TaxFax nro 69 • 21.11.2019
Veroton matkailijamyynti
Verohallinto on julkaissut kaksi 21.11.2019 päivättyä ohjetta verottomasta matkailijamyynnistä.
Veroton myynti Suomessa vieraileville matkailijoille (linkki)
Myynti matkailijalle on pääsäännön mukaan arvonlisäverotuksessa verollista, kun tavaroita ostetaan Suomessa, niiden ostohinnoissa on normaalisti Suomen arvonlisävero. Jos EU:n ulkopuolella asuva matkailija ostaa tavaran Suomesta, mutta käyttää sitä vain EU:n ulkopuolella, hän voi saada palautuksena tavaraan myyntihintaan sisältyvän arvonlisäveron (ns. matkailijamyynti, tax-free-myynti). Lisäksi EU:n ulkopuolella matkustaville voidaan myydä tavaroita verottomana normaalia vientimenettelyä käyttäen ja lentokentän tax-free-myymälöissä.
Henkilölle, jonka kotipaikka on Norjassa, voidaan myydä tavaraa matkailijamyyntinä vain silloin, kun henkilö vie tavara välittömästi myyntiin liittyen matkatavarana Norjaan ja maksaa siellä arvonlisäveron maahantuonnin yhteydessä. Myynti on verollinen kunnes matkailija esittää selvityksen (norjalainen tullauspäätös) siitä, että vero on maksettu Norjassa.
Veroton matkailijamyynti – Ohje myyjälle (linkki)
Ohjeeseen on tarkennettu, että tavaran myynti matkailijalle on aina verollinen ja että verottomuus toteutuu vasta silloin, kun tavara viedään EU:n ulkopuolelle. Ohjeen kohtaan Viennin näyttö (luku 9.1) on lisätty kappale myynnin oikaisun ajallisesta kohdistamisesta verollisesta verottomaksi.
Myyjän on kaikissa vientitilanteissa liitettävä kirjanpitoonsa selvitys siitä, että tavara on viety EU:n ulkopuolelle. Jos selvitystä tavaran viennistä ei ole, myynti käsitellään normaalina kotimaan kauppana sitä koskevien säännösten mukaisesti.
Kun myyjä saa mainitun selvityksen arvonlisäverottoman myynnin edellytysten täyttymisestä, hän saa kirjata myynnin verottomaksi joko niin, että hän tekee oikaisun tavaran myyntikuukaudelle tai sille kuukaudelle, jona hän on saanut näytön maastaviennistä. Jos maastavienti kuitenkin tapahtuu vasta seuraavan tilikauden aikana, oikaisu kohdistetaan tavaran myyntikuukaudelle ja tältä verokaudelta annetaan uusi arvonlisäveron veroilmoitus.
Ohjeessa olevat linkit Tullin nettisivuille on päivitetty. Lisäksi suomenkielisen ohjeen kohdasta 5 on poistettu vaatimus ostajan allekirjoituksesta.
Perintönä saadun yritystoiminnan lopettaminen ja omaisuuden myynti
Verohallinto on julkaissut 18.11.2019 päivätyn kannanoton Perintönä saadun elinkeino- tai maatalousomaisuuden myynti, kun toimintaa ei jatketa (linkki).
Kannanotto käsittelee niiden tilanteiden verotusta, joissa luonnollisen henkilön harjoittamalle maataloudelle tai elinkeinotoiminnalle ei ole jatkajaa, vaan toiminnanharjoittajan kuolema johtaa toiminnan lopettamiseen ja siihen kuuluneen omaisuuden myyntiin.
Jos perukirjassa tai perukirjaan ennen perintöverotuksen toimittamista liitettävässä muussa selvityksessä ilmoitetaan, että perinnönjättäjän elinkeinotoimintaa tai maataloutta ei jatketa, verotuksessa hyväksytään omaisuuden yksityiskäyttöönotto välittömästi ennen sen myyntiä.
Perintöverotuksessa yritysomaisuuden käypää arvoa määritettäessä otetaan huomioon, että toimintaa ei jatketa. Kun yritystoimintaan kuuluneiden omaisuuserien käyttö yritystoiminnassa lakkaa, sovelletaan yksityiskäyttöönottoa koskevia säännöksiä. Yksityiskäyttöönotosta aiheutuva tulovero vähennetään perintöverotuksessa, jos verovelvollinen esittää siitä selvityksen.
Kun omaisuus yksityiskäyttöönoton jälkeen myydään, myyntiin sovelletaan tuloverolain luovutusvoittosäännöksiä ja omaisuuden hankintamenoksi katsotaan sen perintöverotuksessa käytetty arvo. Luovutusvoiton veroa ei vähennetä perintöverotuksessa.
Menettely edellyttää riittävän varhaista ilmoitusta siitä, että elinkeinotoiminta tai maatalous lopetetaan toiminnanharjoittajan kuoleman johdosta. Menettelyä ei sovelleta, jos toimintaa jatketaan niin pitkään, että kuolinpesän on katsottava harjoittavan elinkeinotoimintaa tai maataloutta.
