TaxFax nro 25 • 2.4.2020
OmaVerossa voi esiintyä häiriöitä
Verohallinto tiedottaa, että Omaverossa voi olla häiriöitä. Mikäli verovelvollinen ei teknisten häiriöiden takia pysty antamaan veroilmoitustaan ajoissa, ilmoituksen voi antaa heti kun sen mahdollista (linkki). Verovelvollisen ei tarvitse tästä syystä olla yhteydessä Verohallintoon.
Liikkeen- ja ammatinharjoittajien, maatalouden sekä avointen yhtiöiden ja kommandiittiyhtiöiden veroilmoitusten määräpäivä on torstaina 2.4. Sama määräpäivä koskee myös liikkeen- ja ammatinharjoittajien sekä maataloudenharjoittajien puolisoita.
Jos edellä mainitut verovelvolliset jättävät veroilmoituksen viimeistään maanantaina 6.4., verovelvolliselle ei tule myöhästymisseuraamuksia.
Väliaikaisia muutoksia lomauttamisen sääntöihin
Tasavallan presidentti on vahvistanut muutokset työsopimus-, merityösopimus- ja yhteistoiminnasta yrityksissä annettuun lakiin (He 26/2020). Muutokset ovat voimassa 1.4.–30.6.2020. Tavoitteena on, että työnantajat voivat sopeuttaa toimintaansa nykyistä nopeammin tilanteessa, jossa koronavirusepidemia on heikentänyt äkillisesti ja voimakkaasti tuotteiden ja palveluiden kysyntää.
- Lomautusilmoitusaika lyhentyi: työnantajan on ilmoitettava lomauttamisesta työntekijälle viimeistään viisi päivää ennen lomautuksen alkamista.
- Lomautusta koskevien yhteistoimintaneuvotteluiden kesto lyhentyi: neuvotteluiden kesto on vähintään viisi päivää.
- Määräaikainen lomauttaminen mahdolliseksi: työnantaja voi lomauttaa määräaikaisessa työsuhteessa työskentelevän työntekijän samoilla edellytyksillä kuin työntekijän, jolla on toistaiseksi voimassa oleva työsopimus.
- Työsopimuksen purkaminen koeajalla helpottui: työnantaja voi purkaa työsopimuksen koeaikana myös taloudellisella tai tuotannollisella perusteella.
- Takaisinottovelvollisuus pidentyi: työnantajalla on yhdeksän kuukauden ajan velvollisuus ottaa työntekijä takaisin töihin, jos työntekijä on irtisanottu välillä 1.4.–30.6. tuotannollisista tai taloudellista syistä.
Siltä osin kuin valtakunnallisessa työehtosopimuksessa on sovittu viittä päivää pidempiä tai lyhyempiä vähimmäisneuvotteluaikoja, noudatetaan työehtosopimuksen mukaisia neuvottelu- ja lomautusilmoitusaikoja. Sama koskee myös työehtosopimusten määräyksiä takaisinottovelvollisuusajoista. Suurimpaan osaan, noin 90 prosenttiin työehtosopimuksista väliaikaiset, uusien säännösten mukaiset muutokset on jo tehty.
Yritystoiminta ei estä lomautetun oikeutta työttömyysetuuteen
Tasavallan presidentti on vahvistanut lainmuutoksen (He 27/2020), jonka perusteella lomautetulla on 1.4.2020 alkaen oikeus työttömyysetuuteen muun muassa yritystoiminnan ja opintojen estämättä. Työttömyysturvalakiin tehty muutos on voimassa 31.7.2020 asti. Lakia sovelletaan lomautettuihin, joiden lomautus on alkanut 16.3.2020 tai sen jälkeen.
