TaxFax nro 30 • 10.5.2019
Verovalitusmenettely
Verohallinto on julkaissut 2.5.2019 päivätyn ohjeen Verovalitusmenettelystä (linkki). Ohjeessa käsitellään verovalituksiin liittyviä menettelykysymyksiä siltä osin kuin niillä on vaikutuksia hallintotuomioistuimien, Verohallinnon ja muutoksenhakijoiden menettelyihin sekä näiden väliseen asiakirjaliikenteeseen. Ohje koskee niitä muutoksenhakuasioita, joihin sovelletaan 1.1.2017 voimaantulleita muutoksenhakusäännöksiä ja joissa kohteena on Verohallinnon päätös.
Verohallinnon tekemät verotusta koskevat päätökset voidaan muutoksenhaun näkökulmasta jakaa kolmeen ryhmään:
- verotuspäätökset, joiden muutoksenhakuaika on pääsääntöisesti 3 vuotta;
- erillispäätökset, joiden muutoksenhakuaika 60 päivää; ja
- ennakkoratkaisut, joiden muutoksenhakuaika 30 päivää.
Verotuspäätöksiä ovat muun muassa tulo-, kiinteistö- sekä perintö- ja lahjaverotusta koskevat verotuspäätökset. Verotuspäätöksiä ovat myös oma-aloitteisen veron määräämistä koskevat verotuspäätökset.
Erillispäätöksiä ovat muut verotusta koskevat päätökset kuin verotuspäätökset. Erillispäätöksiä ovat esimerkiksi tappioiden poikkeuslupaa koskevat päätökset ja lähdeveron palauttamista koskevat päätökset. Erillispäätöksiä ovat myös esimerkiksi arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitsemistä koskevat päätökset. Erillispäätöksiä ovat lisäksi veronkantolain sekä veronlisäyksestä ja viivekorosta annetun lain mukaiset päätökset.
Uutta oikeuskäytäntöä
Messutoimintaa harjoittavan yhtiön osakkeet olivat käyttöomaisuusosakkeita
A Oy oli pääosin kustannusalalla toimineen A-konsernin emoyhtiö. Yhtiö oli verovuonna 2014 myynyt vuodesta 1986 omistamansa noin 27 prosentin omistusosuuden B Oy:n osakekannasta. B Oy oli harjoittanut messutoimintaa. Osakkeiden hankkimisen tarkoituksena oli ollut A Oy:n kotimaakunnan elinkeinoelämän tukeminen. Lisäksi osakkeiden hankkiminen oli liittynyt tytäryhtiöiden liiketoiminnan edistämiseen erityisesti B Oy:n järjestämien kustannusalan messujen yhteydessä.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että osakkeet olivat pääasiallisesti palvelleet yhtiön elinkeinotoimintaa välillisesti edistävää tarkoitusta. Ne oli siten tullut lukea yhtiön elinkeinotoiminnan tulolähteeseen. Koska A Oy:n ja B Oy:n välillä oli vallinnut toiminnallinen ja hallinnollinen yhteys, osakkeita oli pidettävä elinkeinotoiminnan käyttöomaisuutena. Osakkeiden luovutushinta oli A Oy:n verovapaata tuloa. Verovuosi 2014.
KHO 6.5.2019 T:1920 eli vuosikirjassa KHO:2019:61
Työpisteiden ja toimistotilan vuokraus arvonlisäverotuksessa
A Oy tarjosi neljänlaisia yhteistoimistopalveluja. Kolmessa palvelussa asiakas vuokrasi työpisteen tai työpisteitä. Työpiste oli joko nimeämätön tai nimetty. Yhdessä palvelussa asiakas vuokrasi lukollisen toimistotilan. Työpisteen tai toimistotilan käyttöoikeuden lisäksi palveluihin sisältyivät muun muassa turvallisuus- ja järjestelypalvelut, siivouspalvelut, internet-/WIFI-yhteys, tulostus- ja kopiointipalvelut, ilta- ja aamiais- ja muut tapahtumat.
Työpisteen käyttöoikeuden katsottiin muodostuvan ensisijaisesti työpisteen käytettävyydestä työn tekemiseen. Kun työpiste sijaitsi samassa tilassa muiden työpisteiden kanssa, työpisteen käyttäjälle ei katsottu muodostuvan yksinomaista oikeutta hallita kiinteistöä ja sulkea muut henkilöt tämän oikeuden käyttämisen ulkopuolelle. Kyse ei ollut siten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetusta "kiinteän omaisuuden vuokrauksesta". Työpisteen käyttöoikeus ja muut palvelut liittyivät niin läheisesti yhteen, että ne muodostivat objektiivisesti tarkasteltuna yhden jakamattoman taloudellisen suorituksen, jonka paloittelu osiin olisi keinotekoista. Kyse oli siten yhdestä palvelusta, jonka myynnistä suoritetaan arvonlisäveroa AVL 1 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella.
A Oy:n luovuttaessa palvelun, johon sisältyi lukollisen toimistotilan käyttöoikeus, A Oy kilpaili samoilla markkinoilla muiden toimistotiloja tarjoavien toimijoiden kanssa. Lukollisen toimistotilan käyttöoikeuden luovuttamisessa oli kyse unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetusta "kiinteän omaisuuden vuokrauksesta" eli AVL 27 §:ssä tarkoitetusta kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta. Toimistotilan käyttöoikeuden luovuttaminen ja muut palvelut liittyivät niin läheisesti yhteen, että ne muodostivat objektiivisesti tarkasteltuna yhden jakamattoman taloudellisen suorituksen, jonka paloittelu osiin olisi keinotekoista. Kyse oli palvelusta, jota oli kokonaisuutena pidettävä kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisena, josta ei ollut suoritettava arvonlisäveroa AVL 27 §:n tai 29 §:n perusteella. Ennakkoratkaisu ajalle 26.4.2019-31.12.2020.
Keskusverolautakunta 26.4.2019 nro 18 (ei lainvoimainen)
Kiinteistöosakkeiden luovutuksen varainsiirtoverotus
Toimiluvan perusteella ammattikorkeakoulutoimintaa harjoittanut kuntayhtymä luovutti A:n kunnalle, jolla ei ollut vastaavaa toimilupaa, omistamiaan kiinteistöosakeyhtiön osakkeita. Kunta luovutti osakkeet edelleen apporttina vastaavaa toimintaa luvan nojalla harjoittavalle Ammattikorkeakoulu Oy:lle sen osakkeita vastaan.
Kuntaa ei voitu vastoin varainsiirtoverolain 43 c §:n (991/2012) 1 momentin 1 kohdan ja 3 momentin sanamuotoa pitää sellaisena mainituissa lainkohdissa tarkoitettuna luovutuksensaajana, jolle Verohallinnon on hakemuksesta palautettava suoritettu varainsiirtovero. Äänestys 4 – 1.
KHO 9.5.2019 T:2036 eli vuosikirjassa KHO:2019:64