TaxFax nro 39 • 20.5.2020
Alkuvuoden arvonlisäverot voi saada lainaksi
Hallitus esittää (He 74/2020), että yritykset voivat saada palautuksena alkuvuonna 2020 suoritetut arvonlisäverot osana maksujärjestelyä. Vastaavat määrät maksetaan takaisin Verohallinnolle maksujärjestelyssä laadittavan maksuohjelman mukaisesti.
Arvonlisäverojen takaisinlainaus on yksi niistä toimista, joilla hallitus pyrkii helpottamaan yritysten taloudellista tilannetta.
Maksujärjestelypyyntö
Verohallinto tiedottaa (linkki), että yritys voi pyytää vuoden 2020 tammi-, helmi ja maaliskuussa maksamiaan arvonlisäveroja takaisin tekemällä maksujärjestelypyynnön. Yritys maksaa palautetun arvonlisäveron myöhemmin takaisin Verohallinnolle maksujärjestelyn kautta. Pyynnön voi tehdä OmaVerossa 26.5. alkaen.
Maksujärjestelyssä yritys sitoutuu maksamaan arvonlisäverot myöhemmin takaisin Verohallinnolle osana maksujärjestelyä.
Veronpalautuksia ei käytetä maksujärjestelyssä olevien verojen maksamiseen
Hallitus esittää myös (He 74/2020), että huojennettuun maksujärjestelyyn tai maksunlykkäykseen kuuluvan verovelan suoritukseksi ei käytetä veron palautuksia. Palautukset maksettaisiin sen sijaan verovelvolliselle, jos palauttamiselle ei ole muita esteitä. Muutos olisi määräaikainen ja voimassa vuoden 2020 loppuun asti.
Verojen korko alenee kolmeen prosenttiin
Lisäksi hallitus esittää (He 74/2020), että maksujärjestelyihin ja maksunlykkäyksiin sovellettavaa viivästyskorkoa alennetaan esityksen mukaan edelleen jo alennetusta neljästä prosentista kolmeen prosenttiin. Muutos koskee veroja, jotka ovat erääntyneet tänä vuonna maaliskuun alun ja elokuun lopun välisenä aikana, sekä huojennetun maksujärjestelyn kohteena olevia alkuvuoden arvonlisäveroja.
Henkilöstöanti listaamattomassa yhtiössä
Hallitus esittää (He 73/2020), että tuloverolakia muutetaan lisäämällä siihen listaamattomien osakeyhtiöiden henkilöstöanteja koskevat säännökset. Uudistus perustuu hallitusohjelmaan. Esitetyn muutoksen on tarkoitus helpottaa henkilöstön sitouttamista esimerkiksi startup-yrityksissä. Lain on tarkoitus tulla voimaan 1.7.2020. Lakia tuloverolain muuttamisesta sovelletaan osakeanteihin, joita koskeva päätös on tehty lain voimaantulon jälkeen.
Uudistus tarjoaa yhtiöiden työntekijöille verotuksellisesti edullisen mahdollisuuden merkitä listaamattoman työnantajayhtiön osakkeita henkilöstöannissa. Edellytyksenä on, että etu on henkilöstön enemmistön käytettävissä.
Verovelvollisen merkitessä osakeannissa työnantajanaan toimivan listaamattoman osakeyhtiön osakkeita veronalaista ansiotuloa muodostuisi vain siltä osin kuin merkintähinta alittaisi varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain mukaisesti yhtiön osakkeelle lasketun yhtiön nettovarallisuuteen perustuvan matemaattisen arvon. Nettovarallisuuteen lisättäisiin tilikauden päättymisen ja osakeannin merkintäajan alkamisen välisenä aikana yhtiölle osakeannissa tai muutoin oman pääoman sijoituksena maksettu määrä ja vähennettäisiin tilikaudelta jaettavaksi päätetty osinko ja palautettavaksi päätetty oman pääoman sijoitus.
Säännöstä ei sovellettaisi silloin, kun verovelvollisen, hänen perheenjäsenensä tai heidän yhdessä omistamansa osuus ylittää kymmenen prosenttia yhtiön osakkeista tai vastaavan osuuden yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä.
