TaxFax nro 24 • 12.4.2019
Hallintarekisteröityjen osakkeiden osinkojen verotus
Tasavallan presidentti on vahvistanut lainmuutokset (He 282/2018, VaVM 38/2018), joiden perusteella verottaja saa vastedes mahdollisimman kattavasti tiedot myös niistä osingonsaajista, joiden osingot maksetaan ulkomailla hallintarekisteröidyille osakkeille. Muutosten tarkoituksena on varmistaa, että verottaja saa perittyä aina oikeamääräisen veron.
Lisäksi muutokset yhdenmukaistavat pörssiyhtiön hallintarekisteröidystä osakkeesta saadun osingon lähdeverotuksen menettelytapoja. Kaikissa tilanteissa on tunnistettava osingon saaja, selvittävä luotettavasti tämän verotuksellinen asuinvaltio ja varmistettava, että verosopimusta voidaan soveltaa saatuihin osinkoihin.
Jos säilyttäjällä tai osingon maksajalla ei ole tietoa osingon lopullisesta saajasta, osingosta peritään 35 prosentin lähdevero. Jos säilyttäjä tai maksaja tietää, että saaja on Suomessa asuva henkilö, lähdeveroa ei voida periä, vaan osingosta on toimitettava 50 prosentin ennakonpidätys.
Muutokset tulevat voimaan pääosin voimaan 1.1. 2021 kuitenkin niin, että ennakkoperintälain muutokset tulevat voimaan 1.1.2020.
Sijoitusrahastojen verotus
Tasavallan presidentti on vahvistanut lainmuutokset sijoitusrahastojen verosääntelyyn (He 304/2018). Muutoksia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2020 toimitettavassa verotuksessa.
Sijoitusrahastoa pidetään edelleen verovapaana yhteisönä, mutta tuloverolaissa säädetään tarkemmin verovapauden edellytyksistä. Verovapauden edellytyksenä on, että sijoitusrahasto on sopimusperusteinen, rahastolla on vähintään 30 osuudenomistajaa ja rahasto on avoin.
Tuloverolakiin on lisätty säännös erikoissijoitusrahaston tuloverovapaudesta ja sen edellytyksistä. Jos sijoitusrahasto tai erikoissijoitusrahasto koostuu yhdestä tai useammasta alarahastosta, sovelletaan alarahastoon, mitä sijoitusrahastosta tai erikoissijoitusrahastosta säädetään.
Sijoitusrahaston ja erikoissijoitusrahaston verovapautta koskevia säännöksiä sovelletaan myös niitä vastaaviin sopimusperusteisiin ulkomaisiin rahastoihin. Sijoitusrahastojen verovapautta koskevan säännöksen soveltaminen edellyttää myös, että Suomen ja ulkomaisen sijoitusrahaston rekisteröintivaltion välillä on voimassa sopimus tietojenvaihdosta ja että rekisteröintivaltiosta on myös tosiasiassa mahdollista saada riittävät tiedot verovapauden edellytysten arvioimiseksi.
Rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annettuun lakiin on lisätty säännökset kotimaista verovapaata sijoitusrahastoa tai erikoissijoitusrahastoa vastaavalle ulkomaiselle rahastolle maksettujen osinkojen lähdeverovapaudesta. Tavoitteena on selkiyttää niitä tilanteita, joissa ulkomainen rahasto rinnastuu verotuksessa suomalaiseen verovapaaseen sijoitusrahastoon tai erikoissijoitusrahastoon.
Sairaspäivärahojen määräytyminen muuttuu
Tasavallan presidentti on vahvistanut lainmuutokset (He 296/2018, StVM 31/2018), joiden perusteella sairausvakuutuslain mukainen päivärahaetuus sekä Kelan maksama kuntoutusraha määräytyvät hakijan vuositulojen perusteella. Vuositulossa otetaan huomioon henkilön tulot etuuden alkamista edeltävän 12 kalenterikuukauden ajalta. Vuositulo vastaa nykyistä paremmin henkilön tulotasoa etuuden alkaessa. Henkilön vuositulo voi koostua muun muassa eri etuuksista ja palkkatulosta.
Lait tulevat voimaan pääosin voimaan 1.1.2020.
Päivärahaetuuksien ja kuntoutusrahan nykyiset ensisijaisuussäännökset ja yhteensovittaminen muiden etuuksien kanssa säilyvät ennallaan.
Yrittäjän päivärahaetuus määräytyy jatkossa vahvistetun YEL- tai MYEL –työtulon perusteella. Vuosituloon ei oteta mukaan esimerkiksi yrittäjän ansiotuloa elinkeinotoiminnasta, palkkatuloa omasta yrityksestä, työkorvausta ja veronalaista apurahaa. Näistä ei myöskään peritä sairausvakuutuksen päivärahamaksua.
Työnantaja ei ole velvollinen maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksua palkasta, joka maksetaan yrittäjän eläkelaissa tarkoitetulle yrittäjälle tai maatalousyrittäjän eläkelain tarkoitetulle maatalousyrittäjälle tämän tekemästä työstä, jos hän ei ole yrittäjän eläkelain tai maatalousyrittäjän eläkelain mukaisesti vakuuttamisvelvollinen.
