TaxFax nro 39 • 17.7.2019
Muuna kuin rahana maksetun osingon verotus
Verohallinto tiedottaa muuna kuin rahana maksetun osingon verotuksesta (linkki). Riippumatta siitä, maksetaanko osinko rahana vai esimerkiksi toisen yhtiön osakkeina, tulo on osingonsaajan veronalaista osinkotuloa siten kuin tuloverolain 33 a §:ssä säädetään.
Jos osinko maksetaan osakeyhtiön osakkeina, osingon määrä on osakkeiden käypä arvo sinä päivänä, jolloin osinko on nostettavissa (osingon maksupäivä tai osingonjakopäätöspäivä, jos päätöksessä ei ole erillistä maksupäivää). Julkisesti noteeratun yhtiön osakkeen käypä arvo on osakkeen kyseisen päivän painotettu keskihinta.
Maksaja on velvollinen ilmoittamaan maksamansa osingon vuosi-ilmoituksella Verohallinnolle, jolloin osinko näkyy oikeanmääräisenä osingonsaajan esitäytetyllä veroilmoituksella. Jos osingon maksun yhteydessä ei ole maksettu rahaosinkoa, josta ennakonpidätys olisi voitu toimittaa, osingosta aiheutuva vero tulee maksettavaksi jäännösverona. Jos samassa yhteydessä maksetaan myös rahaosinkoa, esimerkiksi osinkona jaettujen osakkeiden murto-osat maksetaan rahana, maksaja toimittaa ennakonpidätyksen enintään rahaosingon suuruisena. Yleisesti verovelvollinen osingonsaaja voi välttyä mahdolliselta jäännösverolta hakemalla ennakkoveroa tai lisäennakkoa.
Rajoitetusti verovelvollisille mahdollinen puuttuva lähdevero määrätään maksettavaksi erillisellä päätöksellä. Jos Verohallinto ei ole erikseen määrännyt lähdeveroa maksettavaksi, rajoitetusti verovelvollisen tulee hakea lähdeveron määräämistä viimeistään silloin, kun osingon maksuvuoden esitäytetyn veroilmoituksen korjaukset on tehtävä osingonmaksua seuraavana vuonna. Jos osingonsaaja haluaa verosopimusmääräyksiä sovellettavan lähdeveroa määrättäessä, hänen on esitettävä verosopimuksen soveltamiseksi tarvittavat tiedot. Verohallinto voi myös määrätä lähdeveron maksettavaksi jo aikaisemmin, jos sillä on käytettävissään veron määräämiseen tarvittavat tiedot.
Osinkona saatuja osakkeita luovutettaessa niiden hankintamenoksi katsotaan osakkeen käypä arvo kokonaisuudessaan, vaikka osa osinkotulosta saattaa olla verovapaata tuloa. Osakkeen omistusaika lasketaan siitä, kun osinko on ollut nostettavissa.
Jos osinko maksetaan yhtiön hallussa olevilla osakkeilla, yleisesti verovelvollinen osingonsaaja on velvollinen maksamaan varainsiirtoveron ja antamaan varainsiirtoveroilmoituksen. Jos osingonsaaja on rajoitetusti verovelvollinen, osingonmaksaja on velvollinen perimään ja tilittämään varainsiirtoveron rajoitetusti verovelvollisen osingonsaajan puolesta. Jos yhtiö maksaa ja ilmoittaa varainsiirtoveron osingonsaajan puolesta, osingonsaajan ei tarvitse erikseen antaa varainsiirtoveroilmoitusta. Varainsiirtoveroa ei ole maksettava, jos suoritettavan varainsiirtoveron määrä on alle 10 euroa osingonsaajaa kohden. Varainsiirtoveroa koskeva ilmoitusmenettely muuttuu loppuvuodesta 2019.
Yhtiön osakkeenomistajiensa puolesta erikseen maksama varainsiirtovero on voitonjaon luonteinen erä (KHO 2015:84). Tästä syystä Verohallinto katsoo, että yhtiön osingonsaajan puolesta maksama varainsiirtovero on yleisesti verovelvolliselle osingonsaajalle TVL 32 §:ssä tarkoitettua veronalaista pääomatuloa. Pääomatulona verotettu erä otetaan huomioon osana osakkeiden hankintamenoa, kun osingonsaaja myöhemmin luovuttaa osinkona saamiaan osakkeita.
Rajoitetusti verovelvollisen osalta luovuttaja on varainsiirtoverolain 16 §:n mukaan velvollinen perimään ja tilittämään varainsiirtoveron osingonsaajan puolesta Verohallinnolle. Tästä ei synny rajoitetusti verovelvolliselle veronalaista tuloa eikä myöskään osakkeiden luovutusvoittoverotuksessa huomioon otettavaa hankintamenoa.
Jos päätös varainsiirtoveron maksamisesta tehdään osana osingonjakopäätöstä (suoritus on osa jaettavaksi päätettyä osinkoa), yleisesti ja rajoitetusti verovelvollisen osingonsaajan puolesta maksettu varainsiirtovero on osingonsaajalle osinkotuloa.
