TaxFax nro 7 • 16.2.2018
Maatilan sukupolvenvaihdos
Verohallinto on julkaissut 12.2.2018 päivätyn ohjeen Maatilan sukupolvenvaihdos verotuksessa(dnro:A262/200/2017). Ohjeessa käsitellään maatilan sukupolvenvaihdoksen tavallisimpia veroseuraamuksia tuloverotuksessa, lahjaverotuksessa, varainsiirtoverotuksessa sekä arvonlisäverotuksessa.
Sukupolvenvaihdoksessa käytetään usein kaupan ja lahjan välimuotoa eli lahjanluonteista kauppaa. Lahjanluonteisessa kaupassa maatilan kauppahinta jaetaan siirtyville omaisuuserille niiden käypien arvojen suhteessa. Luovuttaja ja luovutuksensaaja eivät voi sopia, että kauppahinta kohdistuu yksinomaan tiettyihin omaisuuseriin tai eri suhteissa eri eriin.
Verohallinnon ohjeen mukaan siviilioikeudellisesti erillisiä luovutuksia voidaan verotuksessa käsitellä yhtenä luovutuksena silloin, kun ne koskevat samaa toiminnallista ja taloudellista maatilakokonaisuutta ja niillä on asiallinen ja ajallinen yhteys (KHO:2014:154 ja KHO:2014:155). Luovutukset katsotaan tällöin yhdeksi luovutukseksi kaikissa verolajeissa (lahjavero, tulovero, varainsiirtovero).
Orava Asuntorahaston osakkeiden vaihtotarjous
Verohallinto on julkaissut 9.2.2018 päivätyn ohjeen Investors House Oyj:n Orava Asuntorahasto Oyj:n osakkaille tekemä vaihtotarjous yksityishenkilöiden tuloverotuksessa (dnro: A19/200/2018). Ohjeessa käsitellään Investors House Oyj:n vaihtotarjouksessa Orava Asuntorahasto Oyj:n osakkeenomistajina olleille yksityishenkilöille annettujen osakkeiden ja käteisvastikkeen tuloverolain mukaista verotusta.
Investors House Oyj ei ole saanut vaihtotarjouksella sellaista omistusosuutta Oravan Asuntorahasto Oyj:n osakkeista, että osakkeet tuottaisivat yli puolta yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. Tämän vuoksi osakevaihdossa saatu vastike on kokonaan veronalaista luovutushintaa, joka verotetaan joko luovutusvoittona tai -tappiona.
Uutta oikeuskäytäntöä
Hyvitystä perusteettomasta laskutuksesta pidettiin hinnanalennuksena arvonlisäverotuksessa
A oli harjoittanut yksityisenä elinkeinonharjoittajana henkilökuljetusliikennettä, josta hän oli ollut arvonlisäverovelvollinen. B:n kunnan ja A:n välillä oli vallinnut sopimussuhde, jonka perusteella A oli laskuttanut kuntaa kunnan järjestämisvastuulla olleista vammaispalvelulain mukaisista kuljetuksista osin perusteettomasti vuosien 2007–2011 aikana. A oli hovioikeuden tuomiolla velvoitettu maksamaan kunnalle takaisin liikaveloituksen määrä arvonlisäveroineen.
Hyvitystä, jonka A oli B:n kunnalle hovioikeuden tuomion perusteella maksanut, oli arvonlisävero-oikeudellisesti luonnehdittava hinnanalennukseksi ja sellaiseksi oikaisueräksi, jonka perusteella A:n arvonlisäverollisen myynnin veron perustetta oli oikaistava. Oikaisu oli hyvän kirjanpitotavan mukaan kohdistettava sille tilikaudelle, jonka aikana hovioikeuden tuomio oli annettu. Äänestys 4–1.
