TaxFax nro 37 • 12.5.2020
Kiinteistöveron seuraamusmaksut
Verohallinto on julkaissut 8.5.2020 päivätyn ohjeen Seuraamusmaksut kiinteistöverotuksessa (linkki).
Kiinteistöverotuksen seuraamusmaksut on uudistettu. Seuraamusmaksuja ovat veronkorotus ja myöhästymismaksu. Uusia seuraamusmaksuja sovelletaan vuodelta 2020 toimitettavasta kiinteistöverotuksesta alkaen.
Myöhästymismaksu määrätään, jos verovelvollinen oma-aloitteisesti korjaa tai täydentää kiinteistöverotuksen perusteena olevia tietoja säädetyn määräpäivän jälkeen, mutta ennen kiinteistöverotuksen päättymistä. Luonnolliselle henkilölle ja kuolinpesälle määrättävä myöhästymismaksu on 50 euroa verovuotta kohden. Muille verovelvollisille määrättävä myöhästymismaksu on 100 euroa verovuotta kohden.
Uudet veronkorotussäännökset ovat aiempaa kaavamaisemmat. Veronkorotuksen määräämiseen ja suuruuteen liittyvää viranomaisen tapauskohtaista harkintavaltaa on supistettu. Veronkorotus määrätään, jos kiinteistöverotusta varten annettavat tiedot, asiakirjat tai selvitykset on annettu puutteellisena tai virheellisenä taikka on jätetty kokonaan antamatta. Veronkorotuksen perustaso on 10 prosenttia lisääntyneen veron määrästä. Perustason veronkorotus määrätään, jos tapauksessa ei ole laissa säädettyjä veronkorotusta alentavia tai korottavia seikkoja.
Luonnolliselle henkilölle ja kuolinpesälle määrättävä veronkorotus on vähintään 75 euroa. Muille verovelvollisille määrättävä veronkorotus on vähintään 150 euroa.
Ravintoloiden tuet
Hallitus esittää (He 67/2020) kahta toisiaan täydentävää tukea ravitsemisalan yrityksille.
Uudelleentyöllistämisen tuki
Uudelleentyöllistämisen tuella tuettaisiin ravitsemisyritysten valmiutta ja kykyä työllistää työntekijöitä koronaepidemiaa edeltänyttä tilannetta vastaavalle tasolle toiminnan käynnistyessä rajoitusajan jälkeen.
Tuen suuruudeksi ehdotetaan 1 000 euroa kutakin tuen piiriin luettavaa työntekijää kohden. Tukea maksettaisiin työntekijästä, jolle yritys maksaa palkkaa vähintään 2 500 euroa rajoitusvelvoitteen päättymistä seuraavan kolmen kuukauden ajalta. Tukea olisi mahdollista saada enintään siitä työntekijämäärästä, joka yrityksellä oli laskennallisesti kokoaikaisessa työsuhteessa helmikuussa 2020.
Hyvitys toiminnan rajoitusajalta
Ehdotettu hyvitys ravitsemisyritykselle rajoitusvelvoitteen aikana kertyvistä vuokra- ja yms. joustamattomista juoksevista kustannuksista suhteutetaan asianomaisen ravitsemisyrityksen myynnin muutokseen.
Esityksen mukaan hyvitystä saisivat vain ne yritykset, joiden huhtikuun 2020 myynti oli pienempi kuin tammi-helmikuun keskimyynti. Näiden erien mukaisessa suhteessa suoritettaisiin kohtuullisena hyvitysosuutena 15 prosenttia, jos tammi-helmikuun keskimyynti oli enintään miljoona euroa.
Yhden miljoonan ylittävän myynnin osalta hyvitys olisi kuitenkin viisi prosenttia perustuen suurien yritysten skaalaetuun ja neuvotteluvoimaan. Enimmillään ravitsemisyritys voisi saada 500 000 euron määräisen hyvityksen.
Lisäksi mahdolliset koronaepidemiaperusteiset tuet ELY-keskuksista tai Business Finlandilta vähennettäisiin hyvityksen määrästä.
Uutta oikeuskäytäntöä
Konsernin sisäinen veloitus
A Oy:n palveluksessa ollut henkilöstö, kuten johto-, hallinto- ja henkilöstöhallintohenkilöstö, suoritti A Oy:n työtehtävien lisäksi myös muiden konserniyhtiöiden työtehtäviä. A Oy laskutti konserniyhtiöiltä palkkakustannukset työntekijöiden työajankäytön mukaan. Palkkakustannusveloitukseen voitiin lisätä marginaali.
A Oy:n työntekijöiden suorittamat palvelut ja näistä palveluista veloitetut palkkakustannukset olivat vastavuoroisia ja näiden suoritusten välillä oli suora yhteys. Palvelujen tarjoamista oli siten pidettävä arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja arvonlisäverodirektiivin 9 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuna liiketoimintana. Palkkakustannusveloituksista oli suoritettava arvonlisävero. Suoritettavan arvonlisäveron peruste muodostui palkkakustannuksista ja mahdollisesta marginaalista.
Ennakkoratkaisu ajalle 22.4.2020-31.12.2021.
Keskusverolautakunta 22.4.2020 nro 10 (ei lainvoim.)
Korkovähennysrajoitusten soveltaminen
Ranskalainen C-rahasto oli oikeudelliselta muodoltaan sopimusperusteinen FPCI-rahasto, johon kansainväliset sijoittajat olivat sijoittaneet varoja siten, että suurimman yksittäisen sijoittajan osuus rahastoon sijoitetuista varoista oli yhdeksän prosenttia. Rahasto ei ollut itsenäinen oikeushenkilö, ja sitä käsiteltiin asuinvaltionsa verotuksessa läpivirtausyksikkönä. Rahaston hallinnoinnista vastasi D-hallinnointiyhtiö sijoittajien määrittelemien rahaston sääntöjen ja sijoituspolitiikan puitteissa toimien rahaston puolesta ja lukuun. Rahasto ei voinut Ranskan lainsäädännön tai kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IFRS) mukaan laatia konsernitilinpäätöstä.
C-rahasto omisti kaikki luxemburgilaisen B S.A:n osakkeet, ja B S.A. omisti 87,5 prosenttia suomalaisen A Oy:n osakkeista. A Oy:lle kertyi verovuonna 2015 etuyhteysvelkojen nettokorkomenoja, jotka yhtiö ilmoitti kokonaisuudessaan verotettavan tulonsa vähennykseksi. Verohallinto lisäsi verotusta toimittaessaan osan näistä korkomenoista yhtiön verotettavaan tuloon. A Oy haki muutosta toimitettuun verotukseen ja vaati korkomenojensa hyväksymistä kokonaisuudessaan vähennyskelpoisiksi B S.A:n laatiman konsernitaseen vertailutietojen perusteella.
Korkein hallinto-oikeus katsoi C-rahaston osakkeenomistukseen perustuva määräysvalta B S.A:ssa huomioon ottaen, että B S.A:n laatima konsernitase oli alakonsernin tase. Siten B S.A:n laatimaa konsernitasetta ei voitu pitää elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 3 momentissa tarkoitettuna selvityksenä siitä, että verovelvollisen oman pääoman suhde vahvistetun tilinpäätöksen mukaiseen taseen loppusummaan oli korkeampi tai yhtä suuri kuin vahvistetun konsernitaseen vastaava suhdeluku verovuoden lopussa. Verovuosi 2015.
KHO 7.5.2020 T:2013 eli vuosikirjassa KHO:2020:47