TaxFax nro 5 • 18.1.2019
Osakeyhtiöiden tulolähdejako poistuu
Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan verojaosto on julkaissut mietinnön (VaVM 29/2018, He 257/2018) hallituksen esityksestä, jonka mukaan Elinkeinotulon verottamisesta annettua lakia muutetaan siten, että lakia sovellettaisiin yhteisöjen verotuksessa kaikkeen toimintaan lukuun ottamatta maatilatalouden tuloverolain mukaan laskettavaa maatalouden tulosta.
Esityksen mukaan sellaisiin yhteisöihin, joiden toiminnan varsinainen tarkoitus on muu kuin elinkeinotoiminnan harjoittaminen, sovelletaan elinkeinotulon verottamisesta annettua lakia kuten nykyisinkin eli vain silloin, kun ne harjoittavat elinkeinotoimintaa. Tällaisia yhteisöjä ovat muun muassa yleishyödylliset yhteisöt, julkisyhteisöt ja asunto-osakeyhtiöt sekä keskinäiset kiinteistöosakeyhtiöt (katso myös TaxFax nro 69, 29.11.2018).
Muutoksia on tarkoitus soveltaa ensimmäisen kerran verovuonna 2020.
Valiokunta piti esitystä perusteltuna ja tasapainoisena kokonaisuutena, jossa on onnistuttu ratkaisemaan tulolähdejakoon liittyvät keskeisimmät ongelmat yhteisöjen verotuksessa.
Menojen vähennysoikeus laajenee
Mietinnössä todetaan, että suurin muutos nykyiseen on se, että yhteisön kaikki tulonhankkimismenot ja vähennyskelpoiset korkomenot voitaisiin vähentää elinkeinotulolähteen tuloista. Erilaisista toiminnoista aiheutuneet tappiot voitaisiin niin ikään vähentää joustavasti tulolähteen sisällä eräitä vähäisiä rajoituksia lukuun ottamatta. Muutos vähentää huomattavasti myös tulolähdejaottelun ylläpidosta aiheutunutta hallinnollista työtä.
Muutokset eivät koske kaikkia osakeyhtiöitä
Yleishyödyllisten yhteisöjen ja osittain verovapaiden yhteisöjen samoin kuin mm. asunto- ja keskinäiset kiinteistöyhtiöt, on rajattu uuden sääntelyn ulkopuolelle. Niiden verotus säilyisi siis ennallaan ja perustuisi edelleen nykymuotoiseen tulolähdejakoon. Siten esimerkiksi yleishyödyllisten yhteisöjen vuokraustoiminnasta tai osakkeista saama tulo olisi edelleen yleensä verovapaata muun toiminnan tulolähteen tuloa. Vain niiden mahdollisesti harjoittaman elinkeinotoiminnan tulo olisi veronalaista, kuten nykyisin.
Muutokset edellyttävät valvontaa
Kiinteistöjen ja kiinteistöyhtiön osakkeiden luovutustappioiden laaja vähennyskelpoisuus tulee aiheuttamaan käyttäytymismuutoksia. Muutokset edellyttävät kaikkiaan entistä tarkempaa valvontaa verotuksessa. Esityksessä on pidetty todennäköisenä, että yhteisön ja osakkaiden väliset kiinteistösiirrot lisääntyvät. Valvonnalla tulee kyetä varmistamaan silloin mahdollisten luovutustappioiden aitous ja luovutushintojen oikeellisuus. Valiokunta korostaa tätä näkökohtaa.
Muun omaisuuden omaisuuslaji
Koska yhteisöllä voi olla elinkeinotulolähteessä vastedes myös muuta kuin elinkeinotoimintaa, valiokunta pitää uuden, muun omaisuuden omaisuuslajin säätämistä perusteltuna. Siihen luettaisiin kaikki muut kuin varsinaiseen elinkeinotoimintaan kuuluvat hyödykkeet. Muutoin nykyiset omaisuuslajit säilyvät ennallaan. Tämä koskee käsitteellisesti myös rahoitusomaisuutta, jonka määritelmää vain päivitetään nykyaikaan sopivaksi.
