TaxFax nro 69 29.11.2018
Tulolähdejako poistuu
Hallitus esittää (He 257/2018), että yhteisön kaikki tulot kuuluvat jatkossa yleensä elinkeinotoiminnan tulolähteeseen. Jatkossa yhteisö voi vähentää kaikki tulonhankkimismenot ja vähennyskelpoiset korkomenot elinkeinotulolähteen tuloista. Maatalous säilyy kuitenkin edelleen itsenäisenä tulolähteenä.
Muutoksia on tarkoitus soveltaa ensimmäisen kerran verovuonna 2020.
Muutos koskee muun muassa osakeyhtiöitä ja osuuskuntia. Tulolähdejako ei muutu asunto-osakeyhtiöiden, keskinäisten kiinteistöosakeyhtiöiden ja esimerkiksi yleishyödyllisten yhteisöjen verotuksessa.
Uusi muun omaisuuden omaisuuslaji käyttöön
Yhteisöjen elinkeinotulolähteeseen lisätään uusi muun omaisuuden omaisuuslaji. Muun omaisuuden piiriin luettaisiin sellainen omaisuus, joka ei tarkoitukseltaan vastaa elinkeinotulolähteen muiden omaisuuslajien määritelmiä. Tällaisia muuhun omaisuuteen kuuluvia eriä voisivat olla esimerkiksi luonnollisen henkilön osakesijoituksia passiivisesti hallinnoivan holdingyhtiön osakeomistukset, joihin tällä hetkellä sovelletaan tuloverolakia, sekä osakaslainat. Muuhun omaisuuteen kuuluisivat myös sellaiset hyödykkeet, joita ei käytetä yhteisön tulonhankkimistoiminnassa. Tällaista omaisuutta ovat esimerkiksi osakkaan yksityiskäytössä ilman käypää vastiketta tai luontoisetua olevat hyödykkeet.
Muun omaisuuden perusteella syntyvät juoksevat tulot ja tulon hankkimiseen liittyvät menot olisivat elinkeinotulolähteen tuloja ja menoja, jotka otettaisiin huomioon tulolähteen verotettavaa tuloa laskettaessa. Menot voitaisiin vähentää kaikista tulolähteen tuloista. Muun omaisuuden hankintaan kohdistuvat korot olisivat vähennyskelpoisia elinkeinoverolain korkomenoja koskevien säännösten mukaisesti. Kiinteistöosakkeita lukuun ottamatta olisivat muuhun omaisuuteen kuuluvien osakkeiden ja henkilöyhtiön osuuksien luovutuksesta syntyneet tappiot vähennyskelpoisia muun omaisuuden luovutusvoitoista, mikä vastaisi niiden vähennyskelpoisuutta nykyisessä muun toiminnan tulolähteessä.
Muuta omaisuutta olisi ainoastaan sellaisilla yhteisöillä, joiden verotuksessa ei enää sovellettaisi tuloverolain verotettavan tulon laskemista koskevia säännöksiä. Koska tiettyjen yhteisöjen, kuten yleishyödyllisten yhteisöjen, julkisyhteisöjen sekä asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöiden, verotettavan tulon laskennassa sovellettaisiin edelleen tuloverolakia, muuta omaisuutta koskeva säännös ei vaikuttaisi näiden yhteisöjen muun toiminnan tulolähteen omaisuuteen.
Kiinteistönvuokraus
Kiinteistönvuokraukseen sovelletaan nykyisen oikeuskäytännön periaatteita, joiden mukaan vuokraustoiminta ei ole elinkeinotoimintaa. Ulkopuoliselle vuokrattu kiinteistö kuuluu jatkossa yhteisön elinkeinotulolähteen muuhun omaisuuteen. Tappiot muuhun omaisuuteen kuuluvan kiinteistön tai kiinteistöyhtiön osakkeiden luovutuksesta ovat vähennyskelpoisia elinkeinotulolähteen kaikista tuloista toisin kuin nykyisin.
