TaxFax nro 57 • 18.10.2019
Verohallinnon maksujärjestelyt
Verohallinto on tehnyt päätöksen maksujärjestelyssä noudatettavasta menettelystä (linkki). Verohallinto voi ryhtyä maksujärjestelyyn tilapäisiin maksuvaikeuksiin joutuneen verovelvollisen kanssa sen sijaan, että verot lähetettäisiin ulosottoperintään tai ryhdyttäisiin muihin perintätoimiin. Verohallinto laatii ja lähettää verovelvolliselle maksuaikataulun, jonka mukaisesti verot on suoritettava maksujärjestelyssä määriteltyinä tasaerinä.
Verohallinto voi vaatia ennakkomaksun suorittamista verojen kertymisen turvaamiseksi maksujärjestelyn osana tai ennen maksujärjestelyyn ryhtymistä. Maksujärjestely tehdään yleensä vakuudettomana, mutta Verohallinto voi vaatia maksujärjestelyyn kuuluvien verojen maksamisen turvaamiseksi vakuuden asettamista.
Vakuudettoman maksujärjestelyn enimmäisaika on kaksi vuotta. Jos maksujärjestelylle on asetettu vakuus, maksuaika voi olla pidempi.
Maksujärjestely raukeaa, jos verovelvollinen ei suorita maksuja maksuaikataulun mukaisesti, verovelvolliselle syntyy uutta verovelkaa tai jos verovelvollinen laiminlyö verotusta koskevan ilmoittamisvelvollisuuden.
Veroilmoitusten määräajat vuodelta 2019
Verohallinto on tehnyt päätöksen (linkki) vuodelta 2019 annettavien veroilmoitusten ilmoittamistavoista ja ilmoituksen antamisajoista sekä vuoden 2020 kiinteistöverotusta varten tehtävästä ilmoituksesta.
Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän veroilmoitus
Esitäytetyn veroilmoituksen puuttuvat ja korjatut tiedot on annettava viimeistään 5.5.2020, 12.5.2020 tai 19.5.2020 sen mukaan kuin verovelvollisen saamaan esitäytettyyn veroilmoitukseen on merkitty.
Jos verovelvollinen ei ole saanut esitäytettyä veroilmoitusta, hänen on annettava veroilmoitus viimeistään 19.5.2020.
Maataloudenharjoittajan veroilmoitus
Verovelvollisen, joka harjoittaa maataloutta, on annettava maatalouden veroilmoitus ja esitäytetyn veroilmoituksen puuttuvat ja korjatut tiedot viimeistään 2.4.2020.
Liikkeen- ja ammatinharjoittajan veroilmoitus
Verovelvollisen, joka harjoittaa liikettä tai ammattia, on annettava elinkeinotoiminnan veroilmoitus ja esitäytetyn veroilmoituksen puuttuvat ja korjatut tiedot viimeistään 2.4.2020.
Metsätalouden veroilmoitus ja metsätalouden arvonlisäveron veroilmoitus
Metsätalouden tuloveroilmoitus on annettava viimeistään 2.3.2020. Jos verovelvollinen tai hänen puolisonsa harjoittaa maataloutta, liikettä tai ammattia ja maatalouden tai elinkeinotoiminnan veroilmoitus on annettava viimeistään 2.4.2020, myös metsätalouden tuloveroilmoitus on annettava viimeistään mainittuna päivänä.
Sellaisen metsätaloutta harjoittavan luonnollisen henkilön, kuolinpesän tai verotusyhtymän, jonka arvonlisäverotuksessa sovellettava verokausi on kalenterivuosi ja joka ei harjoita muuta arvonlisäverollista toimintaa, ei ole annettava arvonlisäveroa koskevaa veroilmoitusta ajalta, jolta ei ole veroa koskevia tietoja, ellei Verohallinto sitä erikseen vaadi.