Muuta omaisuutta ovat tyypillisesti varallisuuserät, jotka ovat kuuluneet tähän asti yhteisön tuloveroverolain mukaan verotettuun omaisuuteen. Uudessa omaisuuslajissa luovutusvoitot ovat veronalaista tuloa mutta luovutustappiot vain rajallisesti vähennyskelpoista menoa. Rajoitus koskee vain henkilöyhtiöiden yhtiöosuuksien sekä muiden kuin kiinteistöyhtiöiden osakkeiden luovutustappioita. Tällainen tappio on vähennyskelpoinen vain muun omaisuuden luovutuksesta syntyneistä veronalaisista voitoista verovuonna ja viitenä seuraavana vuonna.
Valiokunta piti rajausta perusteltu, kun otetaan huomioon, että käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoitot ovat kiinteistöyhtiön osakkeita lukuun ottamatta verovapaita ja vastaavat tappiot vähennyskelvottomia.
Perintö- ja lahjaverotus
Valiokunta ei pitänyt aiheellisena käsitellä perintö- ja lahjaverolaissa omaksuttua yritysvarallisuuden käsitettä, koska esityksen perusteluissa on todettu lisäksi, ettei tulolähteitä koskevalla muutoksella ole tarkoitus vaikuttaa perintö- ja lahjaverolain sukupolvenvaihdoshuojennusta koskevaan käytäntöön.
Väliaikainen vapautus vakuutusmaksuverosta
Hallitus esittää lainmuutosta (He 317/2018), jossa esitetään, että satovahinko- ja kasvintuhoojavakuutuksista ei maksettaisi lähivuosina vakuutusmaksuveroa. Kasvintuhoojavakuutussopimusten verovapautus koskisi ainoastaan maatalouden alkutuotannon kasvintuhoojavakuutussopimuksia. Esityksen mukaan verovapaus jatkuu vuoden 2027 loppuun asti. Vakuutusmaksuveron verokanta on 24 prosenttia. Suomi on saanut valtiontukena pidettävälle verovapaudelle EU:n komission hyväksynnän.
Muutoksen tavoitteena on lisätä uusien vakuutustuotteiden tarjontaa ja kysyntää, mikä auttaisi vastaamaan ilmastonmuutoksen riskeihin maataloudessa. Viime vuonna vain yksi prosentti Suomen peltoalasta oli vakuutettu satovahinkojen varalta. Kasvintuhoojavahinkojen varalle ei ole nykyisin tarjolla vakuutuksia.
Kansainvälisten parien varallisuussuhteet
Oikeusministeriö tiedottaa, että kansainvälisten parien varallisuussuhteita koskevia EU:n asetuksia aletaan soveltaa 29.1.2019. Asetukset yhtenäistävät varallisuussuhteisiin sovellettavia kansainvälisen yksityisoikeuden säännöksiä.
Asetuksista toinen koskee aviopuolisoiden varallisuussuhteita ja toinen rekisteröityjen parien varallisuussuhteita. Tasavallan presidentin on vahvistanut uudistuksen edellyttämät lainmuutokset.
Asetuksia aletaan soveltaa tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvissa 18 jäsenvaltiossa, jotka ovat Belgia, Bulgaria, Tšekki, Saksa, Kreikka, Espanja, Ranska, Kroatia, Italia, Luxemburg, Malta, Alankomaat, Itävalta, Portugali, Slovenia, Suomi, Ruotsi ja Kypros.
Asetuksissa säädetään siitä, minkä valtion tuomioistuin on toimivaltainen ja minkä valtion lakia sovelletaan puolisoiden varallisuussuhteita koskevassa asiassa, kun siinä on jokin kansainvälinen liittymä. Asetuksissa on myös säännökset toisessa jäsenvaltiossa annettujen päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta.
Uudet säännökset helpottavat esimerkiksi niiden avioparien ja rekisteröityjen parien elämää, jotka ovat eri valtioiden kansalaisia tai jotka ovat asuneet eri maissa. He voivat sopia yhtenäisin säännöksin siitä, minkä valtion lakia sovelletaan omaisuuden jakoon puolisoiden erottua tai toisen puolison kuoltua.
Ellei sopimusta ole tehty, sovelletaan aviopuolisoiden varallisuussuhteisiin ensisijaisesti sen valtion lakia, jossa on puolisoiden ensimmäinen yhteinen asuinpaikka avioitumisen jälkeen. Rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovelletaan sen valtion lakia, jonka mukaisesti parisuhde on rekisteröity. Sovellettavaa lakia koskevia asetusten säännöksiä sovelletaan vain henkilöihin, jotka ovat avioituneet, rekisteröineet parisuhteensa tai tehneet lainvalintaa koskevan sopimuksen 29.1.2019 tai sen jälkeen.
