TaxFax nro 15 • 4.3.2019
Verovelka ja veronpalautus yrityssaneerauksessa
Verohallinto on julkaissut 13.2.2019 päivätyn ohjeen Verovelka ja veronpalautus yrityssaneerauksessa (linkki). Aikaisempaa saman nimistä ohjetta on muutettu lainsäädännön muutosten takia. Veronpalautusten käyttämiseen liittyvät periaatteet ja verolainsäädännön tulkinta eivät ole muuttuneet.
Verolainsäädännön mukaan verovelka ja veronpalautus syntyy verokaudelta, joka voi olla kalenterikuukausi, neljännesvuosi tai kalenterivuosi. Verokausi on jakamaton kokonaisuus. Verokauden sisällä verovelkaa ei jaeta saneerausvelkaan ja uuteen velkaan. Ohjeessa kerrotaan, kuinka saneerausvelkaa ja kuittauksen edellytyksiä koskevia oikeusohjeita sovelletaan verolainsäädännön nojalla syntyviin verovelkoihin ja veronpalautuksiin.
Verovelka ja veronpalautus, joiden kummankin peruste on syntynyt ennen saneerausmenettelyn aloittamista, ovat kuittauksen edellyttämällä tavalla vastakkaiset.
Veronpalautus voidaan käyttää myös sellaiselle verovelalle, joka on syntynyt ennen saneeraushakemuksen vireille tuloa. Saneerausmenettelyn aloittamisen jälkeen syntynyttä veronpalautusta ei saa käyttää saneerausvelalle.
Jos veronpalautus kohdistuu osaksikaan menettelyn aloittamisen jälkeiseen aikaan, se on kokonaan saneerausmenettelyn aloittamisen jälkeen syntynyttä veronpalautusta. Näin ollen palautus, joka syntyy menettelyn aloittamiskuukaudelta, on kokonaan syntynyt menettelyn aloittamisen jälkeen.
Nuori yrittäjyys opinto-ohjelmat verotuksessa
Verohallinto on julkaissut 1.3.2019 päivätyn ohjeen Nuori yrittäjyys ry:n opinto-ohjelmat verotuksessa (linkki). Ohjeessa käsitellään opinto-ohjelmien verotusta koskevia kysymyksiä tuloverotuksessa, ennakkoperinnässä ja arvonlisäverotuksessa.
Oppilaitoksen opetussuunnitelmaan kuuluvaa harjoitusyritystoimintaa pidetään oppilaiden itsenäisenä tulonhankkimistoimintana, minkä vuoksi kunkin toimintaan osallistuvan henkilön on ilmoitettava oma osuutensa harjoitusyrityksen tuottamasta tulosta omassa henkilökohtaisessa verotuksessaan tulonhankkimistoiminnasta saatuna tulona.
Opiskelijan on oma-aloitteisesti ilmoitettava harjoitusyritystoiminnasta saatua tuloa koskevat tiedot Verohallinnolle. Ilmoitettavia tuloja ovat esimerkiksi voiton tai palkan nimellä saadut suoritukset. Harjoitusyritykseen sijoitetun pääoman palautus ei ole veronalaista tuloa, eikä sitä tämän vuoksi tarvitse ilmoittaa verotuksessa.
Väliyhteisötulon verotus
Verohallinto on julkaissut 25.2.2019 päivätyn ohjeen Väliyhteisötulon verotus Suomessa (linkki). Ulkomaisen yksikön samaa tuloa voidaan tietyin edellytyksin verottaa yksikön Suomessa verovelvollisen osakkaan tai edunsaajan tulona väliyhteisölain perusteella. Tällaista ulkomaista yksikköä kutsutaan väliyhteisöksi.
Aikaisempaa saman nimistä ohjetta on muutettu 1.1.2019 voimaan tulleen väliyhteisölain muutoksen (1364/2018) vuoksi. Keskeiset muutokset koskevat väliyhteisön määritelmää, verovelvollisuutta väliyhteisötulosta, väliyhteisötulon laskentaa ja lain soveltamiskaavioita.
Uutta oikeuskäytäntöä
Sukupolvenvaihdosta ei myönnetty lesken lahjoittamiin metsätiloihin
Puolisot A ja B olivat harjoittaneet yhdessä maa- ja metsätaloutta. A oli kuollut 30.12.2004. Ositus ja perinnönjako oli toimitettu 31.1.2006, jolloin maatila oli siirtynyt puolisoiden pojan C:n omistukseen. Leski B:n omistukseen oli jäänyt kaksi maatilakokonaisuuteen kuulunutta metsätilaa.