Puolisoiden veroilmoituksen antamisaikaa koskeva poikkeus
Verovelvollisten, joihin sovelletaan puolisoita koskevia säännöksiä, on annettava veroilmoitus tai esitäytetyn veroilmoituksen puuttuvat ja korjatut tiedot samassa määräajassa. Jos määräaika päättyisi eri aikaan, puolisoiden on annettava veroilmoitus tai esitäytetyn veroilmoituksen puuttuvat ja korjatut tiedot siinä määräajassa, joka päättyy aikaisemmin.
Verotusyhtymät
Verotusyhtymän on annettava veroilmoitus viimeistään 2.3.2020.
Elinkeinoyhtymät
Elinkeinoyhtymän on annettava veroilmoitus viimeistään 2.4.2020.
Yhteisön ja yhteisetuuden veroilmoitus
Yhteisön ja yhteisetuuden on annettava veroilmoitus neljän kuukauden kuluessa tilikauden päättymiskuukauden lopusta lukien.
Ulkomaisen kuolinpesän on annettava veroilmoitus viimeistään 30.4.2020.
Kiinteistötietojen ilmoittaminen kiinteistöverotusta varten
Yhteisön ja yhteisetuuden on ilmoitettava kiinteistöverotuksen perusteena olevien tietojen virheet ja puutteet viimeistään 30.4.2020. Muut verovelvolliset antavat edellä mainitun ilmoituksen 5.5.2020. Puolisoiden yhdessä omistamasta kiinteistöstä riittää yksi yhteinen ilmoitus.
Sähkösavukkeiden verotus
Verohallinto on julkaissut ohjeistuksen nikotiinittomien sähkösavukenesteiden veronalaisuudesta (linkki). Sähkösavukenesteitä on verotettu vuodesta 2017 alkaen. Nesteiden veronalaisuudesta on esiintynyt epäselvyyttä, koska nikotiinittomia pohja- ja makunesteitä on käytetty sähkösavukkeiden lisäksi myös esimerkiksi elintarvikkeissa.
Kaikista sähkösavukenesteistä pitää maksaa tupakkaveroa. Veroa maksetaan tuotteista, jotka on tarkoitettu käytettäväksi höyrystettynä sähkösavukkeissa joko sellaisenaan tai sekoitettuina muihin nesteisiin.
Uutta oikeuskäytäntöä
Vastaanottavan yhtiön oikeus vähentää sulautuvan yhtiön tappiot
A Oy oli 31.12.2013 jakautunut B Oy:ksi ja C Oy:ksi. A Oy oli jakautumiseen asti omistanut koko D Oy:n osakekannan. Jakautumisessa D Oy:n osakekannan omistajaksi oli tullut C Oy. A Oy:n jakautumisen jälkeen C Oy:ssä oli 1.1.2014 tapahtunut välitön ja D Oy:ssä välillinen omistajanvaihdos, kun C Oy:n pääosakas oli lahjoittanut kaikki omistamansa C Oy:n osakkeet Y Oy:lle. Lahjoitetut osakkeet olivat vastanneet 52,65 prosenttia C Oy:n osakekannasta.
D Oy:n oli tarkoitus sulautua C Oy:öön. D Oy:lle oli vahvistettu tappioita elinkeinotoiminnan tulolähteestä verovuosien 2010, 2011 ja 2013 verotuksia toimitettaessa. Verohallinto oli myöntänyt D Oy:lle luvan tappioiden vähentämiseen 1.1.2014 tapahtuneen omistajanvaihdoksen estämättä.
Asiassa oli kysymys siitä, oliko vastaanottavalla C Oy:llä oikeus vähentää sulautuvan D Oy:n mainittujen verovuosien tappiot sulautumisen jälkeen.
Oikeus tappion vähentämiseen edellytti lain mukaan tässä tapauksessa sitä, että vastaanottava yhteisö oli tappiovuoden alusta lukien omistanut yli puolet sulautuneen yhteisön osakkeista. A Oy:ssä toimeenpannun jakautumisen yleisseuraantoluonteesta seurasi, että jakautumisessa syntyneen C Oy:n oli katsottava omistaneen D Oy:n osakkeet siitä lähtien, kun jakautunut A Oy oli ne omistanut.
