TaxFax nro 53 • 30.9.2019
Laskutusvaatimukset arvonlisäverotuksessa
Verohallinto on julkaissut 27.9.2019 päivätyn ohjeen Laskutusvaatimukset arvonlisäverotuksessa (linkki). Samannimiseen aikaisempaan ohjeeseen verrattuna ohjeessa on huomioitu muutokset sähköisessä laskutuksessa sekä radio- ja televisiolähetyspalvelujen, sähköisten palvelujen ja telepalvelujen erityisjärjestelmien piiriin kuuluvien myyntien laskutuksessa. Lisäksi ohjeeseen on lisätty luku läpilaskutuksesta. Ohjeeseen on tehty myös muita tarkennuksia. Seuraavassa ote läpilaskutusta käsittelevästä kohdasta (10.3).
Arvonlisäveroton läpilaskutus
Arvonlisäverodirektiivin mukaan arvonlisäveron perusteeseen ei lueta arvonlisäverovelvollisen ostajalta saamia eriä, jotka ovat jälkimmäisen nimissä ja lukuun kertyneiden kustannusten korvausta ja jotka arvonlisäverovelvollisen kirjanpidossa käsitellään läpikulkuerinä.
Arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettu läpikulkuerä on yleensä viranomaismaksu. Olennaista on tällöin se, että viranomaismaksu on maksettu lopullisen asiakkaan puolesta asiakkaan nimissä ja lukuun. Kyse ei siten ole läpilaskuttajan omaan toimintaan liittyvästä viranomaismaksusta, vaan läpilaskuttaja ainoastaan hoitaa esimerkiksi viranomaisluvan hankkimisen asiakkaan puolesta. Läpikulkueränä käsiteltävä viranomaismaksu ei ole läpilaskuttajan liikevaihtoa, ja läpilaskuttaja käsittelee sen kirjanpidossaan läpikulkueränä.
Esimerkkejä verottomista läpikulkueristä ovat rakennuttajan tilaajan puolesta maksamat liittymismaksut, huolintaliikkeen asiakkaan puolesta maksamat maahantuontiverot ja -maksut sekä asianajajan päämiehen puolesta maksamat varainsiirtoverot, oikeudenkäyntimaksut tai todistajanpalkkiot. Verottomia läpikulkueriä ovat myös asiakkaan puolesta maksetut viisumimaksut, rekisteröinti- ja kilpimaksut, pyyntilupamaksut ja muut viranomaismaksut.
Läpikulkuerään ei voi lisätä katetta, koska läpikulkuerän luonteeseen kuuluu, että se laskutetaan samansuuruisena kuin se on alun perin veloitettu. Näin ollen läpikulkuerän yhteydessä laskutettu muu palkkio on aina vastiketta läpikulkuerän laskuttamiseen liittyvistä palveluista. Tästä palkkiosta suoritetaan siten arvonlisävero (ks. KHO 8.10.1998 T 2082).
Arvonlisäveroton läpikulkuerä eroaa kulujen edelleenlaskutuksesta siten, että kun on kyse läpikulkuerästä, ovat sekä alkuperäinen myyjä että lopullinen ostaja tietoisia siitä, kuka on hyödykkeen todellinen myyjä ja ostaja. Sopimus on tällöin tehty alkuperäisen myyjän ja lopullisen ostajan kesken. Myös maksuvelvollisuus on lopullisella ostajalla, ei kulujen ensimmäisellä maksajalla.
Jos viranomaismaksua ei voida pitää läpikulkueränä, viranomaismaksu on tyypillisesti osa tavaran tai palvelun myyntiä ja se luetaan tavaran tai palvelun myynnistä suoritettavan arvonlisäveron perusteeseen.
Yhdistysten sähköinen ilmoittaminen tulorekisteriin laajenee
Kaikki yhdistysrekisteriin merkityt yhdistykset ja uskonnolliset yhdyskunnat ovat saaneet Y-tunnuksen. Muutoksen jälkeen kaikki yhdistykset voivat ilmoittaa maksamansa palkat, palkkiot ja korvaukset sähköisesti tulorekisteriin, sillä sähköinen ilmoittaminen tulorekisteriin edellyttää yhdistykseltä Y-tunnusta. Jos yhdistyksellä oli jo ennestään Y-tunnus, sama tunnus on voimassa jatkossakin.
Yhdistysrekisterin uudistuksen jälkeen ne yhdistykset, jotka ovat aikaisemmin antaneet ilmoitukset tulorekisteriin paperilomakkeella, voivat ilmoittaa sähköisesti. Yhdistys tarvitsee tulorekisterin sähköisessä asiointipalvelussa asiointiin Katso-tunnisteen.
Sähköisesti tulorekisteriin voi ilmoittaa verkkolomakkeella asiointipalvelussa (tulorekisteri.fi) tai suoraan palkkahallinnon ohjelmistosta, josta on rajapinta tulorekisteriin. Yhdistykset voivat käyttää esimerkiksi maksutonta Palkka.fi-palkanlaskentaohjelmaa.
Yhdistysrekisterin uudistuksen jälkeen ne yhdistykset, jotka ovat aikaisemmin antaneet ilmoitukset tulorekisteriin paperilomakkeella, voivat ilmoittaa sähköisesti.Paperi-ilmoittamiseen tulorekisteriin tarvitaan erityinen syy. Koska jatkossa kaikilla yhdistyksillä on Y-tunnus, ei niillä ole enää erityistä syytä käyttää paperilomaketta.
Uutta oikeuskäytäntöä
Arvosoittimesta tehtävät poistot
A oli toiminut korkeakoulu B:n musiikin professorina ja esiintyvänä sellotaiteilijana. A oli vuonna 2013 myynyt vuonna 1989 hankkimansa C-merkkisen sellon 360 000 eurolla ja hankkinut yhteensä 227 000 euroa maksaneet D-merkkisen sellon ja jousen. A oli käyttänyt vuonna 2013 hankkimiaan selloa ja jousta työssään. A oli verovuodelta 2013 antamassaan veroilmoituksessa ilmoittanut verotettavien ansiotulojensa vähennyksenä sellon ja eri vuosina hankkimiensa jousien hankintamenoista tehtyinä poistoina yhteensä 60 638,22 euroa.
A:n verotusta toimitettaessa poistot oli hyväksytty A:n verotettavien ansiotulojen vähennyksiksi. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö oli vaatinut, että sellon ja jousien hankintamenoista tehdyt poistot oli luettava A:n verotettaviin tuloihin, koska selloa ja jousia tuli pitää arvosoittimina, jotka taide- ja näyttelyesineiden tavoin olivat kulumattoman käyttöomaisuuden kaltaista omaisuutta ja joiden hankintamenoja ei siten voitu vähentää vuotuisina poistoina.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että sello ja jouset olivat olleet niiden varsinaisen käyttötarkoituksen mukaisessa käytössä. Asiassa ei ollut väitetty, että A olisi keräillyt soittimia tai että hän olisi aktiivisesti ostanut ja myynyt soittimia. A:n vuonna 2013 hankkimaa selloa ja eri vuosina hankkimia jousia ei siten voitu rinnastaa taide- tai näyttelyesineisiin eikä vaihto-omaisuuteen, vaan sello ja jouset oli katsottava koneiden ja kaluston kaltaisiksi hyödykkeiksi, joiden hankintamenoista voitiin tehdä tuloverotuksessa vähennyskelpoisia poistoja. Verovuosi 2013.
KHO 27.9.2019 T:4330 eli vuosikirjassa KHO:2019:124