Uutta oikeuskäytäntöä
Vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen siirto uudelle työnantajalle
Hakemuksen mukaan A:n entinen työnantaja B Oy oli ottanut A:lle vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen. Vakuutus oli siirretty A:lle 1.12.2015 sen seurauksena, että A:n työsuhde B Oy:n kanssa oli päättynyt. Siirron jälkeen vakuutuksen säästöpääomaa ei oltu kerrytetty vakuutusmaksuilla, mutta A oli kuitenkin maksanut vakuutuksen hoitokulut sekä henkivakuutusmaksut itse. Hakemuksen mukaan kyseinen eläkevakuutus oli nyt tarkoitus siirtää A:lta hänen nykyiselle työnantajalleen C Oy:lle siten, että kaikki eläkevakuutuksen velvoitteet sitoisivat sellaisenaan C Oy:tä.
Keskusverolautakunta totesi, että hakemuksessa esitetyn perusteella kyseisen eläkevakuutuksen pääoma oli kertynyt pelkästään A:n aiemman työnantajan B Oy:n maksamista suorituksista ja että vakuutuksen siirron jälkeen pääomaa kerryttävät suoritukset tekisi A:n nykyinen työnantaja C Oy. Kun tähän nähden otettiin huomioon tuloverolain 68 §:n 2 momentin säännöksen sanamuoto, keskusverolautakunta katsoi, että hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa vapaaehtoista yksilöllistä eläkevakuutusta, jonka ehdot eivät siirron yhteydessä muuttuneet, voitiin pitää A:n verotuksessa tuloverolain 68 §:n 2 momentissa tarkoitettuna työnantajan työntekijälleen ottamana vapaaehtoisena yksilöllisenä eläkevakuutuksena sen jälkeen, kun vakuutus oli siirretty A:lta C Oy:lle. Ennakkoratkaisu verovuosille 2019-2020.
Keskusverolautakunta 25.10.2019 nro 50 (ei lainvoim.)
Säästöhenkivakuutuksen tuoton laskeminen osittaisessa takaisinnostossa
Hakemuksen mukaan hakijalla oli säästöhenkivakuutus, jonka oli myöntänyt keskinäinen vakuutusyhtiö B. Hakija oli suunnitellut tekevänsä säästöhenkivakuutuksesta osittaisen takaisinoston tammikuussa 2020. Hakijan säästöhenkivakuutus oli laskuperustekorkoinen, minkä lisäksi vakuutukselle vahvistettiin vuosittain asiakashyvitys. Näiden lisäksi säästöhenkivakuutuksen päättyessä hakija saattoi olla oikeutettu ns. ylimääräiseen lisäetuun, joka oli vakuutuksenottajaomistajan laskennallinen osuus B:n ylijäämästä. Ylimääräisen lisäedun määrä ei perustunut vakuutussopimuksen ehtoihin, vaan se laskettiin B:n hallituksen kulloinkin vahvistamien periaatteiden mukaisesti. Oikeus ylimääräiseen lisäetuun syntyi vakuutuksen päättyessä, ja ylimääräinen lisäetu maksettiin ainoastaan vakuutuksen päättyessä.
Keskusverolautakunta totesi, että hakemusasiakirjojen perusteella hakijalle säästöhenkivakuutuksen päättyessä maksettava ylimääräinen lisäetu oli säästöhenkivakuutuksen ulkopuolinen erä, joka perustui vakuutusehtojen sijasta B:n ylijäämänjakoon vakuutuksenottajaomistajilleen. Tämän perusteella ylimääräistä lisäetua ei tullut hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa ottaa huomioon laskettaessa hakijan tuloksi luettavaa suhteellista osuutta osittaisesta takaisinostosta.
Ennakkoratkaisu verovuodelle 2020.
Keskusverolautakunta 25.10.2019 nro 51 (ei lainvoim.)
Rahastojen rahaston sijoitukset
Ruotsiin perustettavan A AB:n oli tarkoitus sijoittaa äänettömänä yhtiömiehenä suomalaiseen B Ky:öön. B Ky oli niin kutsuttu rahastojen rahasto, joka sijoitti äänettömänä yhtiömiehenä suomalaiseen kohderahasto C Ky:öön, joka puolestaan sijoitti muun muassa suomalaisiin noteeraamattomiin osakeyhtiöihin.
Keskusverolautakunta katsoi, että hakemusasiakirjoissa esitetyn selvityksen perusteella C Ky:tä oli pidettävä vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa tarkoitettuna vaihtoehtorahastona, jonka yhtiösopimuksen mukaisena ja tosiasiallisena ainoana tarkoituksena oli pääomasijoitustoiminnan harjoittaminen. Siten Ruotsiin perustettavan A AB:n osuutta vastaava osa C Ky:n saamasta tulosta oli tuloverolain 9 §:n 5 momentin nojalla veronalaista tuloa vain siltä osin kuin tulo olisi A AB:n suoraan saamana veronalaista, vaikka A AB:n osuutta vastaava osa mainitusta tulosta muodostui B Ky:n tulo-osuuden perusteella. Ennakkoratkaisu verovuodelle 2019.
Keskusverolautakunta 25.10.2019 nro 53 (ei lainvoim.)