TaxFax nro 16 • 8.3.2019

Vuoden 2019 kiinteistöveropäätökset

Verohallinto lähettää vuoden 2019 kiinteistöverotuspäätökset maaliskuussa 2019. Kiinteistöverotuspäätöksen tiedot perustuvat vuoden alun (1.1.2019) tilanteeseen. Jos tiedoissa on virheitä tai puutteita, tiedot on korjattava viimeistään 25.4.2019.

Kiinteistötiedot verkossa-palvelu on avautunut. Palvelussa voi korjata ja täydentää kiinteistöverotuspäätöksen selvitysosalle merkittyjä tietoja. Palveluun kirjautuminen on mahdollista henkilökohtaisilla verkkopankkitunnuksilla, mobiilitunnisteella, sirullisella henkilökortilla tai Katso-tunnisteella.

Kiinteistötietojen korjaukset tulee tehdä kiinteistöverotuspäätöksen mukana lähetetyllä ilmoitusosa-lomakkeella, mikäli muutokset tehdään paperilla.

Verohallinto on julkaissut 29.2.2019 päivätyn ohjeen Kiinteistöverotuspäätös 2019 (linkki). Ohjeessa käsitellään kiinteistöverotuspäätöksen ja sen liitteenä olevan selvitysosan tietosisältöä.

Palkansaajan matkakustannukset

Verohallinto on julkaissut 6.3.2019 päivätyn ohjeen Matkakustannusten vähentäminen palkansaajan verotuksessa (linkki). Ohjeessa käsitellään palkansaajan oikeutta vähentää työstä aiheutuneita matkakustannuksia verotuksessa. Aikaisempaa saman nimistä ohjetta on päivitetty Verohallinnon päätöksiin ja yhtenäistämisohjeeseen tehtyjen euromääräiset muutosten perusteella.

Matkakustannusten korvaaminen ja vähentäminen vuonna 2018

Korkovähennysoikeuden rajoitukset yritysverotuksessa

Verohallinto on julkaissut 7.3.2019 päivätyn ohjeen Korkovähennysoikeuden rajoittaminen yritysverotuksessa (linkki). Ohjeessa käsitellään 1.1.2019 voimaan tullutta korkovähennysoikeuden rajoittamista koskevaa sääntelyä.

Sääntelyllä rajoitetaan muutoin vähennyskelpoisten korkomenojen vähentämistä. Sääntelyn tarkoituksena on ehkäistä verotuottojen kannalta merkityksellistä korkojen vähentämiseen liittyvää aggressiivista verosuunnittelua.

Sääntelyn soveltamisala laajeni siten, että se koskee sekä konserniyhteydessä oleville osapuolille että muille kuin konserniyhteydessä oleville osapuolille suoritettuja elinkeinotulolähteen, muun toiminnan tulolähteen ja maatalouden tulolähteen korkoja.

Vähennyskelpoisten ja vähennyskelvottomien korkomenojen laskenta perustuu nettokorkomenoihin, joilla tarkoitetaan korkotulot ylittäviä korkomenoja. Nettokorkomenoja muodostuu silloin, kun verovuoden korkomenojen määrä ylittää verovuoden korkotulojen määrän.

Verovuoden korkomenot ovat vähennyskelpoisia aina, kun nettokorkomenot ovat verovuonna enintään 500 000 euroa. Jos nettokorkomenot ylittävät 500 000 euroa, on niistä vähennyskelvotonta määrä, joka ylittää 25 prosenttia niin sanotusta oikaistusta tuloksesta. Ulkopuolisille suoritetut nettokorkomenot ovat kuitenkin aina vähennyskelpoisia 3 000 000 euroon asti.

Uutta oikeuskäytäntöä

Osakepalkkiojärjestelmään liittyvien menojen vähentäminen

A Oyj aikoi tarjota avainhenkilöilleen osakepalkkiojärjestelmän, jonka hallinnoinnin A Oyj ulkoisti B Oy:lle. B Oy oli perustanut C Holding Oy:n A Oyj:n osakkeiden hankkimista varten. Osapuolet olivat solmineet kolmikantaisen hallinnointisopimuksen sekä siihen liittyvän rahoitussopimuksen. Rahoitussopimuksen perusteella A Oyj myönsi C Holding Oy:lle limiittilainan, jolla C Holding Oy hankki pörssistä omistukseensa A Oyj:n osakkeita annettavaksi A Oyj:n palveluksessa työskenteleville avainhenkilöille. Limiittilainan lainapääomaa oli tarkoitus kuitata osakkeiden hankintamenon määrällä sitä mukaa kuin C Holding Oy luovuttaisi A Oyj:n osakkeita tämän avainhenkilöille.

