TaxFax nro 1 • 2.1.2020
Ennakonpidätys osingosta
Verohallinto on julkaissut 31.12.2019 päivätyn ohjeen Ennakonpidätys osingosta ja Verohallinnolle annettavat ilmoitukset (linkki). Yhtiön on toimitettava ennakonpidätys jakamastaan osingosta, jos osingon saajana on luonnollinen henkilö tai kotimainen kuolinpesä. Aikaisempaan saman nimistä ohjetta on päivitetty 1.1.2020 voimaantulleen hallintarekisteröidyille osakkaita koskevan lain lainmuutoksen takia.
Yleisesti verovelvollisen omistamille hallintarekisteröidyille osakkeille maksettavista osingosta on maksajan toimitettava 50 prosentin suuruinen ennakonpidätys, jos verovelvollisen loppusaajatietoja ei anneta. Sääntöä sovelletaan osinkoon, joka maksetaan 1.1.2020 tai sen jälkeen.
Jos lähdeverolaissa tarkoitettu rekisteröitynyt säilyttäjä on kuitenkin selvittänyt, että osakkeenomistaja on Suomessa rajoitetusti verovelvollinen henkilö, ennakonpidätystä ei toimiteta (osingosta peritään tällöin lähdevero sitä koskevien säännösten mukaan).
Julkisesti noteeratun yhtiön maksamasta osingosta ja sen sijaan maksetusta sijaisosingosta on toimitettava 25,5 prosentin suuruinen ennakonpidätys, jos saajana on luonnollinen henkilö tai kotimainen kuolinpesä. Ennakonpidätysvelvollisuus koskee aina myös varojen jakoa julkisesti noteeratun yhtiön vapaan oman pääoman rahastosta.
Muun kuin julkisesti noteeratun yhtiön maksamasta osingosta ja sen sijaan maksetusta sijaisosingosta on toimitettava 7,5 prosentin suuruinen ennakonpidätys, jos saajana on luonnollinen henkilö tai kotimainen kuolinpesä. Ennakonpidätys toimitetaan kuitenkin 28 prosentin suuruisena 150 000 euroa ylittävästä osingon määrästä. Osingon maksajan on seurattava samalle saajalle maksamiensa osinkojen 150 000 euron rajan ylittymistä.
Ennakonpidätys toimitetaan edellä mainittujen prosenttien suuruisena, ellei saaja esitä osingolle laskettua muutosverokorttia.
Matkakustannusten vähentäminen
Verohallinto on julkaissut 18.12.2019 päivätyn ohjeen Matkakustannusten vähentäminen palkansaajan verotuksessa (linkki). Aikaisempaa saman nimistä ohjetta on päivitetty euromäärien muutoksilla, jotka perustuvat Verohallinnon päätöksiin ja yhtenäistämisohjeeseen. Ohjeen lukuun 2.3, joka käsittelee nk. viikonloppumatkojen vähentämistä tilanteissa, on lisätty esimerkkejä kahden asunnon vaikutuksesta matkakustannusten vähentämiseen. Lisäksi ohjeen tekstiä on paikoitellen muokattu, mutta varsinaiseen asiasisältöön ei ole tehty muutoksia.
Asunnon ja työpaikan välisenä matkana pidetään vakiintuneen verotus- ja oikeuskäytännön mukaan myös matkaa, jonka toisella paikkakunnalla työskentelevä ja asuva verovelvollinen tekee käydäkseen viikonloppuisin tai muina vapaapäivinään perheensä luona. Palkansaaja voi vähentää perheensä luona käynnistä aiheutuvat matkakulut asunnon ja työpaikan välisinä matkakuluina. Vähennykseen oikeuttavan matkan voi yleensä tehdä kerran viikossa. Vähennys lasketaan halvimman kulkuneuvon mukaan.
Verotus- ja oikeuskäytännön mukaan vain perheellinen henkilö voi vähentää nämä matkakustannukset. Perheellisenä pidetään verotuksessa henkilöä, joka on avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Perheellinen on myös henkilö, jolla on avopuoliso, jonka kanssa hän on aiemmin ollut avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa tai jonka kanssa hänellä on tai on ollut yhteinen lapsi. Lapsettomat aviopuolisot eivät voi vähentää puolison luona käynneistä aiheutuneita kuluja, jos heillä on eri kotikunnat.
