o–p, jos A ja B luovuttivat kaikki omistamansa osakkeet m–p yhdellä luovutuksella tai usean osaluovutuksen kokonaisuutena siten, että olosuhteista voitiin päätellä, että hakijoiden tarkoituksena oli realisoida kaikki aiemmin omana vakituisena asuntonaan käyttämänsä huoneiston hallintaan oikeuttaneet osakkeet kokonaisuudessaan lyhyen ajan kuluessa. Ennakkoratkaisu.
KHO 17.1.2018 T:125 eli vuosikirjassa KHO:2018:9