TaxFax nro 23 • 11.4.2019
Laskutuspalveluyritysten ja niiden käyttäjien verotus
Verohallinto on julkaissut 10.4.2019 päivätyn ohjeen Laskutuspalveluyritysten ja niiden käyttäjien verotuskysymyksiä (linkki). Aikaisempaa saman nimistä ohjetta on päivitetty, koska suoritusten ilmoittaminen on muuttunut. Vuonna 2019 maksetut suoritukset ilmoitetaan Verohallinnolle annettavan vuosi-ilmoituksen sijaan tulorekisteriin.
Tyypillisesti laskutuspalveluyritys ja työn suorittaja sopivat muodollisesta työsuhteesta, jolloin laskutuspalveluyritys välittää asiakkaan maksaman korvauksen työn suorittajalle palkkana. Työn suorittaja ja laskutuspalveluyritys voivat tehdä myös laskutussopimuksen, jonka perusteella laskutuspalveluyritys välittää asiakkaan maksaman korvauksen työn suorittajalle työkorvauksena.
Laskutuspalveluyrityksen työn suorittajalle edelleen välittämä korvaus on verotuksessa palkkaa, jos laskutuspalveluyritys ja työn suorittaja ovat sopineet muodollisesta työsuhteesta. Tällaisessa tilanteessa laskutuspalveluyritykselle kuuluvat verotuksessa normaalit työnantajavelvollisuudet, joita ovat ennakonpidätyksen toimittaminen palkasta, työnantajan sairausvakuutusmaksun maksaminen ja suoritusten ilmoittaminen tulorekisteriin.
Jos muodollisesta työsuhteesta ei ole sovittu, laskutuspalveluyrityksen työn suorittajalle maksama suoritus on työkorvausta, josta laskutuspalveluyrityksen on toimitettava ennakonpidätys ja ilmoitettava tulo tulorekisteriin, jos työn suorittaja ei ole ennakkoperintärekisterissä.
Urheilutulojen verotus
Verohallinto on julkaissut kaksi 5.4.2019 päivättyä ohjetta urheilutulojen verotuksesta;
Urheilusta saatujen tulojen verotus (linkki) ja Urheilusta saatujen tulojen verotus kansainvälisissä tilanteissa (linkki).
Monille urheilu on vapaa-ajan harrastus, jota ei tehdä ammattimaisesti eikä ansiotarkoituksessa. Mahdolliset urheilutoiminnasta saadut tulot kattavat yleensä vain toiminnasta aiheutuneita kuluja.
Esimerkki: Maisa pelaa golfia lähtökohtaisesti harrastusmielessä mutta hän käy toisinaan myös golf-kilpailuissa. Vuoden aikana hän osallistuu viiteen kilpailuun, menestyy hyvin yhdessä kilpailussa ja saa palkinnoksi tästä 1.000 euron arvoisen tavarapalkinnon. Muita tuloja hän ei saa golfista. Maisalla on golfin harrastamiseen liittyviä menoja muun muassa jäsenmaksuista, vastikkeista, välineiden ja varusteiden hankinnasta sekä lisäksi kilpailujen osallistumismaksuista ja kilpailuihin matkustamisesta.
Kilpailusta saatu palkinto on Maisan veronalaista ansiotuloa (urheilijan palkkiota). Maisa saa vähentää tulosta kilpailutoimintaan kohdistuvat menot eli kilpailujen osallistumismaksut ja matkakulut kilpailupaikoille. Muut harrastukseen liittyvät menot ovat lähtökohtaisesti hänen vähennyskelvottomia elantomenoja.
Urheilulla on selkeä tulonhankkimistarkoitus, kun urheilemisesta ansaitut tulot, kyseisiin tuloihin kohdistuneiden kulujen vähentämisen jälkeen, kattavat ainakin osan myös urheilijan elantomenoista. Tällöin veronalaisten tulojen hankkimiseen kohdistuvat kulut saa vähentää verotuksessa. Jos henkilö saa toimeentulonsa urheilusta tai urheiluun tarkoitetusta apurahasta, hänen katsotaan toimivan vakaassa tulonhankkimistarkoituksessa, vaikka hänen toimeentulonsa ei kokonaisuudessaan kertyisikään urheilemisesta.