Uutta oikeuskäytäntöä
Tappioiden vähentäminen peräkkäisessä sulautumisessa
A Oy:n tilikausi oli kalenterivuoden mukainen. A Oy:lle oli verovuodelta 2008 toimitetussa verotuksessa vahvistettu tappiota elinkeinotoiminnan tulolähteestä. Yhtiön osakkeet oli tappiollisen verovuoden 2008 alusta lukien ja 3.9.2008 asti omistanut ruotsalainen B AB. B AB oli 3.9.2008 myynyt A Oy:n osakkeet täysin omistamalleen C Holding AB:lle. Verohallinto oli myöntänyt A Oy:lle poikkeusluvan verovuoden 2008 tappion vähentämiseen omistajanvaihdoksesta huolimatta.
B AB oli vuonna 2009 perustanut täysin omistamansa D Holding Oy:n. C Holding AB sulautui D Holding Oy:öön 1.1.2010, jolloin D Holding Oy:stä tuli A Oy:n ainoa osakas. Myöhemmin samana päivänä A Oy sulautui D Holding Oy:öön. Asiassa oli kysymys siitä, oliko D Holding Oy:llä verovuodelta 2010 toimitettavassa verotuksessaan oikeus tuloverolain 123 §:n 2 momentin nojalla vähentää A Oy:lle verovuodelta 2008 vahvistettu tappio.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että A Oy ja D Holding Oy olivat samaan intressipiiriin kuuluneita yhtiöitä ja että A Oy:llä itsellään oli sulautumisen hetkellä oikeus vähentää esillä oleva tappionsa. Korkein hallinto-oikeus totesi myös, että A Oy:n sulautuminen D Holding Oy:öön oli Euroopan yhteisöjen neuvoston eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, jakautumisiin, osittaisjakautumisiin, varojen siirtoon ja osakkeiden vaihtoihin sekä eurooppayhtiön tai eurooppaosuuskunnan sääntömääräisen kotipaikan siirtoon jäsenmaiden välillä sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä koskevaan direktiiviin perustuvan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 a §:n mukainen sulautuminen ja että näin ollen sulautumisen verotuksellisia seuraamuksia tappioiden sulautumisessa siirtyminen mukaan lukien oli arvioitava ottaen huomioon sanotun direktiivin tavoitteet. Näiden seikkojen vuoksi korkein hallinto-oikeus katsoi, että A Oy:n verovuoden 2008 tappio siirtyi yhtiön sulautumisessa vähennettäväksi D Holding Oy:n elinkeinotoiminnan tuloista. Verovuosi 2010.
KHO 12.4.2019 T:1487 eli vuosikirjassa KHO:2019:51
Lahjaksi saatujen osakkeiden myynti osakeyhtiölle
A oli vuonna 2009 saanut lahjaksi isoisältään B Oyj:n osakkeita. Lahjakirjan mukaan osakkeiden tuotto- ja äänioikeus yhtiökokouksessa oli annettu A:n äidille E:lle. Verohallinnon vuonna 2009 toimittamassa lahjaverotuksessa A:n lahjaksi saamien osakkeiden arvoksi oli katsottu 506 250 euroa, josta hallintaoikeuden arvona oli vähennetty 278 437,50 euroa. A:n saaman veronalaisen lahjan arvoksi oli siten katsottu 227 813 euroa.
A oli vuonna 2012 luovuttanut lahjana saamiensa osakkeiden omistusoikeuden C Oy:lle. A oli kaupantekohetkellä ollut C Oy:n osakas. C Oy oli maksanut tällöin A:lle kauppahintana 2,79 euroa osakkeelta, yhteensä 348 758 euroa. B Oy:n osakkeiden luovutuspäivän keskikurssi oli ollut 6,09 euroa osakkeelta.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että lahjoitettuihin osakkeisiin kohdistuvan hallintaoikeuden arvo on lahjaverotukseen liittyvä erillinen vähennyserä, joka otetaan huomioon lahjaveroa laskettaessa ja vähennetään lahjansaajalle tulevan omaisuuden arvosta eikä tiettyjen osakkeiden arvosta. Tämän vuoksi hallintaoikeuden arvo oli luettava lahjana saatujen osakkeiden hankintamenoon, kun laskettiin A:lle osakkeiden luovutuksesta kertyvän luovutusvoiton määrää. Äänestys 3–2.
Korkein hallinto-oikeus katsoi ottaen huomioon B Oyj:n osakkeiden kaupantekopäivän keskikurssin ja osakkeisiin kohdistuvan hallintaoikeuden, että A oli myynyt osakkeet C Oy:lle kauppahinnasta, joka oli jäänyt alle osakkeiden käyvän arvon. Alihintaisen kauppahinnan muodossa tapahtuvaa osakkeiden sijoittamista yhtiöön oli A:n tuloverotuksessa käsiteltävä apporttiin rinnastuvana luovutuksena. A:n C Oy:öön näin sijoittamien osakkeiden luovutushinnaksi katsottiin niiden käypä arvo luovutushetkellä. Äänestys 4 – 1. Verovuosi 2012.
KHO 12.4.2019 T:1479 eli vuosikirjassa KHO:2019:50