Uutta oikeuskäytäntöä
Joukkovelkakirjalainojen luovutuksesta kertyvän voiton jaksottaminen
B Oyj oli tarjonnut merkittäväksi yhteensä enintään 4 000 000 000 uutta osaketta etuoikeudettomien saneerausvelkojen haltijoille saneerausvelkasaatavia vastaan. Merkintäoikeus osakeannissa oli ollut kaikilla yhtiön saneerausohjelmaehdotuksen mukaisilla etuoikeudettomien saneerausvelkojen haltijoilla. Osakeantia ei voinut yli- tai alimerkitä. Velkojan ilmoitus vaihto-oikeuden käyttämisestä oli osakeannin ehtojen mukaan ollut peruuttamaton ja velkojaa sitova, eikä sitä ole voinut muuttaa tai peruuttaa muutoin kuin arvopaperimarkkinalaissa edellytetyissä tilanteissa. Yhtiöllä oli ollut oikeus hylätä merkintä osittain tai kokonaan, ellei sitä ollut tehty osakeannin ehtojen tai yhtiön antamien tarkempien ohjeiden mukaisesti. Osakkeiden merkintäaika oli alkanut 28.11.2016 ja päättynyt 28.12.2016.
A oli merkinnyt B Oyj:n osakkeita omistamiensa B Oyj:n joukkovelkakirjalainojen perusteella merkintäajan kuluessa vuonna 2016. B Oyj:n hallitus oli hyväksynyt hänen osakemerkintänsä 3.1.2017. A:n osakeannin ehtojen mukainen osakemerkintä oli merkintähetkellä vuonna 2016 tosiasiassa sitonut sekä häntä itseään että annin tehnyttä yhtiötä. A:lle joukkovelkakirjalainojen luovutuksesta kertyvää voittoa ei näin ollen ollut jaksotettava verovuodelle 2017, vaikka yhtiön hallitus on hyväksynyt hänen osakemerkintänsä vasta 3.1.2017.
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu verovuodelle 2017.
KHO 5.7.2019 T:3209 eli vuosikirjassa KHO:2019:88
Nuuskan maahantuontia rahoittaneen verovelvollisuus
Henkilöä, joka oli lainannut rahaa yhden nuuskaerän Ruotsin ja Suomen välillä liikennöivältä laivalta ostaneelle ja säännösten vastaisesti maahantuoneelle henkilölle, oli pidettävä säännösten vastaiseen tuontiin osallistuneena. Rahoittaja oli täten yhdessä maahantuojan kanssa verovelvollinen säännösten vastaisesti maahantuodusta nuuskasta suoritettavista maahantuontiveroista.
Äänestys 4-1
KHO 16.7.2019 T:3370 eli vuosikirjassa KHO:2019:92
Ei kiinteää toimipaikkaa, verosopimukseton tilanne ja lähdevero
Asiassa oli hallinto-oikeudessa ratkaistavana, oliko Verohallinto voinut antaa Kiinan kansantasavallan Hongkongin erityishallintoalueelle rekisteröidylle X Limitedille lähdeverokortin, jonka mukaan yhtiön hakemuksessa tarkoitetuista Y Oy:ltä saatavista suorituksista ei ollut maksettava Suomeen lähdeveroa. Asiassa oli riidatonta, että X Limitedille ei ollut syntynyt Suomeen kiinteää toimipaikkaa. Suomella ja Hongkongilla ei ollut voimassaolevaa verosopimusta kysymyksessä olleena aikana, joten asia oli ratkaistava yksinomaan sisäisen lainsäädännön näkökulmasta.
Hallinto-oikeus totesi, että tuloverolain 9 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ulkomainen yhteisö on velvollinen suorittamaan veroa täältä saamastaan tulosta. Tuloverolaissa olevilla kiinteää toimipaikkaa koskevilla säännöksillä ei ole rajoitettu Suomesta saatavan tulon veronalaisuutta tai Suomesta saatavan tulon käsitettä. Suoritukset Y Oy:ltä oli saatu Suomessa tehdystä urakasta, joten ne olivat tuloverolain 9 §:n 1 momentin 2 kohdassa ja tuloverolain 10 §:n 2 kohdassa tarkoitettua Suomesta saatua liiketuloa. Koska suorituksen saaja X Limited ei ollut sijoittautunut verosopimusvaltioon, tällainen tulo oli Suomessa veronalaista riippumatta siitä, oliko suorituksen saajalle muodostunut Suomeen kiinteä toimipaikka vai ei. Kun otettiin huomioon rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain 7 §:n 6 kohdan säännös, jonka mukaan lähdevero yhteisölle maksettavasta työkorvauksesta on 13 prosenttia, Verohallinnon ei olisi tullut antaa lähdeverokorttia, jonka mukaan suorituksista ei peritä lähdeveroa. Näin ollen verotuksen oikaisulautakunnan ja Verohallinnon päätökset oli kumottava.
Helsingin hallinto-oikeus 11.7.2019 T:19/0508/3