Yhtiön tulisi merkintähetkellä harjoittaa elinkeinotoimintaa. Lisäksi yhtiön tulisi merkintähetkellä olla säännöllisesti palkkaa maksava työnantaja sekä kuulua ennakkoperintärekisteriin.
Henkilöstöannissa merkityn osakkeen myyntiin sovellettaisiin voimassa olevia luovutusvoittoa koskevia säännöksiä. Osakkeiden myynnistä saatu luovutusvoitto on veronalaista pääomatuloa. Luovutusvoittoa laskettaessa voidaan soveltaa myös hankintameno-olettamaa.
Yritysten maastapoistumisverotus
Verohallinto on julkaissut 20.5.2020 päivätyn ohjeen Maastapoistumisverotus (linkki).
Ohjeessa käsitellään 1.1.2020 voimaan tullutta yhteisöverovelvollisten maastapoistumisverotusta. Uusia säännöksiä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2020 toimitettavassa verotuksessa.
Maastapoistumisverotuksessa ei ole kyse erillisestä verosta tai verolajista, vaan kyse on tuloverotuksesta, jossa verovelvollisen tuloon lisätään maastapoistumisverotuksen kohteena olevien varojen realisoitumaton arvonnousu varojen siirtyessä pois Suomen verotusoikeuden piiristä.
Verotus voi kohdistua tilanteisiin, jossa ei tapahdu luovutusta verovelvolliselta toiselle, vaan varoja tai verotuksellinen kotipaikka siirretään toiseen valtioon siten, ettei siirron lähtövaltiolla ole enää oikeutta verottaa verovelvollisen varoista kertyvää tuottoa tai varojen arvonnousua. Lisäksi maastapoistumisverotus voi kohdistua rajat ylittäviin yritysjärjestelytilanteisiin, joissa varat siirtyvät yritysjärjestelyn yhteydessä verovelvolliselta toiselle, eikä siirron lähtövaltiolla ole enää siirron johdosta verotusoikeutta kyseisiin varoihin.
Maastapoistumisverolle voi tietyissä tilanteissa saada maksunlykkäyksen ja tietyt tilapäiset varojen siirrot voivat jäädä maastapoistumisverotuksen ulkopuolelle.
Verohallinto ei noudattanut lakia
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies totesi päätöksessään (linkki) Verohallinnon menetelleen lain vastaisesti.
Verohallinto käytti henkilön tuloveron veronpalautuksen verojen maksuun eräpäivänä, vaikka asiakas oli maksanut verot silloin. Tämä johtuu siitä, että veronpalautus oli Verohallinnon käytettävissä ennen asiakkaan eräpäivänä maksamaa maksua. Voimassa olleen veronkantolain mukaan palautusta oli voitu käyttää oma-aloitteisten verojen, kuten arvonlisäveron ja ennakkoveron, suoritukseksi. Marraskuun alusta 2019 menettely on laajentunut koskemaan myös kiinteistöveroa.
Kantelijan saaman tuloverotuspäätöksen mukaan hän sai runsaan 1 600 euron veronpalautuksen. Päätöksessä todetaan, että kantelijan verotus päättyy 10.6.2019 ja Verohallinto maksaa palautuksen 6.8.2019. Päätöksessä todettiin lisäksi, että Verohallinto maksaa palautuksen, jos muita veroja tai maksuja ei ole maksamatta eikä palauttamiselle ole muita esteitä. Kantelijalle ei ollut maksamattomia veroja. Hän maksoi kesäkuussa erääntyneet arvonlisäveron ja ennakkoveron niiden eräpäivinä. Oikeusasiamiehen päätöksen mukaan kantelijalla oli oikeus luottaa Verohallinnon verotuspäätöksessä nimenomaisesti todettuun perusteeseen, jonka mukaan palautus maksetaan, jos kantelijalla ei ole maksamattomia veroja.