Merkittävin muutos on se, että työnhakijaksi ilmoittautuvalla lomautetulla on oikeus työttömyysetuuteen muun muassa yritystoiminnan ja opintojen estämättä. Muutos nopeuttaa työn ohella opiskelevan ja yritystoimintaa harjoittavan lomautetun henkilön työttömyysetuuden hakemista ja saamista. Jos lomautetulla henkilöllä on yritystoiminnasta tuloa, Kansaneläkelaitos ja työttömyyskassa ottavat tulon huomioon maksaessaan soviteltua työttömyysetuutta.
Työttömyysetuuden maksaminen lomautetulle edellyttää jatkossakin, että lomautettu ilmoittautuu työnhakijaksi TE-toimistoon. Lomautetuilla on myös edelleen velvollisuus ottaa vastaan työnantajan tarjoamaa työtä.
Uutta oikeuskäytäntöä
Konserniavustuksen kotimaisuusvaatimus ei ollut vastoin sijoittautumisvapautta
A Oy:n kokonaan omistamalle ruotsalaiselle tytäryhtiölle B AB:lle oli vahvistettu Ruotsissa toimitetuissa verotuksissa tappioita tilikausia 2001–2003 ja 2008 vastaavien verovuosien verotuksissa. B AB:n toiminta oli lopetettu vuonna 2008. A Oy:n tarkoituksena oli antaa B AB:lle verovuonna 2019 konserniavustusta siten, että B AB:n sanotut tappiot voitaisiin kattaa A Oy:n antamaa konserniavustusta vastaan.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että konserniavustuksesta verotuksessa annetun lain 3 §:ssä konserniavustuksen vähennyskelpoisuudelle asetettu edellytys avustusta saavan yhtiön kotimaisuudesta ei muodostanut rajoitusta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 49 artiklassa tarkoitetulle sijoittautumisvapaudelle, kun otettiin huomioon, että vastaavassa kotimaisessa tilanteessa konserniavustusta saavan yhtiön tappiot eivät olisi tuloverolain 119 §:n 1 momentin nojalla vähennettävissä enää konserniavustuksen antamisvuonna 2019. Näin ollen A Oy ei saanut vähentää B AB:lle antamaansa konserniavustusta verotuksessaan. Ennakkoratkaisu. Verovuosi 2019.
KHO 2.4.2020 T:1510 eli vuosikirjassa KHO:2020:36
Rahoituksen uudelleen järjestelyyn perustuvat maksuunpanot kumottiin
A-konsernissa oli vuonna 2008 toteutettu sisäisen rahoitusfunktion uudelleenjärjestely siten, että konsernin emoyhtiö A Oyj oli perustanut Belgiaan A Finance NV:n. Tämän jälkeen A Oyj oli siirtänyt A Finance NV:lle apporttiomaisuutena noin 223 500 000 euron määräiset konsernin sisäiset pitkäaikaiset lainasaamiset. Vastikkeena A Oyj oli saanut A Finance NV:n osakkeita. Apporttina siirretyt konsernin sisäiset lainasaamiset olivat olleet vakuudettomia, ja lainasaamisten korkotuotot olivat samana päivänä siirtyneet A Finance NV:lle. A Finance NV oli kirjannut saatavat taseessaan varoikseen. A Oyj ja A Finance NV olivat lisäksi sopineet, että A Finance NV:n toiminnallaan saavuttamalle sijoitetun pääoman tuotolle asetetaan tavoiterajat. A Finance NV on hyvittänyt A Oyj:lle tuotot, jotka ovat ylittäneet tavoiterajan tai vaihtoehtoisesti laskuttanut A Oyj:ltä tavoiterajan alle jäävät tuotot.
