TaxFax nro 36 • 25.6.2019
Kirjojen ja lehtien arvonlisäverotus
Verohallinto on julkaissut 24.6.2019 päivätyn ohjeen Kirjojen ja lehtien arvonlisäverotuksesta (linkki). Ohjeessa on huomioitu arvonlisäverolain muutos, jolla on toteutettu alennetun verokannan soveltaminen myös sähköisiin kirjoihin ja sanoma- ja aikakauslehtiin sekä lehtien irtonumeromyyntiin. Muutoksen seurauksena painettujen kirjojen ja sanomalehtien lisäksi myös sähköisiin kirjoihin ja sanoma- ja aikakauslehtiin sekä lehtien irtonumeromyyntiin sovelletaan alennettua 10 prosentin verokantaa. Ohje korvaa aiemman ohjeen Tilattujen sanoma- ja aikakauslehtien arvonlisäverotus.
Ohje tulee voimaan 1.7.2019. Ohjetta sovelletaan niihin myynteihin, joissa veron suorittamisvelvollisuus on syntynyt 1.7.2019 tai sen jälkeen. Ennen 1.7.2019 kertyneisiin ennakkomaksuihin sovelletaan tuolloin voimassa olleita säännöksiä ja ohjeistusta.
Siidereiden ja lonkeroiden luokittelu muuttuu
Verohallinto tiedottaa (linkki), että Komission alkoholia koskeva luokitteluasetus (2019/923) astuu voimaan 26.6.2019. Muutos vaikuttaa pääasiassa siidereiden ja lonkeroiden valmisteveron määrään. Osa tuotteista, jotka nyt ovat kuuluneet nimikkeeseen 2206, kuuluvat 26.6.2019 lähtien nimikkeeseen 2208.
Tuotteiden verotuksen kannalta merkittävää on se, milloin tuote on luovutettu kulutukseen. Jos nimikkeeseen 2206 menevä tuote, jonka luokitteluun uusi asetus vaikuttaa, luovutetaan kulutukseen ennen asetuksen voimaantuloa 26.6.2019, se on verotuksellisesti nimikkeen 2206 tuote. Jos tuotteet luovutetaan kulutukseen 26.6. tai sen jälkeen, tuotteen nimike on 2208, ja verotus määräytyy sen mukaan.
Tulli on julkaissut tiedotteen ja ohjeistuksen (linkki), jonka perusteella toimijat pystyvät luokittelemaan osan tuotteista joko nimikkeeseen 2206 tai 2208. Jos yritys tuo tuotteita EU:hun tai vie EU:sta, sen on mahdollista hakea Tullilta sitovaa tariffitietopäätöstä tuotteilleen.
Uutta oikeuskäytäntöä
Kauppakeskuksen yläpuolella sijaitsevan asuinrakennuksen kiinteistöveroprosentti
Asunto Oy A omisti murto-osan B:n kaupungissa sijaitsevasta tontista. Tontin muista osaomistajista kolme oli asunto-osakeyhtiöitä ja yksi kiinteistöosakeyhtiö, joka omisti pääosan maapohjasta. Tontille oli rakennettu kauppakeskusrakennus ja tämän yläpohjan päälle asuinkerrostaloja. Rakennuskokonaisuuden kokonaispinta-ala oli 43 327 neliömetriä, josta kauppakeskuksen osuus oli 36 304 kerrosneliömetriä. Asunto Oy A:n omistaman kahdeksankerroksisen asuinrakennuksen pinta-ala oli 2 095 neliömetriä. Osapuolet olivat hallinnanjakosopimuksella muun ohella sopineet rakennusten omistuksesta, sijoittumisesta, taloteknisistä järjestelmistä ja asunto-osakeyhtiöiden hallintaan tulevista liikerakennuksen tiloista.
Asiassa oli kysymys siitä, tuliko Asunto Oy A:n omistamaa asuinrakennusta kiinteistöverotuksessa pitää muun rakennuskokonaisuuden osana, johon sovelletaan yleistä kiinteistöveroprosenttia, vai oliko sitä pidettävä erillisenä rakennuksena, johon sovelletaan vakituisen asuinrakennuksen kiinteistöveroprosenttia.
Kun otettiin huomioon, miten Asunto Oy A:n omistama asuinrakennus oli omistukseltaan, hallinnaltaan ja talotekniikaltaan eriytetty muusta rakennuskokonaisuudesta, asuinrakennusta oli pidettävä itsenäisenä erillisenä rakennuksena. Kiinteistöverotukset vuosilta 2014 ja 2015.
KHO 25.6.2019 T:2981 eli vuosikirjassa KHO:2019:82