TaxFax nro 3 • 11.1.2019
Jäännösveroja voi pienentää lisäennakkoa hakemalla ja maksamalla
Lisäennakko on ennakko, jolla voi täydentää ennakonpidätystä tai ennakkoveroa verovuoden päättymisen jälkeen. Lisäennakko on korvannut ennakon täydennysmaksun. Lisäennakkoa voi tarvittaessa hakea useaan kertaan verotuksen päättymiseen asti.
Lisäennakkoa voi maksaa esimerkiksi palkkojen, luovutusvoittojen, vuokratulojen tai yritystoiminnan tulojen perusteella. Lisäennakolle ei välttämättä tarvitse ilmoittaa perustetta. Ilmoitus lisäennakon määrästä riittää.
Vuonna 2019 huojennettu viivästyskorko on 2,0 %. Henkilöasiakkailla koron laskeminen alkaa verovuoden 2018 jäännösverojen osalta helmikuun 2019 alusta. Koron laskeminen päättyy jäännösveron eräpäivään tai maksetun lisäennakon eräpäivään. Osakeyhtiö voi maksaa lisäennakkoa ilman huojennettua viivästyskorkoa kuukauden ajan verovuoden päättymisestä.
Lisäennakkoa pitää hakea, ennen kuin sen voi maksaa. Lisäennakkoa haetaan OmaVerossa. Henkilöasiakkaat, liikkeen- tai ammatinharjoittajat, maa- tai metsätalouden harjoittajat ja yhtymän osakkaat voivat käyttää myös paperilomaketta 5010 (kohta 17).
OmaVerossa hakija saa valita lisäennakon eräpäivän. Se voi olla kuluva päivä tai enintään kolmen viikon päässä oleva päivä. Eräpäivän pitää kuitenkin aina olla pankkipäivä. Verohallinto tekee lisäennakosta päätöksen, jossa on tiedot maksamista varten.
Lisäennakko on aina maksettava yhdessä erässä. Jos lisäennakon maksaa vain osittain, maksamatta jätetylle osalle kertyy viivästyskorkoa (7% vuonna 2019).
Verohallinto päivitti ohjeitaan
Verohallinto on päivittänyt ohjeitaan 2019 alussa käyttöön otetun tulorekisterin aiheuttamien muutosten vuoksi. Palkkojen ja työkorvausten ilmoittamisesta tulorekisteriin vuodesta 2019 lähtien kerrotaan sivustolla tulorekisteri.fi. Vuonna 2018 maksetut palkat ja työkorvaukset sekä vuosina 2018 ja 2019 maksettavat etuudet ilmoitetaan vielä vanhalla tavalla.
- Palveluseteli verotuksessa 19.12.2018 (linkki)
- Lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuki 19.12.2018 (linkki)
- Perhehoitajan verotus 19.12.2018 (linkki)
Uutta oikeuskäytäntöä
Lääkärikeskuksen palveluiden laskutus ja arvonlisävero
A Oy harjoitti lääkärikeskustoimintaa. Suurin osa yhtiön ylläpitämissä lääkärikeskuksissa toimivista lääkäreistä toimi itsenäisinä ammatinharjoittajina päättäen itsenäisesti palkkioistaan ja huolehtien itse vero- ja eläkelakien mukaisista maksuista ja potilasvakuutuksesta sekä muista yrittäjätoiminnan lakisääteisistä velvoitteista ja kantaen luottotappioriskin mahdollisesti saamatta jäävistä palkkioistaan.
A Oy veloitti ammatinharjoittajalääkärien palkkiot asiakkailta yhdessä näille asiakkaille itse suorittamiensa palvelujen kanssa. Ammatinharjoittajalääkärien palkkiot oli laskutositteissa ilmoitettu otsikon "A Oy:n muiden puolesta laskuttamat myynnit" alla ja niissä oli myyjän yksilöintitiedot, kuten myyjän nimi, osoite ja y-tunnus sekä lisäksi arvonlisäveroerittely. A Oy:n katsottiin veloittavan ammatinharjoittajalääkärien palkkiot näiden puolesta ja nimissä eikä kysymys siten näiltä osin ollut A Oy:n myynneistä. A Oy:n ei ollut suoritettava arvonlisäveroa ammatinharjoittajalääkärien palkkioihin sisältyvistä arvonlisäverotettavista esteettisen kirurgian toimenpiteistä.
