TaxFax nro 44 • 17.8.2018
Kiinteistöjen arvostaminen verotuksessa uudistuu
Valtiovarainministeriö tiedottaa, että se on lähettänyt lausuntokierrokselle lakiluonnoksen (linkki), jossa esitetään muutoksia sekä rakennusten että maapohjan verotusarvojen määrittämiseen. Uudistus tehdään, sillä nykyinen järjestelmä ei kohtele verovelvollisia tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti, koska verotusarvot eivät ole ajan tasalla. Verotusarvot eivät ole perustellussa suhteessa käypiin arvoihin.
Verotusarvot nousevat huomattavasti
Valmisteltava esitys nostaa kiinteistöjen verotusarvoja. Verotusarvot nousevat suurimmissa kaupungeissa suhteellisesti enemmän kuin pienemmissä kunnissa.
Rakennusten verotusarvot nousisivat karkeasti arvioiden keskimäärin kaksinkertaisiksi nykytasosta, mutta nousu vaihtelisi rakennustyypeittäin ja alueittain rakennuskustannusten hintakehityksen mukaan. Nousu kohdistuisi eniten uudehkoihin suuriin pientaloihin, joiden verotusarvo on iän perusteella alentunut vain vähän ja joissa pinta-alan perusteella tehtävän vähennyksen vaikutus poistuisi. Uudistus merkitsee myös sitä, että verorasitusta siirtyy asuinkerrostalojen osakkailta asuinpientalokiinteistöjen omistajille.
Myös maapohjien verotusarvot nousisivat alustavien laskelmien mukaan keskimäärin kaksinkertaisiksi nykytasostaan koko maan tasolla tarkasteltuna.
Voimaantulo
Hallituksen esitys on tarkoitus antaa loppuvuonna. Muutosten on tarkoitus tulla voimaan ensi vuonna. Uusia arvostamisperusteita sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2020 toimitettavassa kiinteistöverotuksessa.
Maapohjalle oma veroprosentti ja veroprosenttien vaihteluvälejä muutetaan
Valtiovarainministeriön tiedotteen mukaan uudistuksen lähtökohtana on, että kiinteistöverotuksen taso pysyy keskimäärin ennallaan. Ensi vuoden syksyllä on tarkoitus antaa toinen lakiesitys, joka alentaisi kiinteistöveroprosentteja. Samalla maapohjalle asetettaisiin erillinen veroprosentti.
Tämä esitys jäisi seuraavan hallituksen annettavaksi. Seuraava hallitus antaisi syksyllä 2019 esityksen kiinteistöveroprosenttien vaihteluväleistä vuodelle 2020 ja lain säätäisi seuraava eduskunta. Kunnat päättäisivät kiinteistöveroprosenteistaan lain salliman vaihteluvälin rajoissa. Uudistuksen oletuksena on, että kunnat pyrkisivät pitämään kiinteistöveron tuoton ennallaan. Kiinteistöveron suuruuteen vaikuttavat maapohjan ja rakennusten verotusarvot ja kunnan määräämät kiinteistöveroprosentit. Jokainen kunta päättää kiinteistöveroprosenteistaan laissa määrätyissä rajoissa.
Maapohjan arvostaminen uudistuksen jälkeen
Maapohjan verotusarvon perusteena olisi maapohjan markkinahinta ja käyttötarkoitus. Maanmittauslaitos tuottaisi hinta-aluekartan toteutuneiden kauppahintatietojen perusteella. Verotusarvot määräytyisivät koko maan kattavan hinta-aluekartaston perusteella. Hinta-alueet perustuisivat toteutuneisiin kiinteistöjen kauppahintatietoihin, osin myös asuntojen kauppahintatietoihin.
Maanmittauslaitos tuottaisi hinta-alueet paikkatietoanalyysiohjelmistoilla, joissa hyödynnettäisiin kiinteistörekistereitä, kiinteistöjen ja osin myös asuntojen kauppahintatietoja. Lopullinen verotusarvo olisi 70 prosenttia maapohjan arvosta.
Rakennusten arvostaminen uudistuksen jälkeen
Rakennusten verotusarvo perustuisi rakennustyypin keskimääräisiin uudisrakentamiskustannuksiin alueittain. Tästä otettaisiin kuitenkin huomioon vain 70 prosenttia (varovaisuusperiaate). Lisäksi otettaisiin huomioon rakennuksen koko ja ikä.
Peruskorjaus ei enää vaikuttaisi ikäalennukseen. Monien yksittäisten ominaisuustietojen huomioimisesta verotusarvon laskennassa luovuttaisiin. Tilastokeskus tuottaisi tilastoaineiston perusteella noin 110 rakennustypille keskimääräisen uudisrakentamiskustannuksen neliö- tai kuutiometriä kohden.