Konserniavustuslakiin muutoksia
Konserniavustuksesta verotuksessa annettua lakia muutettaisiin vastaavasti siten, että konserniavustuksen antajina ja saajina voisivat olla kaikki sellaiset osakeyhtiöt ja osuuskunnat, joiden verotuksessa sovellettaisiin elinkeinotulon verottamisesta annettua lakia. Konserniavustuksen antajien ja saajien piiri laajenisi huomattavasti nykyisestä. Kun osakeyhtiön tai osuuskunnan verotuksessa sovellettaisiin elinkeinoverolakia, yhteisö kuuluisi konserniavustuksen piiriin siitä riippumatta, olisiko sen toimintaa pidettävä liiketoimintana.
Varojen arvostamiseen, asuintalovaraukseen ja kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamiseen muutoksia
Varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain säännöstä tarkennettaisiin, että muu omaisuus otettaisiin huomioon osakeyhtiön nettovarallisuutta ja osakkeen matemaattista arvoa laskettaessa vastaavalla tavalla kuin nykyisin muuhun kuin elinkeinotoimintaan kuuluvat varat.
Asuintalovarauksesta verotuksessa annettua lakia muutettaisiin siten, että kiinteistöyhteisöt, joihin jatkossa sovellettaisiin elinkeinotulon verottamisesta annettua lakia, voisivat edelleen vähentää tulostaan asuintalovarauksen.
Kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annettuun lakiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan muun toiminnan tulolähteen käyttämätön ulkomaisen veron hyvitys voitaisiin vähentää yhteisön elinkeinotulolähteeseen kuluvasta tulosta määrättävistä veroista.
Muutoksen vaikutus sukupolvenvaihdoshuojennuksiin
Perintö- ja lahjaverolain 55 §:ssä tarkoitettua yrityksen käsitettä ei ole kytketty tuloverotuksen elinkeinotoiminnan käsitteeseen tai tulolähteeseen. Huojennus myönnetään, jos perintöön tai lahjaan sisältyy maatila tai muu yritys tai sen osa. Tulolähteiden yhdistämisen yhteydessä ei ole tarkoitus vaikuttaa sukupolvenvaihdoshuojennusta koskevaan käytäntöön.
Muutos esiintyvien taiteilijoiden arvonlisäverotukseen
Hallitus esittää arvonlisäverolakiin muutosta (He 258/2018), jonka mukaan esiintyville taiteilijoille, muille julkisille esiintyjille ja urheilijoille sekä heidän esityksiään myyville ohjelmatoimistoille annettaisiin mahdollisuus hakeutua verovelvolliseksi esiintymispalkkioiden ja tilaisuuden järjestäjille luovutettavaksi tarkoitettujen esitysten myynnistä saatavien korvausten osalta. Hakeutumalla arvonverovelvolliseksi tällaiset toimijat voisivat vähennysoikeuden avulla poistaa liiketoimintaansa liittyvien hankintojen sisältämän arvonlisäveron. Myynteihin sovellettaisiin alennettua 10 prosentin verokantaa.
Verovelvolliseksi hakeutuneen esiintyjän tai ohjelmatoimiston tulisi suorittaa arvonlisävero kaikista palkkioista ja esityksen myynneistään ja muista mahdollisista verollisista myynneistään vastaavalla tavalla kuin muiden arvonlisäverollista toimintaa harjoittavien yritysten. Arvonlisäveroa olisi suoritettava myynneistä sekä arvonlisäverovelvollisille että ei-verovelvollisille ostajille.
Yleisten vähennysoikeutta koskevien periaatteiden mukaisesti hankinnat eivät olisi vähennyskelpoisia siltä osin kuin ne liittyvät esiintyvän taiteilijan tai ohjelmatoimiston yksityiseen kulutukseen, verottomaan toimintaan kuten tekijänoikeuskorvauksiin sekä toimintaan, josta saatu vastike on palkkaa.