Jotta urheilusta syntynyt kulu voidaan katsoa vähennyskelpoiseksi, sen on aina liityttävä kiinteästi urheiluun tai lajiin, jossa urheilija kilpailee. Menojen vähentäminen urheilijan verotuksessa edellyttää aina, että samoja menoja ei ole korvattu yksilöurheilijalle valmennusrahastosta tai joukkue taikka urheiluseura ei ole korvannut menoja pelaajalle.
Uutta oikeuskäytäntöä
Tavaran ja palvelun myynnin käsite arvonlisäverotuksessa
Asiassa oli ratkaistavana, katsottiinko A Oy:n suorittavan yhden vai kaksi liiketointa sellaisen purkutyösopimuksen nojalla, jonka mukaan A Oy:llä oli velvollisuus kuljettaa pois purkujätteet, jotka se voi – siltä osin kuin purkujätteeseen sisältyy metalliromua – sopimuksen mukaan myydä edelleen (A Oy:n tekemän ennakkoratkaisuhakemuksen kohta 1.), ja sellaisen purettavien tavaroiden ostosopimuksen nojalla, joka sisältää velvollisuuden romuttaa tai purkaa ja kuljettaa pois nämä tavarat ja kuljettaa pois tästä syntyvät jätteet (ennakkoratkaisuhakemuksen kohta 2.).
Unionin tuomioistuimen annettua asiassa korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä ennakkoratkaisun korkein hallinto-oikeus katsoi, että sekä ennakkoratkaisuhakemuksen kohdassa 1. että kohdassa 2. tarkoitetussa tilanteessa oli arvonlisäverotuksen kannalta kysymys kahdesta eri liiketoimesta. Kohdassa 1. tarkoitetussa tilanteessa purkutyösopimuksen oli katsottava sisältävän yhtäältä A Oy:n suorittaman palvelun myynnin purkutyön tilaajalle ja toisaalta A Oy:n edelleen myytävissä olevan metalliromun oston purkutyön tilaajalta. Kohdassa 2. tarkoitetussa tilanteessa purettavaksi ostettava -sopimuksen oli katsottava sisältävän yhtäältä purettavan kohteen omistajan suorittaman tavaran myynnin A Oy:lle ja toisaalta A Oy:n suorittaman purkutyöpalvelun myynnin tavaran myyjälle.
Verohallinnon arvonlisäverotusta koskeva ennakkoratkaisu ajalle 11.6.2015–31.12.2016.
KHO 11.4.2019 T:1471 eli vuosikirjassa KHO:2019:48
Vakuutusmaksuveron suorittamisvelvollisuus
Isossa-Britanniassa kotipaikan omaava A Ltd tarjosi yrityskauppoihin liittyviä ”warranty & indemnity” -vakuutuksia ja verovastuuseen liittyviä vastuuvakuutuksia yrityskaupan myyjille ja ostajille. Myyjän ottamalla vakuutuksella katettiin muun muassa oikeudenkäyntikulut ja myyjän yrityskauppaa koskevassa sopimuksessa antamien vakuutusten rikkomiseen liittyvä vahingonkorvaus sovittuun enimmäismäärään saakka. Ostajan ottamalla vakuutuksella katettiin muun muassa myyjän antamien vakuutusten rikkomisesta ostajalle aiheutunut taloudellinen vahinko. Verovastuuseen liittyvässä vastuuvakuutuksessa suojattiin joko myyjää tai ostajaa verovastuulta, joka syntyi kohdeyhtiölle myyjän omistusajalta. Asiassa oli ratkaistavana kysymys A Ltd:n velvollisuudesta suorittaa mainittujen vakuutus-sopimusten nojalla perittävistä vakuutusmaksuista vakuutusmaksuveroa Suomeen tilanteessa, jossa vakuutuksenottaja oli suomalainen osakeyhtiö ja yrityskaupan kohdeyhtiö ulkomainen yhtiö, ja tilanteessa, jossa vakuutuksenottaja oli ulkomainen yhtiö ja yrityskaupan kohdeyhtiö suomalainen yhtiö.
