TaxFax nro 79 • 31.12.2018
Uusien autojen autoverotaulukkoa on korjattu
Tasavallan presidentti on vahvistanut autoverolain korjauksen (He 276/2018, VaVVM 25/2108), jolla muutetaan autoverolain liitteen verotaulukko 1 A, jota sovelletaan henkilö- ja pakettiautoihin, joiden ominaishiilidioksidipäästö on ilmoitettu Euroopan unionin lainsäädännön mukaisella uudella päästöjen mittaustavalla.
Muutoksella hiilidioksidipäästöön perustuvat autoverotasot sopeutetaan uuden mittaustavan mukaisiin päästöarvoihin siten, että verotasot säilyvät keskimäärin ennallaan verrattuna tilanteeseen ennen mittaustapamuutoksen voimaantuloa ottaen samalla huomioon aikaisemmin säädetty autoveron alennus vuoden 2019 alusta.
Laki tulee voimaan vuoden 2019 alusta. Lakia sovelletaan kuitenkin uusina verotettaviin ajoneuvoihin jo esityksen julkistamisesta lähtien eli 3 päivästä joulukuuta 2018. Lisäksi ajoneuvoon, joka on tilattu ennen 1 päivää syyskuuta 2018 ja jonka veron määräytymispäivä on 3 päivänä joulukuuta 2018 tai sen jälkeen, voidaan edelleen soveltaa verovelvollisen vaatimuksesta vanhaan mittaustapaan perustuvaa verotaulukkoa 1.
Huoneistotietojärjestelmä otetaan käyttöön
Tasavallan presidentti vahvistanut lain huoneistotietojärjestelmästä (He 127/2018, EV 168/2018). Uudet asunto-osakeyhtiöt ja keskinäiset kiinteistöosakeyhtiöt perustetaan 1.1.2019 alkaen digitaalisesti, eikä osakekirjoja painateta. Uuteen sähköiseen osakehuoneistorekisteriin kerätään vähitellen kattavat tiedot kaikkien asunto-osakkeiden omistuksista ja panttauksista. Vanhat eli ennen vuotta 2019 perustetut taloyhtiöt voivat siirtää osakeluettelonsa osakehuoneistorekisteriin 1.5.2019 lähtien.
Vuoden 2019 alun jälkeen perustettavien uusien yhtiöiden osakkeet kuuluvat suoraan osakehuoneistorekisteriin ja niiden omistukset ja panttaukset kirjataan aina rekisteriin. Taloyhtiöt ja isännöitsijät saavat sen jälkeen osakastiedot osakehuoneistorekisteristä. Myöskään vanhoilla, ennen vuotta 2019 perustetuilla taloyhtiöillä ei ole enää velvollisuutta pitää yllä osakeluetteloa sen jälkeen, kun luettelo on toukokuun 2019 alun jälkeen siirretty osakehuoneistorekisteriin.
Osakehuoneistorekisteriin kirjatun osakkeenomistajan ei enää tarvitse huolehtia osakekirjan säilyttämisestä. Omat omistukset ja panttaukset voi tarkistaa rekisteristä tunnistautumalla Maanmittauslaitoksen palveluun. Ennen vuotta 2019 perustetun yhtiön pitää kuitenkin ensin siirtää osakeluettelonsa ylläpito Maanmittauslaitokselle, jotta tähän päästään. Vasta sen jälkeen yksittäisen osakkeenomistajan osakekirja voidaan mitätöidä ja omistus kirjata.
Osakkeensaajan on haettava omistajakirjausta aina, kun osake luovutetaan edelleen. Jos omistajakirjausta ei ole haettu 10 vuoden kuluttua siitä, kun osakeluettelo siirtyi Maanmittauslaitokselle, osakkeenomistajan on haettava kirjaamista voidakseen osallistua yhtiökokoukseen.
Yrittäjän perheenjäsenen työttömyysturva
Tasavallan presidentti on vahvistanut lainmuutoksen, joka tulee voimaan 1.7.2019.Yrittäjän perheenjäsenen työttömyysturvaan tehdään parannuksia (He 236/2018, EV 188/2018). Työttömyysturvan muutokset koskevat sellaista yrittäjän perheenjäsentä, jolla ei ole omistusta, ei äänimäärää eikä määräysvaltaa yrityksessä, mutta hän kuitenkin työskentelee perheyrityksessä ja jonka eläkevakuutus on työntekijän eläkelain mukainen. Tällainen henkilö on jatkossa palkansaaja myös, kun häneen sovelletaan työttömyysturvalakia.