Avioliittolakiin lisätään tässä yhteydessä myös ulkomaisen päätöksen tunnustamista ja täytäntöönpanokelpoisuutta koskevat säännökset. Ne parantavat oikeusturvaa sellaisten parien osalta, joiden varallisuussuhteita koskeva päätös on annettu tiiviimmän yhteistyön ja pohjoismaisen yhteistyön ulkopuolella olevassa valtiossa.
Uutta oikeuskäytäntöä
Maatilan lahjoitus ja sukupolvenvaihdoshuojennuksen soveltaminen
A on yhdessä puolisonsa B:n kanssa hakenut ennakkoratkaisua siitä, mikä on lahjaveron määrä ja peruste, jos he luovuttavat lahjanluonteisella kaupalla osan omistamastaan maatilasta tyttärelleen C:lle. Asiassa vaadittiin sovellettavaksi perintö- ja lahjaverolain 55 ja 56 §:ien mukaisia huojennuksia.
Luovutuksen kohteena olivat X:n kaupungissa sijaitsevat seitsemän rekisteritilaa. Luovutettavien tilojen yhteen laskettu maapinta-ala oli 104,54 hehtaaria. Luovutettavasta alasta peltoa oli 5,2 hehtaaria ja metsää 80 hehtaaria, lopun ollessa tie, tontti- ja joutomaata. Luovutettavista kiinteistöistä maatalousmaata tukioikeuksineen oli ainoastaan yhdellä kiinteistöllä. Kyseinen kiinteistö oli yksin A:n nimissä. B omisti luovutuksen kohteena olevista seitsemästä kiinteistöstä kolme yhdessä puolisonsa A:n kanssa. B:n omistamilla kiinteistöillä oli ainoastaan metsä- ja joutomaata. Asiassa oli vakuutettu, että luovutuksensaaja C jatkaa maa- ja metsätalouden harjoittamista omistukseensa tulevilla tiloilla.
Verohallinto oli antamassaan ennakkoratkaisussaan hyväksynyt perintö- ja lahjaverolain 55 ja 56 §:issä säädettyjen sukupolvenvaihdoshuojennuksien soveltamista koskevan vaatimuksen A:n osalta, mutta hylännyt vaatimuksen B:n osalta. Perusteluiden mukaan huojennuksen edellytykset eivät täyttyneet, koska B:n luovuttamaan omaisuuteen kuului ainoastaan metsä- ja joutomaata.
Hallinto-oikeus kumosi puolisoiden valituksesta Verohallinnon antaman ennakkoratkaisun siltä osin kuin se koski C:n B:ltä saamaa lahjaa ja lausui uutena ennakkoratkaisuna, että hakemuksessa kuvatussa luovutuksessa C saa B:ltä lahjan, jonka lahjaverotukseen sovelletaan perintö- ja lahjaverolain 55 ja 56 §:issä säädettyjä sukupolvenvaihdosta koskevia huojennuksia.
Perusteluinaan hallinto-oikeus totesi muun muassa, että perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 1 momentissa säädetyn huojennuksen edellytyksenä on, että veronalaiseen lahjaan sisältyy maatila tai osa siitä. Maatilan käsitettä ei ole perintö- ja lahjaverolaissa määritelty. Maatilatalouden tuloverolain 2 §:n 2 momentin mukaan maatilalla tarkoitetaan kyseisessä laissa itsenäistä taloudellista yksikköä, jolla harjoitetaan maa- ja metsätaloutta. Arvioitaessa perintö ja lahjaverolain 55 ja 56 §:n mukaisten huojennusten edellytyksiä, merkitystä ei ole annettava sille, kuinka yksittäisten kiinteistöjen omistusosuudet puolisoiden kesken ovat jakaantuneet tai onko kaikilla luovutettavilla kiinteistöillä maatalousmaata. Ratkaisevaa asiassa on se, että luovutuksen kohteena olevat kiinteistöt muodostavat yhdessä kokonaisuutena laissa tarkoitetun maatilan.
Vaasan hallinto-oikeus 21.12.2018 T:18/0580/1 (KHO:ssa)