Konserniverokeskus oli A Oyj:ssa toimitetussa verotarkastuksessa laaditun toimintoanalyysin perusteella katsonut, että A Oyj oli todellisuudessa suorittanut kaikki konsernin sisäiseen rahoitukseen liittyvät merkittävät toiminnot, kantanut tähän liittyvät merkittävät riskit sekä käyttänyt tähän liittyviä merkittäviä varoja ja ettei A Finance NV ollut tosiasiassa toiminut konsernin rahoitusyhtiönä. Konserniverokeskus oli myös katsonut, että A Finance NV:lle oli kuulunut toiminnan kustannuksiin pohjautuva markkinaehtoinen korvaus. Konserniverokeskus oli verovelvollisen vahingoksi toimittamissaan verovuosien 2011 ja 2012 verotuksien oikaisuissa siirtohinnoitteluoikaisuna lisännyt A Oyj:n verotettaviin tuloihin sille kuuluviksi katsottujen tulojen ja yhtiön ilmoittamien tulojen erotukset ja määrännyt yhtiölle lisäksi veronkorotukset.
Konserniverokeskus oli siirtohinnoitteluoikaisua koskevien päätöstensä perusteluissa todennut, ettei liiketoimia ollut uudelleenkarakterisoitu, koska sopimusosapuolten välistä luonnehdintaa tai strukturointia liiketoimesta tai järjestelystä ei ollut oikaistu, vaan että verotuksia oli oikaistu sen perusteella, mitkä olivat olleet osapuolten välillä todellisuudessa tehdyt liiketoimet.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että Konserniverokeskus oli sivuuttanut A Oyj:n ja A Finance NV:n tekemät oikeustoimet ja erityisesti sen seikan, että A Finance NV oli tullut konserniyhtiöiden velkojaksi. Se oli tunnistanut A Oyj:n ja A Finance NV:n väliset, apporttisijoituksen jälkeen tehdyt liiketoimet ja katsonut, että A Oyj oli todellisuudessa suorittanut kaikki konsernin sisäiseen rahoitukseen liittyvät merkittävät toiminnot ja ettei A Finance NV ollut tosiasiassa toiminut konsernin rahoitusyhtiönä. Konserniverokeskus oli siten verotuksen oikaisuja verovelvollisen vahingoksi toimittaessaan luonnehtinut A Oyj:n ja A Finance NV:n väliset oikeustoimet uudelleen verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n nojalla. Koska sanottu säännös ei oikeuttanut Konserniverokeskusta luonnehtimaan verovelvollisen tekemiä oikeustoimia uudelleen ja koska asiassa ei ollut väitetty, että A Oyj ja A Finance NV olisivat ryhtyneet konsernin rahoitustoimintojen uudelleen järjestämiseen veron välttämisen tarkoituksessa, Konserniverokeskus ei ollut esittämillään perusteilla voinut oikaista A Oyj:n verovuosien 2011 ja 2012 verotuksia verovelvollisen vahingoksi eikä määrätä yhtiölle veronkorotuksia. Verovuodet 2011 ja 2012.
KHO 2.4.2020 T:1503 eli vuosikirjassaKHO:2020:35
Lisäykset tappiollisen yhtiön verotettavaan tuloon olivat perusteettomia
A Oy oli toiminut kansainvälisen konsernin markkinointi- ja myyntiyhtiönä Suomessa. Yhtiön toiminta oli vuotta 2008 lukuun ottamatta ollut tappiollista vuosina 2003–2011, kun samaan aikaan konsernin toiminta oli kaiken kaikkiaan ollut voitollista. A Oy oli ostanut tuotteet konserniin kuuluvilta sopimusvalmistajilta.
Konsernin siirtohinnoitteludokumentaatiossa tuoteostojen osalta käytettyä menetelmää oli luonnehdittu modifioiduksi kustannusvoittolisämenetelmäksi/ liiketoiminettomarginaalimenetelmäksi (TNMM). Testattavaksi osapuoleksi oli valittu konserniin kuuluvat sopimusvalmistajat, joille oli Amadeus-tietokannasta tehdyssä haussa löytynyt neljä vertailukelpoista itsenäistä yhtiötä. Dokumentaation mukaan konsernin sopimusvalmistajien käyttökatteen tavoitteeksi oli asetettu kaksi prosenttia.
