TaxFax nro 15 • 6.3.2020
Henkilöstöannin verotukseen ehdotetaan muutosta
Valtiovarainministeriö on lähettänyt lausuntokierroksella lakiluonnoksen (linkki) henkilöstöannin verotuksesta. Tavoitteena on kohdentaa sääntely nimenomaan yhtiön henkilöstölle suunnattuihin kannustimiin eikä tarkoituksena ole luoda verotuksellisesti edullista tapaa järjestellä laajemmin yritysten omistussuhteita.
Esityksessä ehdotetaan, että verovelvollisen merkitessä osakeannissa työnantajanaan toimivan Euroopan talousalueella sijaitsevan listaamattoman osakeyhtiön uusia osakkeita veronalaista ansiotuloa muodostuisi siltä osin kuin merkintähinta alittaisi varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain mukaisesti yhtiön osakkeelle lasketun yhtiön nettovarallisuuteen perustuvan matemaattisen arvon.
Ehdotettu muutos tarkoittaisi sitä, että listaamattomien osakeyhtiöiden kohdalla yhtiön nettovarallisuuteen perustuva matemaattinen arvo määrittäisi sen, milloin työntekijälle katsotaan muodostuvan ansiotulona verotettavaa etua henkilöstöannissa. Jos työntekijän merkintähinta vastaisi säännöksessä määriteltyä osakkeen matemaattista arvoa tai olisi tätä korkeampi, työntekijälle ei muodostuisi ansiotulona verotettavaa etua. Jos taas merkintähinta alittaisi osakkeen matemaattisen arvon, merkintähinnan ja matemaattisen arvon välinen erotus katsottaisiin veronalaiseksi ansiotuloksi.
Nettovarallisuus laskettaisiin viimeksi vahvistetun tilinpäätöksen perusteella ja sitä oikaistaisiin yhtiöön sijoitettujen ja ulos nostettujen varojen osalta. Edun tulisi olla henkilöstön enemmistön käytettävissä.
Säännöstä ei sovellettaisi siltä osin kuin verovelvollisen, hänen perheenjäsenensä tai heidän yhdessä omistamansa osuus suoraan tai välillisesti ylittää kymmenen prosenttia yhtiön osakkeista tai vastaavan osuuden yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. Yhtiön tulisi merkintähetkellä harjoittaa elinkeinotoimintaa, olla säännöllisesti palkkaa maksava työantaja sekä kuulua ennakkoperintärekisteriin.
Henkilöstöannissa merkityn osakkeen myyntiin sovellettaisiin voimassa olevia luovutusvoittoa koskevia säännöksiä.
Muutokset on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2020.
Freelancer verotuksessa
Verohallinto on julkaissut 13.2.2020 päivätyn ohjeen Freelancer verotuksessa (linkki). Ohje korvaa aikaisemman saman nimisen ohjeen.
Freelancerilla tarkoitetaan henkilöä, jolla on vuoden aikana, jopa samanaikaisesti, useita työn- tai toimeksiantajia. Tällä tavoin voivat toimia esimerkiksi toimittajat, valokuvaajat, muusikot, kääntäjät ja teatterityöntekijät. Freelance-työlle on tyypillistä työtehtävien lukuisa määrä sekä työtehtävien tilapäisyys.
Freelancer voi ilmoittaa esitäytetyltä veroilmoitukselta puuttuvat freelance-työstä saadut tulot (mm. apurahat, työ-, käyttö- ja kulukorvaukset) ja vähennykset sähköisesti OmaVero-palvelussa.
Kuluista osa saattaa olla jo vähennyksenä esitäytetyllä veroilmoituksella. Tällaisia kuluja voivat olla esimerkiksi työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut ja työttömyyskassamaksut sekä pakolliset eläke- ja työttömyysvakuutusmaksut. Siltä osin kuin kulut ovat jo esitäytetyllä veroilmoituksella, niitä ei tarvitse ilmoittaa. Samoja kuluja ei saa vähentää kahteen kertaan.
Tulojen ja kulujen ilmoittamiseen voidaan käyttää myös Verohallinnon lomakkeita 10 (apurahat) ja 11 (tulonhankkimistoiminta).
Kiinteistöverotus
Verohallinto on julkaissut 28.2.2020 päivätyn ohjeen Kiinteistöverolain soveltamisohje (linkki). Aikaisempaa saman nimistä ohjetta on päivitetty vastaamaan voimassa olevaa lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä.
Vakituisen asuinrakennuksen veroprosenttia sovelletaan rakennukseen, jota käytetään pääasiassa vakituiseen asumiseen. Vakituisten asuinrakennusten veroprosentin tulee olla vuonna 2020 vähintään 0,41 ja enintään 1,00. Vakituisen asuinrakennuksen maapohjasta vero määrätään yleisen veroprosentin mukaan.
Vakituisten asuinrakennusten veroprosenttia sovelletaan rakennuskohtaisesti eli koko rakennukseen, jos rakennuksen huoneistojen pinta-alasta vähintään puolta käytetään vakituiseen asumiseen. Jos vakituinen asumiskäyttö jää 50 prosenttia pienemmäksi, osaankaan rakennuksen arvosta ei sovelleta erillistä vakituisten asuinrakennusten veroprosenttia.
Rakennuksen pääasiallista käyttöä määriteltäessä ratkaiseva merkitys annetaan rakennuksen (ja huoneistojen) tosiasialliselle käytölle kalenterivuoden alussa. Vakituiseen asumiseen katsotaan käytettävän ainakin sellaista rakennusta tai huoneistoa, jossa jollakin henkilöllä on kotikuntalain (201/1994) mukainen varsinainen asunto ja koti (katso KHO 2013:30). Lisäksi vakituisessa asumiskäytössä voidaan katsoa olevan sellaisten huoneistojen, joita tuloverotuksessa pidetään vakituisina asuntoina (katso KHO 2011:82). Kiinteistöveron kannalta ei ole merkitystä sillä, käytetäänkö rakennusta tai huoneistoa sen omistajan, hänen perheenjäsenensä, vuokralaisten tai työntekijöiden vakituiseen asumiseen.
Asunnon ei tarvitse olla asuttu, jotta sitä voitaisiin pitää vakituisena asuntona. Huoneistoa tai rakennusta katsotaan käytettävän vakituiseen asumiseen myös silloin, kun se on pääosin tarkoitettu tähän käyttöön eikä se ole muussa käytössä.