Aiotun sulautumisen yleisseuraantoluonteesta puolestaan johtui, että vastaanottava yhtiö ei voinut saada sulautuvan yhtiön seuraajana edeltäjäänsä parempaa oikeutta tappion hyödyntämiseen. Oikeus tappion vähentämiseen voi siirtyä vastaanottavalle yhtiölle vain, mikäli sulautuvalla yhtiöllä itsellään oli ollut vastaava oikeus. Koska D Oy:lle oli myönnetty lupa tappioiden vähentämiseen tapahtuneesta omistajanvaihdoksesta huolimatta, tämäkin edellytys täyttyi ja C Oy:llä oli oikeus D Oy:lle vahvistettujen tappioiden vähentämiseen. Ennakkoratkaisu verovuosille 2016 ja 2017.
KHO 15.10.2019 T:4788 eli vuosikirjassa KHO:2019:131
Tappioiden vähentäminen osuuksien vaihtuessa kommandiittiyhtiössä
Kommandiittiyhtiössä oli yksi vastuunalainen yhtiömies ja useita äänettömiä yhtiömiehiä. Vastuunalainen yhtiömies aikoi hankkia kaikki äänettömien yhtiömiesten yhtiöosuudet niin, että yhtiöön jäi vain vastuunalainen yhtiömies.
Tuloverolain 122 §:n 1 momentin mukaan elinkeinoyhtymän tappiota ei vähennetä, jos tappiovuoden aikana tai sen jälkeen yli puolet sen osuuksista on vaihtanut omistajaa. Säännöstä oli sovellettava sen sanamuotoa vastaavalla tavalla siten, että myös äänettömien yhtiömiesten osuudet otettiin huomioon arvioitaessa, oliko yli puolet yhtymän osuuksista vaihtanut omistajaa. Sillä ei ollut merkitystä, että kysymyksessä oli pääomasijoitustoimintaa harjoittava kommandiittiyhtiö, vaan eri kommandiittiyhtiöissä tapahtuvia omistajanvaihdoksia oli arvioitava samojen perusteiden mukaisesti yhtiön toimialasta riippumatta. Ennakkoratkaisu verovuosille 2017 ja 2018. Äänestys 4-1.
KHO 15.10.2019 T:4783 eli vuosikirjassa KHO:2019:130
Tappioiden vähentämisen edellytykset ja käyttölupa
A Oy oli hakenut tuloverolain 122 §:n 3 momentin tarkoittamaa oikeutta vähentää B Oy:n muun ohella verovuosilta 2010 ja 2011 vahvistetut tappiot B Oy:ssä tapahtuneista omistajanvaihdoksista huolimatta. Asiavaltuus tällaisen luvan hakemiseen oli siirtynyt A Oy:lle, johon B Oy oli sulautunut. B Oy:lle myönnettävä lupa tappioiden vähentämiseen oli edellytyksenä sille, että tappioiden vähennysoikeus voi sulautumisessa siirtyä A Oy:lle.
Verohallinto oli hylännyt hakemuksen mainittujen verovuosien osalta sillä perusteella, että A Oy:n ei katsottu tappiovuoden alusta lukien omistaneen yli puolta sulautuneen B Oy:n osakkeista.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että siitä, minkä edellytysten vallitessa sulautuneen yhtiön oikeus tappion vähentämiseen siirtyy vastaanottavalle yhtiölle, säädetään tuloverolain 123 §:n 2 momentissa. Sääntelyyn ei liity mahdollisuutta erityisen luvan myöntämiseen tappion vähentämiseksi, eikä kysymystä tappioiden siirtymisestä sulautuvalta yhtiötä vastaanottavalle yhtiölle voida tutkia tuloverolain 122 §:n 3 momentin mukaisen hakemuksen yhteydessä, vaan se tulee tutkittavaksi vasta vastaanottavan yhtiön verotusta toimitettaessa tai tähän liittyvää ennakkoratkaisuhakemusta ratkaistaessa. Verohallinnon ei olisi tullut hylätä A Oy:n hakemusta esittämillään perusteilla.
KHO 15.10.2019 T:4789