TaxFax nro 68 • 23.11.2018
Osakeyhtiön vähimmäispääomavaatimus
Hallitus esittää osakeyhtiölakiin muutosta (He 238/2018), joka poistaisi yksityisiltä osakeyhtiöiltä 2 500 euron vähimmäispääomavaatimuksen. Muutoksen tavoitteena on helpottaa yritystoiminnan aloittamista. Muutoksen on tarkoitus tulla voimaan ensi heinäkuussa.
Ehdotuksen mukaan yksityisen osakeyhtiöiden lisäksi pääomavaatimus poistuisi myös asunto-osakeyhtiöiltä ja osuuskunnan rahastointivelvollisuudesta luovutaan.
Ehdotuksen tarkoituksena on helpottaa ammatin harjoittamista ja muuta mikro- ja pienyritystoimintaa ilman henkilökohtaista vastuuta.
Muutoksen myötä myös ennen uuden lain voimaantuloa perustetut yhtiöt voivat luopua osakepääomastaan.
Eläkkeiden ja etuustulojen ilmoittaminen tulorekisteriin
Hallitus esittää lainmuutoksia (He 244/2018), joiden perusteella tulotietojärjestelmästä annettuun lakiin lisättäisiin säännökset, jotka ovat tarpeellisia tulotietojärjestelmän laajentamiseksi koskemaan eläke- ja etuustuloja. Etuudenmaksajien ilmoittamien tietojen tallettaminen tulorekisteriin on tarkoitus aloittaa vuoden 2020 alusta lukien.
Eläke- ja etuustulojen maksajiin sovellettaisiin osin eri säännöksiä kuin työnantajaan, mikä edellyttää myös terminologisia tarkistuksia suorituksen maksajan käsitteeseen sekä muutoksia ilmoittamisvelvollisuuden määräaikaa ja myöhästymismaksua koskeviin säännöksiin. Lakiin lisättäisiin säännökset tilanteista, joissa etuus on maksettu muulle saajalle kuin etuuteen oikeutetulle tulonsaajalle itselleen.
Perintö- ja lahjaverolain säännöksiä eräiden sivullisen tiedonantovelvollisuuden piiriin kuuluvien tietojen ilmoittamisesta Verohallinnolle muutettaisiin siten, että tiedot on annettava Tulorekisteriyksikölle.
Lakeja sovellettaisiin 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen maksettuja eläke- ja etuustuloja koskeviin tietoihin.
Pohjoismaiden välinen verosopimus
Tasavallan presidentti on vahvistanut Pohjoismaiden väliseen verosopimukseen liittyvät muutokset, jotka koskevat pääasiassa veronkierron torjumista. Muutosten voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.
Muutosten soveltaminen voi merkitä sitä, että sopimuksen määräyksiin perustuvia etuja ei joissakin tapauksissa myönnetä. Tavoitteena on ehkäistä tilanteita, joissa veroa voidaan välttää.
Henkilö, joka katsoo, että sopimusvaltion tai sopimusvaltioiden toimenpiteet ovat johtaneet tai johtavat hänen osaltaan sopimuksen määräysten vastaiseen verotukseen, voi tulevaisuudessa saattaa asiansa toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi jossakin sopimusvaltiossa, ei pelkästään siinä sopimusvaltiossa, joka on hänen asuinvaltionsa tai jonka kansalainen hän on.
Sijoitusrahastoyhtiöiden sääntely muuttuu
Hallitus on antanut esityksen uudeksi sijoitusrahastolaiksi (He 243/2018). Uudella sijoitusrahastolailla pannaan samalla täytäntöön EU-lainsäädäntöä. Lain on tarkoitus tulla voimaan ensi vuoden alussa. Esityksen tavoitteena on edistää suomalaisen sijoitusrahastotoiminnan kilpailukyvyn säilymistä.
Sijoitusrahastolakiin esitetään lisättäväksi rahastoyhtiölle oikeus lunastaa rahasto-osuudet myös laissa ja sijoitusrahaston säännöissä tarkemmin määritellyissä tilanteissa ilman rahasto-osuudenomistajan toimeksiantoa tai suostumusta.
Esityksessä ehdotetaan luovuttavaksi voimassa olevan lain pakottavasta sääntelystä, joka on velvoittanut rahastoyhtiön antamaan osuudenomistajan pyynnöstä rahasto-osuudesta fyysisen osuustodistuksen. Säännös jättäisi kuitenkin edelleen rahastoyhtiölle mahdollisuuden jatkaa nykyisen lain mukaista menettelyä niin halutessaan. Säännös mahdollistaisi myös rahastoyhtiölle joustavan siirtymisen osuustodistuksettomaan tilaan siten, että rahastoyhtiö voisi päättää lopettaa uusien osuustodistusten antamisen.
Esityksen mukaan yhtiöiden ei ole enää pakko järjestää vuosittaista rahasto-osuudenomistajien kokousta, vaan ne voivat kutsua kokouksen koolle pyynnöstä. Tilintarkastajien pitää edelleen tarkastaa myös sijoitusrahaston arvonlaskennan oikeellisuus, mutta jatkossa riittää, että tarkastus tehdään vähintään kerran vuodessa.
Rahasto-osuudenomistajien vähimmäismäärä esitetään laskettavaksi 50:stä 30:een. Lisäksi ehdotetaan, että vähintään kolmanneksen hallituksen jäsenistä pitää täyttää laissa säädetyt riippumattomuuden edellytykset.