Asiassa oli kysymys siitä, oliko A Oyj:llä oikeus vähentää osakkeiden hankintamenoa vastaavat C Holding Oy:lle suoritetut maksut täysmääräisesti vai vain elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 §:n 3 momentissa säädettyjen rajoitusten puitteissa. Asiassa sovellettavina pääsääntöinä olivat elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:n säännös ja sitä täsmentävä saman lain 8 §:n 1 momentin 4 kohdan säännös, jonka mukaan vähennyskelpoisia menoja ovat muun muassa elinkeinotoiminnassa työskennelleiden henkilöiden palkat. Koska A Oyj ei järjestelyssä hankkinut omia osakkeitaan, elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 16 §:n 9 kohdan omista osakkeista suoritetun määrän vähennyskieltoa koskeva säännös eikä siten myöskään mainitusta säännöksestä poikkeuksen tekevä saman lain 18 §:n 3 momentin säännös tullut asiassa sovellettavaksi. A Oyj:llä oli oikeus vähentää osakkeiden hankintamenoa vastaavat määrät täysimääräisesti. Äänestys 3-2. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu verovuosille 2017–2019.

KHO 8.3.2019 T:825 eli vuosikirjassaKHO:2019:36

Ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimelle konesalipalvelujen arvonlisäverotuksesta

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa vireillä olevassa arvonlisäverotusta koskevassa asiassa oli ratkaistavana kysymys arvonlisäverodirektiivin 2006/112/EY 47 artiklan ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1042/2013 13 b artiklan ja 31 a artiklan soveltamisesta A Oy:n asiakkailleen tarjoamaan konesalipalveluun.

Korkein hallinto-oikeus päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan SEUT 267 artiklassa tarkoitetun ennakkoratkaisupyynnön:

1. Onko arvonlisäverodirektiivin 2006/112/EY täytäntöönpanotoimenpiteistä annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 282/2011, jota on muutettu palvelujen suorituspaikan osalta 7.10.2013 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella N:o 1042/2013, 13 b artiklaa ja 31 a artiklaa tulkittava siten, että pääasiassa esillä olevan kaltaista konesalipalvelua, jossa elinkeinonharjoittaja tarjoaa asiakkailleen konesalissa sijaitsevia laitekaappeja oheishyödykkeineen asiakkaan servereiden sijoittamiseen, on pidettävä kiinteän omaisuuden vuokrauksena?

2. Jos vastaus ensimmäiseen kysymykseen on kieltävä, onko arvonlisäverodirektiivin 2006/112/EY 47 artiklaa ja edellä mainitun täytäntöönpanoasetuksen 31 a artiklaa kuitenkin tulkittava siten, että pääasiassa esillä olevan kaltaista konesaliapalvelua on pidettävä kiinteään omaisuuteen liittyvänä palveluna, jonka suorituspaikka on kiinteän omaisuuden sijaintipaikka?

Verohallinnon arvonlisäverotusta koskeva ennakkoratkaisu ajalle 27.2.2017–31.12.2018.
KHO 5.3.2019 T:765 eli vuosikirjassa KHO:2019:33

Seurakuntien yhteistyösopimukseen perustuvaa laskututusta ei pidetty liiketoimintana

A:n ja B:n evankelisluterilaiset seurakunnat olivat tehneet yhteistyösopimuksen seurakuntien taloushallinnon, kiinteistötoimen ja hautaustoimen tehtävien suorittamisesta. Yhteistyösopimuksen perusteella A laskutti B:ltä talousjohtajan yhteisviran sekä tämän alaisuudessa työskentelevän kiinteistö-, hautausmaa-, talous- ja henkilöstöhallinnon tukitoimien henkilöstön työpanoksesta. Laskutus tapahtui aiheuttamisperiaatteen mukaisesti ilman voittolisiä tai katetta siten, että A:n osuus kustannuksista oli 60 prosenttia ja B:n 40 prosenttia.

Asiassa oli ratkaistavana, oliko A:n suoritettava arvonlisäveroa seurakuntien yhteistyösopimuksen perusteella B:ltä veloittamistaan palkkakustannuksista. Korkein hallinto-oikeus totesi, että talousjohtajan viranhaltijan palkkakustannusten jakaminen tapahtui julkisoikeudellisia yhteisöjä erityisesti koskevan oikeudellisen järjestelmän piirissä. Talousjohtajan alaisuudessa työskentelevien henkilöiden palkkakustannusten jakaminen oli ollut luontevaa toteuttaa saman mallin mukaisesti, mihin nähden sopimuksen mukaisten eri palveluveloitusten arvonlisäverokohtelun oli määräydyttävä yhtenäisesti. Kysymyksessä oli siten arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolelle jäävä viranomaistoiminta. Äänestys 4–1.

KHO 6.3.2019 T:776 eli vuosikirjassa KHO:2019:34

Sisällysluettelo