Jos perheettömällä palkansaajalla on kaksi asuntoa, hänen varsinaisena asuntonaan pidetään verotuksessa varsinaisen työpaikan läheisyydessä sijaitsevaa asuntoa. Toista asuntoa pidetään verotuksessa sellaisena muuna asuntona (esimerkiksi vapaa-ajan asunto, kakkosasunto tms.), jonne tehdyiltä matkoilta palkansaaja ei voi vähentää matkoista aiheutuneita kustannuksia.
Eronneella puolisolla on oikeus vähentää asunnon ja toisella paikkakunnalla sijaitsevan työpaikan väliset matkakustannukset silloin, kun yhteishuoltajuudessa olevat lapset asuvat välillä hänen asunnossaan. Silloin matkat katsotaan tehdyksi asuntoon, jossa eronnut puoliso asuu osan ajastaan perheensä kanssa.
Yritysjärjestelyt ja verotus - sulautuminen
Verohallinto on julkaissut 1.1.2020 päivätyn ohjeen Yritysjärjestelyt ja verotus- sulautuminen (linkki).
Aikaisempaa saman nimistä ohjetta on päivitetty korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen KHO 2019:131 johdosta sekä yhteisöjen tulolähdejaon poistamisen vuoksi (luku 3.5.).
Päätöksessä KHO 2019:131 oli kyse tilanteesta, jossa sulautumisessa vastaanottavana yhtiönä ollut yhtiö oli saanut sulautuvan yhtiön osakkeet itselleen aiemmin toteutetussa jakautumisessa ja sulautuvan yhtiön tappiot olivat syntyneet ennen jakautumista. Jakautumisen yleisseuraantoluonteesta johtuen vastaanottavan yhtiön katsottiin omistaneen sulautuneen yhtiön osakkeet tappiovuoden alusta lukien ja tappiot, joihin sulautuvalla yhtiöllä oli poikkeuslupa, siirtyivät sulautumisessa vastaanottavalle yhtiölle.
Jos yhtiön toimintaa verotetaan suoraan yhteisömuodon perusteella elinkeinotuloverolain mukaan, yhtiöllä ei ole henkilökohtaista tulolähdettä. Tällaisen yhtiön verotuksessa sen omat ja sille sulautumisessa siirtyvät henkilökohtaisen tulolähteen tappiot ja tuloverolain mukaiset luovutustappiot voidaan vähentää elinkeinotoiminnan tulolähteessä, jos tappiot ovat syntyneet verovuonna 2019 tai aiemmin. Jos tappiot ovat syntyneet verovuonna 2020 tai sen jälkeen, tulolähdejaon poistamisen piiriin kuuluva vastaanottava yhtiö ei voi vähentää henkilökohtaisen tulolähteen tappioita tai tuloverolain luovutustappioita verotuksessaan, vaikka ne olisivatkin siirtyneet sille sulautumisen yhteydessä.
Yritysjärjestelyt ja verotus – jakautuminen
Verohallinto on julkaissut 1.1.2020 päivätyn ohjeen Yritysjärjestelyt ja verotus – jakautuminen (linkki). Aikaisempaa saman nimistä ohjetta on päivitetty yhteisöjen tulolähdejaon poistamisen vuoksi. Tässä yhteydessä ohjetta on ajantasaistettu myös muilta osin.
Tulolähdejaon poistamisen piiriin kuuluvilla yhteisöillä voi olla ennen verovuotta 2020 syntyneitä vähentämättä olevia henkilökohtaisen tulolähteen tappioita sekä tuloverolain luovutustappioita. Tällaiset 1.1.2020 vähentämättä olevat tappiot vähennetään elinkeinotoiminnan tulolähteessä vastaavassa laajuudessa kuin ne olisi voitu vähentää muun toiminnan tulolähteessä. Jos yhtiö, johon ei sovelleta elinkeinoverolakia suoraan yhteisömuodon perusteella, jakautuu tulolähdejaon poistamisen piiriin kuuluvaan yhteisöön verovuonna 2020 tai myöhemmin, vastaanottava yhteisö ei voi vähentää elinkeinotoiminnan tulolähteessä niitä jakautuvan yhtiön henkilökohtaisen tulolähteen tappioita tai luovutustappioita, jotka ovat syntyneet verovuonna 2020 tai sen jälkeen.
