TaxFax nro 64 • 15.11.2018
Verokortin toimittaminen
Valtioneuvosto on muuttanut ennakkoperintäasetusta. Muutoksen jälkeen verokorttia ei enää tarvitse lähettää verovelvolliselle postitse. Muutos tulee voimaan 1.1.2019. Voimassa olevan asetuksen mukaan verovelvollinen saa verokortin postitse.
Vuoden 2019 alusta voimaan tulevan lainmuutoksen johdosta Verohallinto voi antaa muun ohessa verokortit tiedoksi sähköisessä asiointipalvelussa, jos verovelvollinen on antanut siihen suostumuksen. Verohallinto ei tällöin lähetä verokorttia enää postitse. Verovelvollinen on kuitenkin nykyiseen tapaan velvollinen pyytämään verokortin Verohallinnolta, jos hän ei ole sitä saanut.
Vuoden 2019 sairausvakuutusmaksut
Sosiaali- ja terveysministeriö tiedottaa, että valtioneuvosto on vahvistanut sairausvakuutusmaksujen maksuprosentit vuodelle 2019. Valtioneuvosto vahvistaa sairausvakuutusmaksujen maksuprosentit vuosittain.
Sairaanhoitomaksut
Vakuutettujen sairaanhoitomaksu on 0,00 prosenttia kunnallisverotuksessa verotettavasta ansiotulosta vuonna 2019. Sairaanhoitomaksua ei peritty myöskään vuonna 2018.
Verotettavista eläke- ja etuustuloista perittävä maksu on 1,61 prosenttia. Eläke- ja etuustuloista perittävä maksu on 0,08 prosenttiyksikköä suurempi kuin vuonna 2018.
Työnantajan sairausvakuutusmaksu
Työnantajan sairausvakuutusmaksu on 0,77 prosenttia palkasta. Maksu on 0,09 prosenttiyksikköä pienempi kuin vuonna 2018.
Palkansaajien ja yrittäjien päivärahamaksu
Palkansaajien ja yrittäjien päivärahamaksu on 1,54 prosenttia palkasta tai työtulosta, jos vuotuisen palkka- ja työtulon yhteismäärä on vähintään 14 282 euroa. Maksu nousee 0,01 prosenttiyksikköä vuodesta 2018.
Jos palkka- ja työtulon yhteismäärä jää alle 14 282 euroa, päivärahamaksu on 0,00 prosenttia.
Yrittäjän eläkelain mukaisesti vakuutettujen yrittäjien maksama lisärahoitusosuus on vuonna 2019 0,23 prosenttia. Tämä on 0,06 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2018.
Yrittäjän perheenjäsenen työttömyysturva
Hallitus esittää muutoksia yrittäjien perheenjäsenten työttömyysturvaan (He 236/2018). Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työttömyysturvalakia siten, että yrityksessä työskentelevän ns. ei omistavan perheenjäsenen asema työttömyysturvajärjestelmässä muutettaisiin palkansaajaksi.
Tällaisessa työssä palkansaajan työssäoloehto olisi 52 kalenteriviikkoa ja sen tulisi kertyä aikana, jona henkilöllä ei ole osakeomistusta tai osuutta äänimäärästä taikka muutoin vastaavaa määräysvaltaa yrityksessä, jossa hän työskentelee.
Esityksen tavoitteena on parantaa yrityksessä työskentelevän ei omistavan perheenjäsenen oikeutta ansiopäivärahaan. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.7.2019.
Uutta oikeuskäytäntöä
Käytetyn auton autoveron enimmäismäärä
Tulli oli määrännyt A:lle tämän Suomeen maahantuomasta käytetystä Volvo XC90 -merkkisestä henkilöautosta autoveroa. Verotusarvo oli määritetty tilastollisesti sellaisen vertailuaineiston perusteella, joka oli koskenut samanlaisten käytettyjen ajoneuvojen pyyntihintoja Suomen markkinoilla. Autoveroprosentti oli oikaistu niin kutsuttua historiallista autoveroprosenttia vastaavaksi ratkaisun KHO 2014:182 mukaisesti.
Asiassa oli ratkaistavana, oliko ajoneuvosta kannettu SEUT 110 artiklasta ilmenevä syrjimättömyysvaatimus huomioon ottaen veroprosentin oikaisun jälkeenkin liikaa autoveroa. Arvioitavaksi tuli sen seikan merkitys, että käytettyjen ajoneuvojen markkinoilta saaduissa vertailutiedoissa ei ollut otettu huomioon, mitä verottomia eriä vertailuajoneuvojen pyyntihintoihin sisältyi. Verottomia eriä oli voinut muodostua, koska autoverolain ja noudatetun soveltamiskäytännön mukaan ajoneuvon arvoon ei tullut lukea tavanomaisia toimituskuluja ja ajoneuvon mukana myytyjä tarvikkeita, jotka oli asennettu muualla kuin tehtaalla, ja koska käytetyssä ajoneuvossa jäljellä olevana veron määränä oli pidettävä ajoneuvon arvonalentumisen perusteella määräytyvää osuutta alkuperäisen veron määrästä.
A vaati verotuspäätöstä muutettavaksi veroprosentin osalta. Korkein hallinto-oikeus totesi, että autoverotuspäätökseen sisältyvät verotusarvon ja veroprosentin määräämistä koskevat osaratkaisut eivät tulleet erikseen lainvoimaisiksi. Hallinto-oikeus ei ollut menetellyt virheellisesti, kun se oli asiaa ratkaistessaan arvioinut, oliko vaatimuksen tueksi esitettyjen seikkojen merkitys tullut otetuksi huomioon jo verotusarvoa määritettäessä. Tilastollisen arvonmääritysmenetelmän soveltamisen yhteydessä menetelmän tuottamaa pyyntihintaa oli alennettu mahdollisten eri virhetekijöiden vuoksi 10 prosenttia ennen tavanomaisten alennusten vähentämistä. Korkein hallinto-oikeus arvioi, että tällaista alennusta oli pidettävä riittävänä korjaamaan myös nyt kysymyksessä oleva verottomien erien huomioon ottamiseen liittyvä epätarkkuus. Ajoneuvoon kohdistunut autoverotus ei ollut omiaan suosimaan kotimaan markkinoilla olevia jo rekisteröityjä samanlaisia käytettyjä ajoneuvoja, eikä verotusta ollut pidettävä syrjivänä.