KHO 14.2.2018 T:615 eli vuosikirjassa KHO:2018:26
Osakkeenomistajan Virossa rekisteröidyn työsuhdeauton väliaikainen käyttö
Suomessa vakituisesti asuva A oli ollut virolaisen B OÜ:n osakkeenomistaja ja toimitusjohtaja. A oli marraskuussa 2014 hakenut Tullilta autoverolain 34 c §:ssä tarkoitettua lupaa B OÜ:n hänelle antaman työsuhdeajoneuvon väliaikaiseen verottomaan käyttöön Suomessa. Tulli oli hylännyt A:n hakemuksen, koska se oli katsonut, ettei A:n yhtiön omistajana voitu katsoa olleen työsuhteessa yhtiöön ja ettei A siten ollut täyttänyt autoverolain 34 c §:ssä säädettyjä työsuhdeajoneuvon verottoman käytön edellytyksiä. Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n valituksen.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella työsuhdeajoneuvojen väliaikaista käyttöä koskevia periaatteita on sovellettava sekä työntekijäasemassa olevien henkilöiden osalta että ilman alisteisuussuhdetta toimivien henkilöiden osalta osakkeenomistaja, hallituksen jäsen ja johtaja mukaan lukien. Osakkeenomistaja- ja toimitusjohtaja-asemassa olevaa henkilöä ei siten ole autoverolain 34 c §:ää sovellettaessa kohdeltava toisin kuin työntekijää tai ammatinharjoittajaa.
KHO 5.2.2018 T:477 eli vuosikirjassa KHO:2018:21
Arvonlisäveron laskennalliseen palautukseen ei ollut oikeutta
X:n sosiaali- ja terveyskuntayhtymä oli sopinut sosiaali- ja terveyspalvelujen ulkoistamisesta yhdessä yksityisen palveluntuottajan kanssa perustamalleen A Oy:lle. Sopimuksen mukaan A Oy veloitti palveluista kuntayhtymältä kiinteän vuosimaksun, joka sisälsi muun ohella perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon. A Oy osti vaikean ja kiireellisen erikoissairaanhoidon palvelut Y:n sairaanhoitopiirin kuntayhtymältä, jonka jäseniä X:n kuntayhtymään kuuluvat kunnat olivat.
Asiassa oli ratkaistavana, oliko X:n kuntayhtymällä oikeus arvonlisäverolain 130 a §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun laskennalliseen palautukseen A Oy:n suorittamista veloituksista myös siltä osin kuin veloitus sisälsi A Oy:n Y:n sairaanhoitopiirin kuntayhtymältä ostamia erikoissairaanhoidon palveluja, joiden tuottamista varten suorittamistaan hankinnoista Y oli saanut arvonlisäverolain 130 §:n 1 momentissa tarkoitetun kuntapalautuksen.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että laskennallinen palautus ei ollut osa arvonlisäverojärjestelmää vaan kysymys oli järjestelmästä, jolla pyrittiin edistämään hankintaneutraalisuutta verosta vapautettuja sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluja tuottavien kuntien ja kuntayhtymien kohdalla siten, ettei näiden tahojen olisi edullisempaa tuottaa näitä palveluja itse verrattuna toimintaan liittyvien palvelujen hankintaan yksityisiltä toimijoilta. Kysymyksessä oli siten arvonlisäverojärjestelmän kautta toteutettu järjestelmään sinänsä kuulumaton hankintaneutraalisuutta edistävä järjestelmä. Laskennallisen palautuksen myöntäminen X:n sosiaali- ja terveyskuntayhtymälle tältä osin olisi merkinnyt X:n kuntayhtymälle myönnettävää järjestelmän tarkoituksen vastaista perusteetonta etua.
Laskennallisen palautuksen säännöstä oli tulkittava sen tarkoituksen mukaisesti siten, että se ei koskenut A Oy:n X:n kuntayhtymältä veloittamaa määrää siltä osin kuin tähän määrään sisältyi Y:n sairaanhoitopiirin kuntayhtymän suorittamia erikoissairaanhoidon palveluja, joiden suorittamiseen sisältyvistä kustannuksista mainittu kuntayhtymä on ollut oikeutettu saamaan arvonlisäverolain 130 §:n 1 momentissa tarkoitetun kuntapalautuksen.
Verohallinnon ennakkoratkaisu ajalle 26.4.2016–31.12.2017.
KHO 29.1.2018 T:354 eli vuosikirjassaKHO:2018:14