Työttömyyspäivärahaoikeuden niin kutsuttu työssäoloehto on yrittäjän ei omistavaksi perheenjäseneksi määritellyn henkilön kohdalla 52 kalenteriviikkoa. Työaikaan ja palkkaan sovelletaan palkansaajan työssäoloehtoa koskevia yleisiä säännöksiä, jolloin pääsääntö on, että työajan on oltava vähintään 18 tuntia kalenteriviikossa ja palkan on oltava työehtosopimuksen mukainen.
Työssäoloehdon tulee kertyä aikana, jolloin henkilöllä ei ole ollut omistusta tai määräysvaltaa kyseisessä yrityksessä. Työssäoloehtoa ja muita palkansaajia koskevaa, 26 kalenteriviikon mittaista työssäoloehtoa ei voi yhdistää.
Muutos selkeyttää sitä, minkä työttömyyskassan jäsenenä henkilö voi kerryttää oikeuttaan ansioperusteiseen työttömyyspäivärahaan. Se lieventää ehtoja, joiden on täytyttävä, jotta henkilö katsotaan olevan työtön.
Muutokset eivät vaikuta työttömyysturvaoikeuden syntymiseen sellaisille henkilöille, jotka omistavat pienenkin osuuden perheen yrityksestä taikka joilla on kyseisessä yrityksessä määräysvaltaa tai joiden eläkevakuutus on yrittäjän eläkelain taikka maatalousyrittäjän eläkelain mukainen.
Väliyhteisön osakkaiden verotus
Tasavallan presidentti on vahvistanut muutoksen, joilla muutetaan ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta annettua lakia (He 218/2018, VaVM 24/2018). Muutoksia sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2019 toimitettavassa verotuksessa.
Muutoksen jälkeen lakia sovelletaan myös rajoitetusti verovelvollisiin, jos osuus ulkomaisessa väliyhteisössä liittyy rajoitetusti verovelvollisen Suomessa olevaan kiinteään toimipaikkaan. Lisäksi määräysvallan täyttymistä arvioitaessa huomioon otetaan verovelvollisen ja siihen etuyhteydessä olevien kotimaisten tai ulkomaisten tahojen osuudet ulkomaisessa väliyhteisössä. Määräysvallan katsotaan täyttyvän, jos osuus tai osuudet väliyhteisössä ovat vähintään 25 prosenttia.
Laista poistuvat ulkomaisen väliyhteisön toimialaan liittyvä yleinen poikkeus, EU-valtioissa ja verosopimusvaltioissa asuvia ulkomaisia väliyhteisöjä koskevat poikkeukset sekä valtiovarainministeriön asetuksella säädettyä listaa koskeva säännös. Lain taloudellisen toiminnan poikkeusta muutetaan siten, että se koskee tietyin edellytyksin myös muissa kuin Euroopan talousalueen valtioissa ja verosopimusvaltioissa asuvia ulkomaisia väliyhteisöjä.
Rajankävijän verotus
Verohallinto on julkaissut 19.12.2018 päivätyn ohjeen Rajankävijän verotus (linkki). Ohjeessa käsitellään Pohjoismaisen verosopimuksen rajankävijöitä koskevia määräyksiä ja niiden vaikutusta rajakunnassa työskentelevän henkilön palkkatulon verotukseen. Ohjeessa kuvattu työnantajan menettely koskee palkkoja, jotka maksetaan 1.1.2019 alkaen.
Rajankävijäsäännöstä voidaan soveltaa palkkatuloon silloin, kun henkilö asuu Suomen ja Ruotsin tai Suomen ja Norjan väliseen maarajaan rajoittuvassa kunnassa ja työskentelee samaan maarajaan rajoittuvassa kunnassa toisessa valtiossa. Lisäksi henkilön tulee oleskella säännöllisesti kotivaltiossaan olevassa vakituisessa asunnossa. Edellä mainittujen edellytysten täyttyessä rajakuntatyöstä saatua palkkatuloa verotetaan vain työntekijän asuinvaltiossa.
Uutta oikeuskäytäntöä
Koulutuspalvelun arvonlisäverotus
A Oy oli suomalaisen yliopiston tytäryhtiönä toimiva liikkeenjohdon koulutus- ja kehittämispalveluja tarjoava oppilaitos, joka järjesti muun ohella MBA- ja EMBA-koulutusohjelmia. Mainitut koulutusohjelmat olivat liiketaloudellisin perustein järjestettyjä eikä niitä järjestetty lain nojalla eikä avustettu lain nojalla valtion varoin. Koska koulutus ei täyttänyt arvonlisäverolain 39 ja 40 §:ssä säädettyjä koulutuspalvelun verosta vapauttamisen edellytyksiä, A Oy:n oli suoritettava arvonlisäveroa koulutuksista veloittamistaan vastikkeista.