B lahjoitti metsätilat C:lle 23.1.2014. C vaati sukupolvenvaihdoshuojennussäännösten soveltamista lahjoituksiin.
Asiassa ei ollut esitetty, että metsätilat olisivat olleet tosiasiallisesti C:n käytössä osituksen ja perinnönjaon jälkeen ennen kuin leski lahjoitti ne C:lle tai että leski ja C olisivat yhdessä harjoittaneet maa- ja metsätaloutta. Kun otettiin lisäksi huomioon osituksen ja perinnönjaon ja lahjan välillä kulunut noin kahdeksan vuoden aika, ei voitu katsoa, että lahjoitettuja metsätiloja olisi enää lahjoitushetkellä ollut pidettävä perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja 56 §:ssä tarkoitettuna maatilan osana. Edellytyksiä huojennuksen myöntämiselle ei ollut. Verovuosi 2014.
KHO 4.3.2019 T:761 eli vuosikirjassa KHO:2019:30
Tappionkorvausta ei pidetty palvelun myyntinä
A Oy oli hakenut Verohallinnolta ennakkoratkaisua siitä, oliko yhtiön suoritettava arvonlisäveroa B ry:n sille yhteistyösopimuksen perusteella vuodelta 2016 maksamasta ja mahdollisesti vuodelta 2017 maksettavaksi tulevasta kilpailujen järjestämiseen liittyvästä tappionkorvauksesta. Sopimuksen mukaan A Oy toteutti nämä kilpailut ja sopimuksen muut osapuolet luovuttivat sille kilpailuihin liittyvät taloudelliset oikeudet. Nämä oikeudet mahdollistivat muun ohella pääsylippujen ja oheistuotteiden myymisen sekä televisiointi- ja markkinointikorvausten perimisen. Yhteistyösopimuksen mukaan B ry sitoutui korvaamaan A Oy:lle kilpailujen järjestämisestä vuosina 2015–2017 yhtiölle mahdollisesti aiheutuvat toiminnan taloudelliset tappiot.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että siltä osin kuin A Oy:n ja B ry:n välillä oli sovittu tappion korvaamisesta, ei ollut osoitettavissa sellaista yhtiön jälkimmäisen hyväksi suorittamaa palvelua, jonka todellisena vastasuorituksena tappionkorvausta voitaisiin pitää. Tappionkorvaus ei ollut vastiketta palvelun myynnistä vaan arvonlisäverolain soveltamisalaan kuulumaton rahoituksellinen erä.
KHO 4.3.2018 T:764 eli vuosikirjassa KHO:2019:31
Liikuntatilojen luovutus liikunnan opetuspalvelujen käyttöön
A Oy oli uimahalli- ja sisäliikuntapalveluja tarjoava yhtiö, joka omisti tätä tarkoitusta varten uimahalleja ja sisäliikuntatiloja. Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys liikuntatilojen käyttöoikeuden tilapäisluonteiseen luovuttamiseen sovellettavasta verokannasta silloin, kun tilat luovutettiin sellaisen toimijan käyttöön, joka ei harjoittanut tiloissa alennetun verokannan alaisten liikuntapalvelujen myyntiä vaan yleisen verokannan alaisia liikunnan opetuspalvelujen myyntiä.
Verotukena pidettävän yleistä verokantaa alemman verokannan soveltamisen tarkoituksena oli alentaa alennetun verokannan alaisten hyödykkeiden kuluttajahintoja. Alennetun 10 prosentin verokannan soveltaminen liikuntatilojen käyttöoikeuden luovuttamiseen silloin, kun tilojen käyttäjä ei käytä niitä verosta vapautettuihin tai alennetun verokannan alaisiin liikuntapalveluihin vaan yleisen verokannan alaisiin opetuspalveluihin olisi järjestelmän tarkoituksen vastaista. Tämän vuoksi ja kun yleisen verokannan soveltamisesta tehtyjä poikkeuksia oli tulkittava suppeasti, A Oy:llä ei ollut oikeutta soveltaa alennettua 10 prosentin verokantaa liikuntatilojen käyttöoikeuden tilapäisluonteiseen luovuttamiseen tahoille, jotka käyttivät tiloja yleisen verokannan alaiseen liikunnan opettamiseen. Äänestys 4–1. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu ajalle 2.3.2018–31.12.2019.
KHO 21.2.2019 T:682