TaxFax nro 35 • 20.6.2019
Osaomistajan määritelmä muuttuu
Työllisyysrahasto tiedottaa, että osaomistajan määritelmä muuttuu 1.7.2019 alkaen. Lakimuutoksen myötä yrityksessä työskentelevä ei-omistava perheenjäsen katsotaan jatkossa palkansaajaksi, kun häneen sovelletaan työttömyysturvalakia.
Muutos merkitsee sitä, että perheyrityksessä työskentelevästä ei-omistavasta perheenjäsenestä maksetaan 1.7.2019 alkaen palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu. Ennen hänestä on maksettu osaomistajan työttömyysvakuutusmaksu. Vuonna 2019 palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu on 1,5 prosenttia palkasta. Maksuvelvollisuutta tarkastellaan palkanmaksupäivän mukaan. Ratkaisevaa on se, onko perheenjäsen osaomistaja sinä päivänä, kun palkka maksetaan.
Käytännössä muutos koskee yrittäjän ei-omistavia perheenjäseniä, jotka työskentelevät perheyrityksessä. Perheenjäsen, jolla ei ole henkilökohtaista omistusta, äänimäärää eikä määräysvaltaa perheyrityksessä, ja joka kuuluu työntekijän eläkelain (TyEL) piiriin, on jatkossa palkansaaja. Perheenjäseneksi katsotaan työttömyysturvalain mukaan yrityksessä työskentelevän henkilön avio- ja avopuoliso sekä samassa taloudessa asuvat sukulaiset suoraan ylenevässä ja alenevassa polvessa (esimerkiksi lapset, vanhemmat ja isovanhemmat).
Sen sijaan perheyrityksessä työskentelevä ja omistava perheenjäsen on jatkossakin osaomistaja, jos osaomistajaa koskeva vaikutusvalta yrityksessä jakautuu henkilön itsensä ja perheenjäsentensä kesken niin, että laissa tarkemmin säädetyt edellytykset täyttyvät. Muutos ei myöskään vaikuta sellaisiin yrittäjän perheenjäseniin, jotka omistavat pienenkin osuuden perheyrityksestä tai ovat yrittäjän eläkelain (YEL) tai maatalousyrittäjän eläkelain (MYEL) mukaan vakuutettuja.
Yritysten maastapoistumisveroa valmistellaan
Valtiovarainministeriö tiedottaa, että se on lähettänyt lausuntokierrokselle lakiluonnoksen, jossa ehdotetaan, että Suomi ottaisi käyttöön yritysten maastapoistumisveron.
Lakimuutokset perustuvat pääosin EU:n veronkierron vastaiseen direktiiviin. Muutokset turvaisivat Suomen verotusvaltaa tilanteissa, joissa varoja tai yrityksen kotipaikka siirtyy ulkomaille. Ehdotuksen mukaan varojen realisoitumaton arvonnousu katsottaisiin veronalaiseksi tuloksi, jos Suomella ei siirron vuoksi olisi enää verotusoikeutta siirtyneisiin varoihin. Muutokset on suunniteltu tulevan voimaan 1.1.2020.
Uutta oikeuskäytäntöä
Tytäryhtiön osakkeiden ja toimitilakiinteistön myyntiin liittyvät asiantuntijakulut
A Oy oli kansainvälisen konsernin emoyhtiö, joka oli myynyt arvonlisäverotettavia hallintopalveluja tytäryhtiöilleen. Konsernissa oli toteutettu uudelleenjärjestelyjä vuosina 2012 ja 2013 muun ohella siten, että yhtiö oli myynyt kolmen tytäryhtiönsä osakekannat sekä toimitilakiinteistönsä osakkeet. Yhtiö oli hankkinut palveluja näiden myyntien suunnittelua ja käytännön toteuttamista varten. Asiassa oli kysymys siitä, oliko yhtiöllä oikeus vähentää osakkeiden myyntiä varten hankkimiinsa asiantuntijapalveluihin sisältyneet arvonlisäverot.
Liiketoimintaa harjoittaneiden tytäryhtiöiden osakkeiden myyntien osalta korkein hallinto-oikeus totesi, että kun A Oy oli myynyt osakkeet konsernin toimintojen uudelleenjärjestelyn yhteydessä ja kun myynnistä saadut tulot oli käytetty A Oy:n tai konsernin verolliseen liiketoimintaan, tytäryhtiöosakkeiden myynnin oli katsottava olleen A Oy:n verollisen liiketoiminnan välitön, pysyvä ja välttämätön jatke ja siten kuuluneen arvonlisäveron soveltamisalaan. Asiassa katsottiin selvitetyksi, että tytäryhtiöiden osakkeiden myyntiin liittyvien palvelujen hankintakustannukset eivät olleet sisältyneet kyseisten osakkeiden myyntihintaan, vaan osakkeiden myyntihinta oli määräytynyt markkinoilla. Näin ollen myyntikulut eivät olleet olleet osa osakemyynnin hinnanmuodostusta eivätkä kyseiset palvelut näin ollen olleet kohdistuneet suoraan ja välittömästi osakkeiden myyntiin, vaan niiden oli katsottava olleen A Oy:n taloudelliseen toimintaan kuuluvien liiketoimien hinnanosatekijöitä ja siten yleiskuluja, jotka A Oy:llä oli oikeus vähentää arvonlisäverolain 117 §:ssä säädetyllä tavalla.