Yritysverotoimisto oli A Oy:n verovuoden 2010 verotusta toimittaessaan katsonut OECD:n vuoden 2010 siirtohinnoitteluohjeiden (kohdat 1.70–1.72) perusteella, että riippumattomien osapuolten välisessä liiketoiminnassa myyntiyhtiö olisi suostunut jatkamaan käytännössä pysyvästi tappiollista ja konsernia hyödyttävää toimintaa vain sillä edellytyksellä, että sille olisi suoritettu tavaraostoihin liittyvää hinnoittelutukea tai muuta vastaavaa hyvitystä oikaisueränä. Yritysverotoimisto oli lisäksi katsonut, että valmistusyhtiöiden analyysillä ei A Oy:n harjoittaman toiminnan pitkäaikaiseen tappiollisuuteen nähden ollut voitu riittävän luotettavasti arvioida A Oy:n tilannetta. Tämän takia yritysverotoimisto oli käyttänyt A Oy:tä testattavana osapuolena, kun se oli määrittänyt yhtiön markkinaehtoista voiton tasoa. Yritysverotoimisto oli tekemänsä selvityksen perusteella tehnyt lisäyksen yhtiön verovuodelta 2010 ilmoittaman verotettavan tulon määrään ja lisäksi oikaissut yhtiön verovuosien 2007–2009 verotuksia verovelvollisen vahingoksi. Yritysverotoimisto oli verotuspäätöksissään todennut, etteivät sen verotustoimet kohdistuneet A Oy:n tappiollisuuteen sinänsä vaan että kysymyksessä oli suorite, joka A Oy:ltä oli jäänyt saamatta.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei konserniyhtiön tappiollisuus sinällään vielä osoittanut, että yhtiö olisi jättänyt perimättä palvelumaksun tai muun vastikkeen sellaiselta toiselta konserniyhtiöltä, jonka toimintaa tappiollisen konserniyhtiön toiminnan on voitu katsoa hyödyttävän. Kyse oli seikasta, jonka perusteella verotusta toimitettaessa oli voitu arvioida, oliko tappiollisen konserniyhtiön siirtohintojen markkinaehtoisuutta ollut syytä ryhtyä tarkemmin selvittämään.
Kun tappiollisen konserniyhtiön siirtohintojen markkinaehtoisuutta selvitetään kustannusvoittolisä- tai liiketoiminettomarginaalimenetelmää käyttäen, OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden mukaan tappiollisen konserniyhtiön ja sen kanssa liiketoimia tehneen konserniyhtiön osalta testattavaksi yritykseksi pitäisi valita sellainen yritys, jonka osalta voidaan löytää luotettavaa tietoa tarkimmin vertailukelpoisista liiketoimista. Kun otettiin huomioon toisaalta A Oy:n ja toisaalta A-konserniin kuuluvien sopimusvalmistajien harjoittamat toiminnot, niiden kantamat riskit sekä niiden varat, A Oy:tä ei olisi tullut valita testattavaksi yritykseksi sopimusvalmistajien sijasta. Testattaviksi yrityksiksi olisi tullut valita konserniin kuuluvat sopimusvalmistajat, kuten A-konsernin siirtohintadokumentaatiossa oli tehty.
Asiassa ei ollut väitetty, ettei A Oy:n siirtohinnoittelussa ollut toimittu konsernissa laaditun siirtohinnoitteludokumentaation mukaisella tavalla tai että konsernin siirtohinnoitteludokumentaatiossa tarkoitetut itsenäiset yhtiöt eivät olleet vertailukelpoisia. Tämän vuoksi ja koska A Oy oli esittänyt tappiollisuudelleen liiketaloudellisia syitä, korkein hallinto-oikeus kumosi verovuosien 2007–2009 verovelvollisen vahingoksi toimitetut verotuksien oikaisut ja poisti yhtiön verovuoden 2010 verotettavasta tulosta siihen verotusta toimitettaessa lisätyn määrän. Verovuodet 2007–2010. Äänestys 4–1.
KHO 2.4.2020 T:1502 eli vuosikirjassaKHO:2020:34