Muutos on tarkoitus tulla voimaan 1.4.2019.
Arvoseteleiden arvonlisäverotus
Verohallinto on julkaissut 28.11.2018 päivätyn ohjeen Arvoseteleiden arvonlisäverotuksesta (dnro: VH/2247/00.01.00/2018). Arvoseteleitä koskevat säännökset tulevat voimaan 1.1.2019. Säännöksiä ei sovelleta arvoseteleihin, jotka on laskettu liikkeelle ennen säännösten voimaantuloa. Arvoseteleihin liittyviä palveluja tarjoavien on kyettävä erottamaan ennen 1.1.2019 liikkeeseen laskettuihin arvoseteleihin liittyvät palvelut 1.1.2019 tai sen jälkeen liikkeeseen laskettuihin arvoseteleihin liittyvistä palveluista.
Eräs keskeinen muutos on, että arvoseteleiden jakelusta perittävät palkkiot tulevat pääsääntöisesti arvonlisäverotuksen piiriin. Arvoseteleiden jakelulla tarkoitetaan kaikkia arvoseteleiden jakeluun liittyviä palveluja, kuten liikkeeseenlasku, välityspalvelu ja maksupalvelu. Näitä arvosetelien myynnistä erillisiä palveluja ei useissa tilanteissa enää uusien säännösten mukaan pidetä verottomina rahoituspalveluina vaan verollisina jakelu-, markkinointi- tai muina vastaavina palveluina.
Arvosetelin määritelmä
Arvonlisäverolain mukaan arvosetelillä tarkoitetaan välinettä, johon liittyy velvoite hyväksyä se tavaroiden tai palvelujen myynnin vastikkeeksi tai sen osaksi. Tämän vuoksi arvosetelin määritelmä kattaa vain nimellisarvoiset eli rahamääräiset setelit ja niihin rinnastuvat arvosetelit, joiden rahallinen arvo tavaroiden tai palvelujen myynnin vastikkeena on määriteltävissä jo arvosetelin liikkeeseenlaskuhetkellä. Arvosetelin käsitettä tulkitaan laajasti, jotta vältytään turhilta rajanvedoilta ja verokohtelun epäyhtenäisyydeltä. Määritelmä kattaa kaikenlaiset henkilökohtaiset välineet, menettelytavat tai niiden yhdistelmät, joilla niihin liittyvä arvo voidaan tavaran tai palvelun lunastuksen yhteydessä käyttää vastikkeeksi.
Myös prosenttimääräinen kortti, seteli tai sovellus voi olla arvoseteli, jos sen rahallinen arvo on määriteltävissä liikkeeseenlaskuhetkellä. Tavaran tai palvelun hinnan, jonka ostoon arvoseteliä käytetään, on siis oltava tiedossa. Hinnan ei tarvitse näkyä itse arvosetelissä, vaan se voi olla esillä esimerkiksi tavaran tai palvelun myyjän liikkeessä. Kortti, seteli tai sovellus, joka oikeuttaa erilaisiin ja eri yritysten myöntämiin esimerkiksi prosenttimääräisiin alennuksiin eri tavaroista ja palveluista, ei ole arvoseteli, jos se ei ole rahamääräinen tai siihen rinnastettava.
Yksikäyttöarvoseteli vai monikäyttöarvoseteli?
Arvonlisäverotuksessa arvosetelit luokitellaan joko yksikäyttöarvoseteliksi tai monikäyttöarvoseteliksi. Yksikäyttöarvoseteliin ja monikäyttöarvoseteliin liittyvien tavaroiden tai palvelujen myynnin arvonlisäverokäsittely eroavat toisistaan.