Kantelijan saamassa Verohallinnon Yhteenveto kirjeessä ilmoitettiin kantelijan kesäkuun 2019 verojen maksutilanne. Kirjeen kohdassa ”Tiedot palautuksen käytöstä” ilmoitettiin, että kantelijalla olisi ollut maksamatonta veroa ja että hänen tuloverotuksen palautuksensa on käytetty näiden verojen, eli arvonlisäveron ja ennakkoveron, suoritukseksi. Kuten edellä on todettu, kantelijalla ei ollut maksamatonta veroa eikä Yhteenveto-kirjeen perustelu palautuksen suorituksen käyttämisestä siten pitänyt paikkaansa. Kirjeen tietosisältö oli virheellinen eikä siitä ilmennyt tosiasiallista perustetta palautauksen käyttämiselle.
Hallintolain hyvän hallinnon perusteisiin ja hallinnon oikeusperiaatteisiin kuuluu hallinnon asiakkaan oikeutettujen odotusten suoja, jonka keskeisenä sisältönä on, että yksityisten tulee voida luottaa viranomaisten toiminnan oikeellisuuteen ja virheettömyyteen sekä viranomaisten tekemien hallintopäätösten pysyvyyteen.
Kantelijalle oli oikeusasiamiehen mukaan oikeus luottaa Verohallinnon tuloveropäätöksen perusteluun ja olettaa, että palautus maksetaan hänelle päätöksen mukaisesti, koska hänellä ei ollut maksamattomia veroja.
Verohallinnon kirjeen peruste palautusten käyttämiselle oli väärä eikä siinä ilmoitettu tosiasiallista perustetta palautuksen käyttämiselle. Oikeusasiamiehen mukaan Verohallinnon menettely oli luottamuksensuojan periaatteen vastainen eikä se myöskään täyttänyt palveluperiaatteen ja viranomaisen neuvontavelvollisuuden vaatimuksia
Verohallinnon menettelyn virheellisyyttä ei vähennä se, että Verohallinnon verkkosivuilla mahdollisesti annetaan yksityiskohtaista tietoa veronpalautuksen käyttämisestä sekä erääntyville että jo erääntyneille maksamattomille veroille.
Verohallinnon tulee ensisijaisesti verotuspäätöksissään ja asiakkaille lähettämissään muissa kirjeissä antaa asiakkaalle lainmukaiset perustelut sekä oikeat ja täsmälliset tiedot asiakkaan oikeuksista velvollisuuksista.
Ravintoloiden rajoitukset
Hallitus on antanut lakiesityksen (He 72/2020), jolla säädetään ravitsemisliiketoimintaan sellaisia rajoituksia, joilla elinkeinotoimintaa voidaan avata asiakkaille ja samanaikaisesti estää koronavirustaudin leviämistä. Esityksen mukaan laki on voimassa 1.6.2020–31.10.2020. Lain nojalla annetaan valtioneuvoston määräaikainen asetus, jolla tarkemmin määritetään rajoituksista. Tarkoitus on, että rajoituksia voidaan asetusta muuttamalla lieventää, jos epidemiatilanne sen sallii. Rajoituksia voidaan asetuksella myös kiristää, mikäli epidemiatilanne sitä edellyttää. Asetuksen mukaan rajoitukset koskisivat 1.6.2020 alkaen koko maata.
Ravitsemisliikkeiden on huolehdittava asiakkaiden koskettamien pintojen ja esineiden riittävästä puhdistamisesta.
Ravitsemisliikkeiden yleinen velvollisuus on järjestää sisä- ja ulkotilojensa rakenteet ja kalusteet sekä palvelukäytännöt siten, että asiakkaat eivät altistu taudin leviämiselle. Ravitsemisliike ei saa sijoittaa asiakkaita tai seurueita liian lähelle toisiaan. Tarkkoja metrimääriä asetuksessa ei kuitenkaan säädetä.
Asetuksella säädetään, että ravitsemisliikkeen kaikilla asiakkailla pitää olla oma istumapaikkansa pöydän tai tason ääressä. Asiakkaat voisivat kuitenkin noutaa ostoksensa itse esimerkiksi tiskiltä.
Asiakkaat eivät saisi kuitenkaan annostella ruokaa ja juomaa itse esimerkiksi ns. buffetpöydästä. Asetuksessa rajoitetaan lisäksi ravitsemisliikkeen asiakaspaikkamäärä puoleen normaalista.