KHO 14.11.2018 T:5263 eli vuosikirjassa KHO:2018:155
Siirrettävän PVC-hallin kiinteistövero
A Oy harjoitti kauppasatamatoimintaa, ja tätä toimintaansa varten yhtiö omisti satamakiinteistön ja muun muassa sillä sijaitsevat PVC-hallit, joita käytettiin satamavarastoina. Hallit oli rakennettu teräsrungoista, joiden päälle oli pingotettu PVC-muovi. Hallit oli ankkuroitu pulteilla tasaiselle asfalttialustalle, minkä johdosta ne olivat yhtiön mukaan nopeasti ja vaivattomasti siirrettävissä, jos toinen sijainti oli niille tarkoituksenmukaisempi.
Asiassa oli hallinto-oikeudessa kysymys siitä, oliko PVC-halleja pidettävä kiinteistöverolain 2 §:ssä tarkoitettuina rakennuksina tai rakennelmina, joihin sovellettaisiin kiinteistöverolain kiinteistöä koskevia säännöksiä ja joista yhtiö olisi siten velvollinen suorittamaan kiinteistöveroa.
Hallinto-oikeus totesi, että PVC-hallit olivat rakenteiltaan keveitä sekä helposti purettavia ja siirrettäviä, ja siten ne poikkesivat tavanomaisista rakennelmista ja rakennuksista. Samoin hallien käyttöiän voitiin arvioida olevan tavanomaisia rakennuksia ja rakennelmia lyhyemmän. Kysymyksessä olevien PVC-hallien jälleenhankinta-arvoa oli toimitetussa kiinteistöverotuksessa alennettu jälleenhankinta-arvoasetuksen mukainen enimmäismäärä eli 30 prosenttia. Verotuksen oikaisulautakunta oli lisäksi PVC-hallien verotusarvoa laskettaessa korottanut ikäalennusprosentin kymmeneen prosenttiin. Näin ollen PVC-hallien rakenteelliset ja tekniset ominaisuudet oli otettu huomioon yhtiölle määrätyn kiinteistöveron perusteessa.
Hallinto-oikeus totesi selostettuaan korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksen 2016:102, että tuossa tapauksessa oli kysymys vastaavantyyppisistä PVC-halleista, mutta ne pystytettiin yhtiön toimintamallin mukaisesti asiakkaan hallitsemalle kiinteistölle vain väliaikaisesti, eikä niitä ollut tarkoitettu palvelemaan kiinteistön käyttöä pysyvämmin. Nyt selostettavassa tapauksessa yhtiö ei ollut osoittanut, että PVC-hallit olisi rakennettu yhtiön omistamalle kiinteistölle väliaikaisesti. Kun myös otettiin huomioon, että osa halleista oli jo yli kymmenen vuotta vanhoja, ei halleja voitu katsoa rakennetun tilapäiseen käyttöön vaan niiden oli katsottava palvelevan pysyvästi kiinteistön käyttötarkoitusta satamavarastona. Edellä todetun perusteella hallinto-oikeus katsoi, että yhtiön omistamat PVC-hallit olivat kiinteistöverolain 2 §:ssä tarkoitettuja rakennuksia tai rakennelmia, ja siten niistä oli tullut määrätä yhtiölle kiinteistövero.
Helsingin hallinto-oikeus 25.10.2018 T:18/0911/6
Osakeannissa sijoitettujen varojen palautus
Hakija oli merkinnyt 250.000 A Oy:n osaketta vuonna 2016 suunnatussa osakeannissa yhteensä 250.000 euron merkintähinnalla, joka oli kirjattu kokonaisuudessaan A Oy:n sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon. Lisäksi hakija oli ostanut yhteensä 62.900 A Oy:n osaketta vuonna 2017.
A Oy:n sijoitetun vapaan oman pääoman rahasto oli muodostunut pelkistä osakeantien yhteydessä rahastoon kirjatuista osakkeiden merkintähinnoista. A Oy oli joulukuussa 2017 jakanut varoja sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta siten, että jokaista osaketta kohden oli jaettu 0,624 euroa. Varojenjakohetkellä hakija oli omistanut yhteensä 312.900 osaketta, joten hän oli saanut varojenjaossa yhteensä 195.249,60 euroa.
Keskusverolautakunta katsoi, että hakijan A Oy:n osakkeenomistajien joulukuussa 2017 tekemän päätöksen perusteella saamaan 195.249,60 euron varojenjakoon tuli hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa soveltaa kaikilta osin tuloverolain 45 a §:n säännöstä veronalaisesta luovutuksesta. Kun verovelvolliselle palautettiin tämän yhtiöön tekemää pääomansijoitusta, sillä, että vain osa hakijan saaman varojenjaon perusteena olevista osakkeista oli hakemuksessa esitetyn selvityksen mukaan merkitty osakeannissa vapaan oman pääoman rahastoon merkittyä sijoitusta vastaan ja loput hankittu muulla tavalla, ei ollut merkitystä asiassa. Ennakkoratkaisu vuosille 2017 ja 2018.
Keskusverolautakunta 28.9.2018 nro:44 (ei lainvoim.)