Pyydettyään unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisun vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annetun direktiivin 2009/138/EY tulkinnasta korkein hallinto-oikeus lausui, että A Ltd:n oli suoritettava vakuutusmaksuveroa mainittujen vakuutussopimusten nojalla perittävistä vakuutusmaksuista tilanteessa, jossa vakuutuksenottaja oli Suomeen sijoittautunut yhtiö. Tilanteessa, jossa vakuutuksenottaja ei ollut sijoittautunut Suomeen, vakuutusmaksuveroa ei ollut suoritettava. Keskusverolautakunnan vakuutusmaksuveroa koskeva ennakkoratkaisu ajalle 4.11.2016–31.12.2017.
KHO 11.4.2019 T:1468 eli vuosikirjassa KHO:2019:47
Alaikäisten maahanmuuttajien kotouttamispalveluiden arvonlisäverotus
A tuotti kunnille perheryhmäkotipalveluja, tukiasuntolapalveluja ja tuettuja asumispalveluja. Palvelut annettiin Suomessa oleskeluluvan saaneille ilman huoltajaa Suomeen saapuneille lapsille ja nuorille, ja niiden antaminen perustui kotoutumisen edistämisestä annettuun lakiin (1386/2010). Asiassa oli ratkaistavana, olivatko A:n tarjoamat palvelut arvonlisäverolain 37 ja 38 §:n mukaisia verosta vapautettuja sosiaalihuoltopalveluja.
Kotoutumisen edistämisestä annettu laki kuului työ- ja elinkeinoministeriön toimialaan ja mainittujen asumisyksiköiden toimintaa valvoivat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset. Kotoutumisen edistämisestä annetun lain mukaan mainittuun toimintaan sovellettiin muun muassa tiloja ja henkilöstöä koskevien vaatimusten osalta myös lastensuojelulakia, ja sosiaalihuollon alueelliset ohjaus-, lupa- ja valvontaviranomaiset aluehallintovirastot valvoivat toimintaa tältä osin. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston keskusverolautakunnalle antaman lausunnon mukaan alaikäisten oleskeluluvan saaneiden maahanmuuttajien sijoittamiseen liittyvien ryhmäkotien tai muiden asuinyksiköiden perustamisessa ei ollut kysymys yksityisen sosiaalihuollon palvelusta, eikä pelkästään tähän tarkoitukseen perustettuja ryhmäkoteja merkitty yksityisten palvelujen antajien rekisteriin.
Vaikka nyt kysymyksessä olevaan toimintaan liittyi myös lastensuojelullisia piirteitä ja vaikka aluehallintovirasto, joka on sosiaaliviranomainen, valvoi toimintaa joiltain osin, toiminta kuitenkin pääasiallisesti kuului elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen valvonnan piiriin. Verosta vapautetun sosiaalihuollon ja muiden palvelujen rajanvedon pitämiseksi selkeänä ei ollut syytä poiketa siitä verotus- ja oikeuskäytännössä noudatetusta edellytyksestä, että ollakseen arvonlisäverolain 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla sosiaaliviranomaisen valvomaa toimintaa palvelun tuottajan tuli olla merkittynä yksityisten sosiaalipalvelujen tuottajien rekisteriin. Näillä perusteilla A:n ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitettu asumispalvelutoiminta ei ollut arvonlisäverolain 37 ja 38 §:ssä tarkoitettua verosta vapautettua sosiaalihuoltoa. Äänestys 3-2. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu ajalle 15.6.2018–31.12.2019.
KHO 9.4.2019 T:1413 eli vuosikirjassa KHO:2019:45