Tilastokeskus muodostaisi noin 30 uutta hintaryhmää, jotka sisältäisivät rakentamiskustannuksiltaan samaa suuruusluokkaa olevat rakennustyypit. Alueellisesti käytössä olisi kuusi eri vyöhykettä, jotka heijastaisivat kustannusten vaihtelua alueittain. Alueellisiin kustannuseroihin perustuva sijaintikerroin vaihtelisi alustavasti välillä 1–0,79.
Sähköinen karttapalvelu käyttöön
Kansalaiset voisivat tarkastella Verohallinnon karttapohjaisessa palvelussa rakennusmaan verotusarvojen perusteena olevia hinta-alueita ja niiden aluehintoja. Vastaavasti myös rakennustyyppikohtaiset rakentamiskustannukset olisivat avoimesti nähtävillä Tilastokeskuksen sivuilla.
Uutta oikeuskäytäntöä
Arvonlisäverotunnisteen väärinkäyttö johti peitellyn osingon verotukseen
A oli kokonaan omistamansa B Oy:n nimellä ja sen arvonlisäverotunnistetta käyttäen ostanut vuosina 2011–2013 verottomana yhteisöhankintana Isosta-Britanniasta C Ltd:ltä henkilökohtaiseen käyttöönsä ralliauton, siihen liittyviä tavaroita sekä näihin kohdistuvia palveluita.
Hallinto-oikeus oli lainvoimaisella päätöksellään 16.9.2016 hylännyt B Oy:n valituksen, joka koski yhtiölle A:n yksityiskäyttöön tehdyistä edellä mainituista hankinnoista maksuunpantuja arvonlisäveroja.
Käyttäessään hankinnoissa edellä mainituin tavoin hyväkseen omistamaansa yhtiötä A oli välttynyt maksamasta arvonlisäveroa, jonka hän olisi muutoin joutunut maksamaan Isoon-Britanniaan, jos hankinnat olisi tehty niiden todellisen tarkoituksen mukaisesti A:n omissa nimissä. A:n oli katsottava saaneen näiden järjestelyiden johdosta rahanarvoisen etuuden.
Kun hallinto-oikeuden lainvoimaisessa päätöksessä kysymyksessä olevien hankintojen osalta arvonlisäverovelvolliseksi oli katsottu B Oy, johdonmukaisuuden vuoksi myös mainitun etuuden oli katsottava tulleen A:lle B Oy:ltä, minkä vuoksi etuutta oli pidettävä B Oy:n osakkaalleen A:lle antamana verotusmenettelystä annetun lain 29 §:ssä tarkoitettuna peiteltynä osinkona. Sillä seikalla, että A oli maksanut ostot yksityisvaroillaan tai että hankinnat eivät olleet kuluina B Oy:n kirjanpidossa eikä yhtiö ollut vähentänyt hankintojen arvonlisäveroa, ei ollut asiassa merkitystä.
KHO:17.8.2018 T:3790 eli vuosikirjassa KHO:2018:113
Pysäköintilaitoksen rakentamis- ja muiden kustannusten vähentäminen arvonlisäverotuksessa
A Oy:n rakennuttamassa pysäköintilaitoksessa oli 130 pysäköintipaikkaa. A Oy:n yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiön A-osakkeet eli pysäköintiosakkeet oikeuttivat osakaspysäköintimaksua vastaan pysäköintiin mille tahansa vapaana olevalle nimeämättömälle pysäköintipaikalle. Kaikki pysäköintipaikat olivat myös vieraspysäköijien käytössä.
A Oy:n pysäköintilaitoksessaan harjoittamaa toimintaa oli pidettävä 1.1.2017 voimaan tulleessa arvonlisäverolain 29 §:n (1064/2016) 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuna alueiden vuokrauksena kulkuneuvojen paikoitusta varten. A Oy:llä oli oikeus vähentää pysäköintilaitoksen rakentamiskustannuksiin ja toiminnan muihin kustannuksiin sisältyvä arvonlisävero myös siltä osin kuin kustannukset kohdistuivat osakaspysäköintiin.
Koska A Oy ei omistanut tai hallinnut asuin- tai liiketiloja eikä A Oy:llä ollut kaavamääräysten, rakennusluvan tai muunkaan syyn perusteella velvollisuutta luovuttaa pysäköintipaikkoja alueen asukkaille, mainittujen seikkojen merkitys pysäköintipaikkojen luovutuksen verokohteluun ei tullut asiassa ratkaistavaksi.
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu ajalle 29.5.2017–31.12.2018.
KHO 6.8.2018 T:3697 eli vuosikirjassa KHO:2018:108