A Oy:n toimitilakiinteistön omistavan keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön osakkeiden myynnin kulujen osalta korkein hallinto-oikeus totesi, että myynnin verottomuus ei perustunut arvonlisäverolain 41 §:ssä säädettyyn rahoituspalvelujen verosta vapauttamiseen vaan lain 27 §:n 1 momentin säännökseen. Myynnin katsottiin kuuluvan arvonlisäveron soveltamisalaan ja kulujen olevan A Oy:n yleiskuluja samoin perustein kuin liiketoimintaa harjoittaneiden tytäryhtiöosakkeiden myynnin kulujen. Kulujen liittymistä A Oy:n verolliseen liiketoimintaan korosti edelleen se, että osakkeiden ostajan kanssa tehdyn sale and lease back -järjestelyn johdosta kiinteistössä olevat tilat eivät poistuneet A Oy:n verollisen liiketoiminnan käytöstä. A Oy:llä oli oikeus vähentää myös nämä kulut arvonlisäverolain 117 §:ssä säädetyin edellytyksin. Äänestys 4–1 tytäryhtiöosakkeiden myyntiin liittyvien kulujen osalta. Arvonlisäveron maksuunpanot tilikausilta 1.1.–31.12.2012 ja 1.1.–31.12.2013.
KHO 20.6.2019 T:2952 eli vuosikirjassa KHO:2019:81
Luxemburgilaisen sijoitusrahaston tuoton verotus
Suomessa asuva luonnollinen henkilö E oli sijoittanut luxemburgilaiseen sijoitusrahastodirektiivin 2009/65/EY (UCITS-direktiivi) mukaan toimivan yhtiöjärjestyksen nojalla perustetun SICAV-rahaston S-alarahastoon. E:n sijoitukset kohdistuivat SICAV-rahaston S-alarahaston D-osuuslajiin, joka oli niin sanottu tuotto-osuus, jolle kertynyt tuotto maksettiin vuosittain sijoittajille. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana, oliko E:n rahastolta saama tuotto kokonaan ansiotuloa.
Korkein hallinto-oikeus päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan SEUT 267 artiklassa tarkoitetun ennakkoratkaisupyynnön:
1. Onko SEUT 63 ja 65 artiklaa tulkittava siten, että ne muodostavat esteen sellaiselle kansalliselle tulkinnalle, jonka perusteella Suomessa asuvan luonnollisen henkilön toisessa unionin jäsenvaltiossa asuvalta sijoitusrahastodirektiivin 2009/65/EY mukaiselta yhtiöjärjestyksen nojalla perustetulta yhteissijoitusyritykseltä (sijoitusyhtiömuotoinen UCITS-rahasto) saamaa tuloa ei tuloverotuksessa rinnasteta saman direktiivin mukaiselta sopimusoikeudellisten säännösten nojalla perustetulta suomalaiselta sijoitusrahastolta (sopimusperusteinen UCITS-rahasto) saatuun tuloon sen tähden, ettei toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan yhteissijoitusyrityksen oikeudellinen muoto vastaa kansallista sijoitusrahaston oikeudellista rakennetta.
Keskusverolautakunnan tuloverotusta koskeva ennakkoratkaisu verovuosille 2017 ja 2018.
KHO 19.6.2019 T:2870 eli vuosikirjassa KHO:2019:80
Kapitalisaatiosopimuksen luovutukseen sovelletaan luovutusvoittoverotusta
A oli tehnyt sijoituksia henkivakuutusyhtiön tarjoamaan, vakuutusluokista annetun lain 18 §:ssä tarkoitettuun kapitalisaatiosopimukseen. Kapitalisaatiosopimuksen säästöjen kehitys oli sidottu valittujen sijoitusten markkina-arvoihin. Kapitalisaatiosopimukseen perustuva oikeus oli luovutuskelpoinen, mutta luovutuksen edellytyksenä oli toisena sopimusosapuolena olevan henkivakuutusyhtiön suostumus.
A aikoi luovuttaa kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeutensa sopimusosapuoliin nähden kolmannelle taholle sopimuksen käyvän arvon mukaista vastiketta vastaan. Luovutusta oli pidettävä tuloverolain 45 §:n 1 momentissa tarkoitettuna omaisuuden luovutuksena, johon oli sovellettava tuloverolain luovutusvoiton ja -tappion laskemista koskevia säännöksiä.
KHO 18.6.2019 T:2897 eli vuosikirjassa KHO:2019:79