Konserniavustus
Verohallinto on julkaissut 1.1.2020 päivätyn ohjeen Konserniavustus (linkki). Aikaisempaa saman nimistä ohjetta on päivitetty yhteisöjen tulolähdejaon poistamisen vuoksi. Konserniavustuslain soveltaminen ei enää edellytä elinkeinotoiminnan harjoittamista, vaan riittävää on, että toimintaa verotetaan elinkeinoverolain mukaan. Ohjetta on ajantasaistettu myös muilta osin.
Elinkeinoverolain soveltaminen määräytyy verovelvollisen oikeudellisesta muodosta riippuen joko yhteisömuodon tai verovelvollisen harjoittaman toiminnan luonteen perusteella. Elinkeinoverolakia sovelletaan yhteisömuodon perusteella osakeyhtiön ja osuuskunnan harjoittamaan kaikkeen toimintaan maataloutta lukuunottamatta, jos kyseessä ei ole asunto-osakeyhtiö tai siihen verrattava osuuskunta, keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö tai yleishyödyllinen yhteisö. Näin ollen elinkeinoverolain soveltaminen osakeyhtiön tai osuuskunnan verotuksessa ei pääsääntöisesti edellytä elinkeinotoiminnan harjoittamista. Elinkeinoverolakia ei kuitenkaan sovelleta osakeyhtiön tai osuuskunnan verotuksessa, jos osakeyhtiön tai osuuskunnan toiminta muodostuu kokonaan maataloudesta.
Jos sovellettavan tuloverolain valintaan vaikuttava yhteisömuodon muutos tapahtuu kesken verovuoden, sovellettava tuloverolaki määräytyy sen yhteisömuodon mukaan, joka verovelvollisella on verovuoden lopussa.
Peitelty osinko
Verohallinto on julkaissut 1.1.2020 päivätyn ohjeen Peitelty osinko (linkki). Ohjeen lukuja yleistä (1) ja peitelty osinkoa jakavan yhtiön verotus (5.1) on päivitetty 1.1.2020 yhteisöjen tulolähdejaon poistamisen vuoksi. Tässä yhteydessä ohjetta on ajantasaistettu myös muilta osin.
Jos on ilmeistä, että yhtiö on jakanut peiteltyä osinkoa, on peiteltyä osinkoa jakavan yhtiön verotuksessa meneteltävä niin kuin olisi käytetty käypää hintaa. Yhtiölle tuloutetaan saamatta jäänyt tulo tai perusteetta vähennetty meno. Jos peitellyn osingon jakamisesta aiheutuneet menot ylittävät yhtiön mahdollisesti saaman vastikkeen ja yhtiön tuloon lisätyn peitellyn osingon yhteismäärän, ylittävä osuus menoista lisätään yhtiön verotettavaan tuloon. Lisäykset kohdistetaan sille verovuodelle, jonka tulokseen peitelty osingonjako vaikuttaa.
Lisäksi jos peiteltyä osinkoa jakava yhteisö kuuluu tulolähdejaon poistamisen piiriin, ja peitelty osinko liittyy hyödykkeeseen, joka on yksinomaan tai pääasiallisesti muussa kuin tulonhankkimiskäytössä, hyödykkeen hankintamenosta kirjanpidossa tehdyt poistot ovat aina vähennyskelvottomia verotuksessa yhtiön tulona verotetusta määrästä riippumatta.
Hyödyke on muussa kuin tulonhankkimiskäytössä, jos se palvelee yksinomaan tai pääasiallisesti muuta kuin tulonhankkimistoimintaa. Hyödyke voi olla muussa kuin tulonhankkimiskäytössä esimerkiksi silloin, jos hyödyke on yksinomaan tai pääasiallisesti osakkaan käytössä vastikkeetta tai alihintaan.
Sijoitusrahastojen verotus
Verohallinto on julkaissut 1.1.2020 päivätyn ohjeen Sijoitusrahastojen verotuksesta ja TVL 20 a §:n sääntely (linkki). Ohjetta sovelletaan 1.1.2020 ja sen jälkeen alkavien verovuosien verotuksessa.
Sijoitusrahastojen verosääntelyä on uudistettu 1.1.2020 voimaan tulevalla lainsäädäntöuudistuksella, jossa on täsmennetty sijoitusrahastojen ja erikoissijoitusrahastojen käsitteitä sekä tarkennettu sijoitusrahastojen ja erikoissijoitusrahastojen verovapauden edellytyksiä.