Alkoholijuomien verotus kiristyy
Tasavallan presidentti on vahvistanut lainmuutokset (He 165/2018, VaVm 15/2018), joiden perusteella alkoholijuomien valmisteveroa korotetaan. Muutokset tulevat voimaan 1.1. 2019.
Veronkorotus kohdistetaan kaikkiin juomaryhmiin, mutta kuitenkin siten, että viinin veronkorotus on lievästi muiden juomaryhmien veronkorotusta suurempi. Oluen valmisteveroa korotetaan 2,7 prosenttia, mietojen käymisteitse valmistettujen juomien, kuten siiderin valmisteveroa 2,1 prosenttia, viinin valmisteveroa 3,7 prosenttia, välituotteiden valmisteveroa 2,9 prosenttia ja etyylialkoholiveroluokan valmisteveroa 2,0 prosenttia.
Keskimäärin alkoholijuomien valmisteveron veronkorotus on noin 2,5 prosenttia.
Veronkorotuksen seurauksena alkoholijuomien vähittäismyyntihinnat nousisivat arviolta keskimäärin runsaan prosentin.
Uutta oikeuskäytäntöä
Hammaslääkäriaseman myymästä purentakiskosta on maksettava arvonlisävero
A Oy oli hammaslääkäriasema, joka tarjosi potilailleen perushammashoidon lisäksi hoitoa erilaisiin purentaelimistön toimintahäiriöihin muun ohella purentakiskojen avulla. Ennen purentakiskon valmistamista hammaslääkäri teki tarvittavat tutkimukset, joiden perusteella potilaalle valmistettiin yksilöllinen purentakisko. Potilas käytti tämän jälkeen purentakiskoa omaehtoisesti, ja purentakiskon hoitava vaikutus perustui purentakiskon käyttämiseen.
Korkein hallinto-oikeus ei muuttanut keskusverolautakunnan antamaa ennakkoratkaisua, jonka mukaan purentakiskoa ei pidetty arvonlisäverolain 34 §:n 2 momentissa tarkoitettuna hoitoon tavanomaisesti liittyvänä tavarana, jonka hoitotoimen harjoittaja luovuttaa hoidon yhteydessä. Koska purentakiskojen myyntiä ei ollut vapautettu arvonlisäverosta, A Oy:n oli suoritettava niiden myynnistä arvonlisäveroa.
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu ajalle 16.2.2018–31.12.2019.
KHO 21.11.2018 T:5397
Jäteverovelvollisuuden alkaminen
A Oy oli syksyllä 2010 ostanut B Oy:ltä D:n kaupungissa sijaitsevan kiinteistön. B Oy:llä oli ollut vuodesta 2004 lähtien ympäristölupa harjoittaa kiinteistöllä purkujätteiden käsittelytoimintaa, joka käsitti betonijätteen sekä puun kantojen vastaanoton ja käsittelyn. Ympäristöluvan mukaan jäte oli tullut murskata ja toimittaa jätteenkäsittelyalueelta pois vähintään kerran vuodessa hyötykäyttöä varten, eikä jätettä ollut sallittua käyttää alueen maarakenteisiin. B Oy:n ympäristöluvan oli katsottu siirtyneen A Oy:lle 8.7.2011. A Oy oli 16.8.2013 siirtänyt ympäristöluvan C Oy:lle, joka jatkoi toimintaa A Oy:n omistamalla kiinteistöllä. Sittemmin ympäristöviranomaisen ja Tullin tarkastusten perusteella oli todettu, ettei kiinteistölle toimitettuja purkujätteitä ollut vuosien 2004–2014 aikana siirretty pois jätteenkäsittelyalueelta, vaan jätteet oli joko läjitetty tai käytetty alueen maarakenteisiin.
Tulli oli 20.8.2015 tekemällään jälkiverotuspäätöksellä määrännyt A Oy:n maksettavaksi jäteveroa jäteverolain 7 §:n 2 momentin nojalla siitä määrästä betoni-, tiili- puupurkujätettä, joka oli ollut kiinteistöllä marraskuussa 2014 asiantuntija-arvion mukaan.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kiinteistöllä oli ollut kaatopaikka jo jäteverolain tullessa voimaan 1.1.2011. Kiinteistön aiemman omistajan B Oy:n olisi jäteverolain 15 §:n 4 momentin nojalla tullut rekisteröityä jäteverovelvolliseksi 1.1.2011 lukien ja antaa jäteveroilmoitukset kiinteistölle toimittamistaan jätteistä. Vastaavasti A Oy:lle syntyivät mainitut velvollisuudet sen ryhtyessä harjoittamaan kiinteistöllä toimintaa. Koska kiinteistöllä oli ollut kaatopaikka jo jäteverolain tullessa voimaan, jäteverolain 7 §:n 2 momentin säännös ei, toisin kuin hallinto-oikeus oli katsonut, tullut asiassa sovellettavaksi. Tämän vuoksi A Oy:n ei ollut suoritettava jäteveroa muusta kuin A Oy:n itse kiinteistölle toimittamasta jätteestä. Jälkiverotusaikaa koskeva valmisteverotuslain säännös huomioon ottaen jälkiverotus voi kohdistua aikaan 1.10.2011–16.8.2013.
KHO 21.11.2018 T:5411 eli vuosikirjassa KHO:2018:158