Asiassa oli A Oy:n valituksesta kysymys myös siitä, tuliko A Oy:n järjestämä koulutus vapauttaa arvonlisäverosta, koska vuosikirjaratkaisussa KHO 2017:79 Isossa-Britanniassa kotipaikan omaavan yliopiston Suomessa tarjoama MBA-koulutus oli katsottu verosta vapautetuksi koulutuspalveluksi. Koska mainittu koulutus oli Isossa-Britanniassa viralliseen tutkintojärjestelmään kuuluvaa ja korkeakoulututkintoon johtavaa koulutusta, koulutuksia ei katsottu sillä tavoin samankaltaisiksi, että koulutusten erilainen verokohtelu johtaisi arvonlisäverotuksessa sovellettavan verotuksen neutraalisuuden periaatteen loukkaamiseen. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu ajalle 2.3.2018–31.12.2019.
KHO 28.12.2018 T:6191 eli vuosikirjassa KHO:2018:178
Koulutuspalvelun arvonlisäverotus
A Oy oli yksityinen kauppakorkeakoulu, joka järjesti Suomessa suomalaisille opiskelijoille MBA-koulutusta. Koulutus johti isobritannialaisen yliopiston myöntämään tutkintoon. A Oy maksoi isobritannialaiselle yliopistolle franchising-sopimuksen nojalla korvauksen yliopiston suorittamista palveluista, joita olivat kokeiden ja tarkastuksen valvonta, tutkinnon myöntäminen ja yliopiston nimen käyttäminen palvelujen ja tutkinnon markkinoinnissa. A Oy järjesti koulutuksen ja myi ja markkinoi sitä omissa nimissään ja veloitti opiskelijoilta lukukausimaksut omissa nimissään. A Oy katsottiin koulutuspalvelujen myyjäksi, ja koska koulutus tapahtui Suomessa, sen myyntimaa oli Suomi.
A Oy ei tarjonnut koulutuspalveluja arvonlisäverolain 40 §:ssä tarkoitetulla tavalla lain nojalla eikä se saanut lain nojalla valtion tukea. Tämän vuoksi A Oy:n tarjoama MBA-koulutus ei ollut vapautettu verosta arvonlisäverolain nojalla.
Asiassa ei ollut merkitystä sillä, että A Oy:n tarjoama koulutus johti isobritannialaisen yliopiston myöntämään tutkintoon, koska mainittu yliopisto ei tarjonnut koulutuspalveluja Suomessa eikä asiassa muutoinkaan ollut kysymys yliopiston verovelvollisuudesta.
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu vuosille 2018 ja 2019.
KHO:28.12.2018 T:6190 eli vuosikirjassa KHO:2018:177
Ristikkojulkaisun arvonlisäverokanta
A Oy julkaisi muun ohella erilaisia ristikkojulkaisuja, joista osa ilmestyi vähintään neljä kertaa vuodessa ja osa sitä harvemmin. Asiassa oli ratkaistavana, sovellettiinko A Oy:n kaksi kertaa vuodessa julkaisemaan 100-sivuiseen ristikkokirjaksi nimettyyn irtonumeroina myytävään julkaisuun kirjojen myyntiin säädettyä alennettua 10 prosentin verokantaa.
Keskusverolautakunta oli päätöksensä lainvoimaiseksi jääneessä osassa katsonut, että irtonumeroina myytävien vähintään neljä kertaa vuodessa ilmestyvien ristikkojulkaisujen myyntiin oli sovellettava yleistä 24 prosentin verokantaa. Kun otettiin huomioon myös arvonlisäverotuksessa sovellettava verotuksen neutraalisuuden periaate, mainittua julkaisua, joka ilmestyi saman nimisenä säännöllisin väliajoin ja sisältönsä tarkoituksen osalta toisiaan vastaavana, oli pidettävä arvonlisäverolain 85 a §:n 3 momentissa tarkoitettuna kausijulkaisuna, jonka myyntiin ei sovellettu alennettua 10 prosentin vaan yleistä 24 prosentin verokantaa. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu ajalle 6.10.2017–31.12.2018.
KHO 28.12.2018 T:6224