A Oy veloitti ammatinharjoittajalääkärien suorittamiin esteettisen kirurgian toimenpiteisiin tulevilta asiakkailta poliklinikkamaksun, joka oli korvaus vastaanottokäynnin järjestämiseen liittyvistä toimenpiteistä, laboratorio- ja röntgenpalveluja, A Oy:öön työsuhteessa olevan lääkärin anestesiapalveluja, laitososuuden, joka kattoi A Oy:n palveluksessa olevien sairaanhoitajien työn leikkauksessa tai muussa toimenpiteessä ja korvauksen leikkaussalin tiloista, laitteista sekä materiaalikuluista, sekä lisäksi korvauksen hoidosta leikkauksen jälkeen heräämössä ja mahdollisesta yliyön hoidosta ja reseptimaksun.
Silloin, kun mainitut palvelut ja tarvikkeiden luovutukset suoritettiin arvonlisäverotettavaa esteettistä kirurgiaa varten, veloitukset eivät kohdistuneet arvonlisäverolain 34 ja 35 §:ssä tarkoitettuihin verosta vapautettuihin terveyden ja sairaanhoitopalveluihin eivätkä laboratorio- ja röntgenpalvelut liittyneet terveyden- ja sairaanhoitoon arvonlisäverolain 36 §:n 2 kohdassa edellytetyllä tavalla. A Oy:n oli suoritettava arvonlisäveroa mainituista palvelujen suorituksista ja tavaroiden luovutuksista asiakkailta perittävistä vastikkeista. Äänestys 4–1.
KHO 3.1.2019 T:1 eli vuosikirjassa KHO:2019:1
Omistussuhteiden muutos osingonjakopäätöksen jälkeen
Asiassa oli kysymys siitä, kenen tulona osakeyhtiön jakama osinko tuli verottaa, kun osakkeet olivat lahjoituksen johdosta vaihtaneet omistajaa osingonjaosta päättäneen yhtiökokouksen jälkeen, mutta ennen kuin osinko oli ollut nostettavissa.
Hallinto-oikeus katsoi, että kun osakkeiden lahjoittaja ei ollut pidättänyt itselleen osinko-oikeutta tai muutakaan oikeutta ja kun osinko oli ollut nostettavissa vasta osingonmaksupäivänä niille osakkeenomistajille, jotka olivat olleet merkittyinä osakasluetteloon osingon maksamispäivää edeltävän päivän päättyessä, osinko oli osakkeet lahjana saaneen eikä ne lahjoittaneen henkilön saamaa osinkotuloa.
Verovuosi 2011.
Helsingin hallinto-oikeus 28.12.2018 T:18/0869/3
Kunnan valituskieltopäätös ei ollut ristiriidassa perustuslain kanssa
Kunta oli veronkantolain 38 b §:n nojalla ottanut ratkaistavakseen kiinteistöverosta vapauttamista koskevat asiat ja hylännyt yhdistyksen verosta vapauttamista koskevan hakemuksen ja oikaisuvaatimuksen. Hallinto-oikeus oli jättänyt yhdistyksen valituksen tutkimatta, koska veronkantolain 38 a §:n 8 momentin mukaan kiinteistöverosta vapauttamista koskevaan päätökseen ei saanut hakea valittamalla muutosta.
Korkein hallinto-oikeus hylkäsi yhdistyksen valituksen katsoen, että mainittu valituskielto ei ollut perustuslain 106 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa.
KHO 10.1.2019 T:51 eli vuosikirjassa KHO:2019:3