Yksikäyttöarvosetelillä tarkoitetaan arvoseteliä, johon liittyvistä tavaroiden tai palvelujen myynneistä suoritettavan veron määrä on tiedossa ajankohtana, jolloin arvoseteli lasketaan liikkeeseen. Yksikäyttöarvoseteliksi katsotaan siis myös arvoseteli, johon liittyvien tavaroiden tai palvelujen myyjä ei ole vielä tiedossa arvosetelin liikkeeseenlaskuhetkellä. Tavaroiden tai palvelujen myyntimaa ja verokanta on kuitenkin oltava tiedossa. Yksikäyttöarvoseteleitä ovat esimerkiksi kirjalahjakortti, jolla voi ostaa vain painettuja kirjoja (verokanta 10 %), ruokalahjakortti, jolla voi ostaa vain elintarvikkeita (verokanta 14 %) ja kotimaan matkalahjakortti, jolla voi ostaa vain henkilökuljetuksen Suomessa (verokanta 10 %).
Muu arvoseteli kuin yksikäyttöarvoseteli, on monikäyttöarvoseteli. Jos arvosetelillä voidaan ostaa esimerkiksi useamman verokannan alaisia tavaroita tai palveluja, arvoseteli on monikäyttöarvoseteli. Lahjakortti, jota voi käyttää eri verokannan alaisten tavaroiden tai palvelujen ostoon, on monikäyttöarvoseteli.
Arvosetelien myynnin arvonlisäverotus
Arvosetelin luovutusta ei itsessään veroteta tavaran tai palvelun myyntinä. Verotuksen kohteena on arvoseteliin liittyvien tavaroiden ja palvelujen myynti. Arvosetelin luovutus on seteliin liittyvien tavaroiden tai palvelujen myynnin ennakkotoimi. Arvosetelin luovutusta ei toisin sanoen katsota erillisen palvelun myynniksi, vaan se on osa niiden tavaroiden tai palvelujen myyntiä, jonka vastikkeena arvoseteliä voidaan käyttää.
Yksikäyttöarvoseteliin liittyvien tavaroiden tai palvelujen myyjän arvosetelin myynnistä saamaa vastiketta pidetään näiden tavaroiden tai palvelujen myynnistä saatuna vastikkeena tai sen osana. Yksikäyttöarvosetelistä maksetut vastikkeet rinnastetaan siis ennakkomaksuihin. Tämä tarkoittaa sitä, että tavaran tai palvelun myyjän on suoritettava veroa yksikäyttöarvosetelin myynnistä maksetuista vastikkeista jo niiden kertymishetkellä. Yksikäyttöarvoseteliin liittyvät tavarat tai palvelut on yksilöity ja niiden verokanta on tiedossa, joten vero voidaan suorittaa jo arvosetelin myynnin perusteella. Tavaroiden tosiasiallista toimittamista tai palveluiden tosiasiallista suorittamista arvoseteliä vastaan ei pidetä uutena itsenäisenä myyntinä eikä veroa siis suoriteta setelien myynnistä saadun vastikkeen osalta enää uudestaan.
Monikäyttöarvoseteliä vastaan voidaan luovuttaa eri verokannan alaisia tavaroita tai suorittaa eri verokannan alaisia palveluja. Monikäyttöarvoseteliin liittyvien tavaroiden tai palvelujen myynti verotetaan vasta silloin, kun tavarat tosiasiallisesti toimitetaan tai palvelut tosiasiallisesti suoritetaan arvoseteliä vastaan. Veroa ei vielä siten suoriteta monikäyttöarvosetelin luovutuksista. Monikäyttöarvoseteliin liittyvien tavaroiden tai palvelujen myyntien veronsuoritusvelvollisuus ratkaistaan arvonlisäverolain yleisten säännösten mukaan.
Jos loppukäyttäjä ei lunasta monikäyttöarvoseteliä sen voimassaoloaikana, maksetusta vastikkeesta ei ole suoritettava veroa, vaikka arvosetelin myyjä pitää vastikkeen itsellään. Käyttämättä jääneistä monikäyttöarvoseteleistä ei ole suoritettava veroa, koska niiden perusteella maksetut ennakkomaksut eivät aiheuta veron suorittamisvelvollisuutta.