Näiden rajoitusten lisäksi ravitsemisliikkeiden aukioloaika olisi enintään kello 6–23 ja anniskeluaika enintään kello 9–22. Jos asiakas on ostanut alkoholijuomansa ennen kello 22:ta, juoman nauttiminen olisi sallittua kello 23:een eli sulkemisaikaan saakka.
Ravitsemisliikkeiden olisi laadittava suunnitelma siitä, miten liike toteuttaa edellä mainitut rajoitukset ja velvoitteet. Toteuttamista koskeva kuvaus ja suurin sallittu asiakasmäärä olisi pidettävä asiakkaiden nähtävillä.
Uutta oikeuskäytäntöä
Alkoholijuomaveron pienpanimoalennusta koskeva asia unionin tuomioistuomen käsittelyyn
Tulli oli määrännyt A Oy:n maksettavaksi alkoholijuomaveroa katsoen, että yhtiöllä ei ollut oikeutta pienpanimoille säädettyyn alennettuun alkoholijuomaveron määrään, koska yhtiötä ei ollut pidettävä alkoholi- ja alkoholijuomaverolain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettuna pienenä riippumattomana panimona yhtiön ja toisen pienpanimon välisen oikeudellisen ja taloudellisen yhteyden vuoksi. Pienpanimoalennus perustuu neuvoston direktiivin 92/83/ETY (rakennedirektiivi) 4 artiklaan. Kyseisen säännöksen 2 kohdan toisen virkkeen mukaan kahta tai useampaa pientä panimoa, jotka toimivat yhteistyössä ja joiden yhteenlaskettu vuosituotanto on enintään 200 000 hehtolitraa, voidaan kuitenkin kohdella verotuksessa yhtenä pienenä riippumattomana panimona (ns. pienpanimoiden yhteisverotus).
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana kysymys siitä, oliko A Oy:llä oikeus alennettuun valmisteveron määrään siitä huolimatta, että kansallinen alkoholi- ja alkoholijuomaverolaki ei sisältänyt direktiivin 4 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen mukaista pienpanimoiden yhteisverotusta koskevaa säännöstä.
Korkein hallinto-oikeus päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan SEUT 267 artiklassa tarkoitetun ennakkoratkaisupyynnön:
- Onko rakennedirektiivin 4 artiklaa tulkittava siten, että jäsenvaltion, joka soveltaa kyseisen säännöksen mukaisesti pienten riippumattomien panimoiden valmistamaan olueen alennettuja valmisteverojen määriä, tulee soveltaa myös direktiivin 4 artiklan 2 kohdan toiseen virkkeeseen sisältyvää niin sanottua pienpanimoiden yhteisverotusta koskevaa säännöstä, vai onko viimeksi mainitun säännöksen soveltaminen jätetty kyseisen jäsenvaltion harkintavaltaan?
- Onko rakennedirektiivin 4 artiklan 2 kohdan toisella virkkeellä välitön oikeusvaikutus?
KHO 20.5.2020 T:2203 eli vuosikirjassa KHO:2020:55
Maan arvostaminen kiinteistöverotuksessa
Valittaja omisti puolet Lapin maakunnassa X:n kunnassa sijaitsevasta kiinteistöstä. Kiinteistön maapohjan kokonaispinta-ala oli 153,62 hehtaaria. Kiinteistöstä oli kaivospiiritoimituksessa lunastettu käyttöoikeus 35,384 hehtaarin laajuiseen alueeseen. Käyttöoikeus oikeutti kaivospiirin haltijan hyödyntämään alueella olevan malmin ja käyttämään aluetta muihin kaivoslaissa mainittuihin tarkoituksiin. Ennen kaivospiirin perustamista aluetta oli pidetty kiinteistöverotuksessa kiinteistöverosta vapaana metsänä.
Toimitetussa kiinteistöverotuksessa kysymyksessä olevan kaivostoiminnan käytössä olevan kiinteistön osan aluehinnaksi oli katsottu Verohallinnon rakennusmaan laskentaperusteista antaman päätöksen mukainen rakennusmaan vähimmäisarvo 1 euro neliömetriltä. Verotusarvo oli laskettu niin sanotun tavoitearvon perusteella, joka on 75 prosenttia aluehinnasta. Alueen verotusarvoksi oli näin ollen muodostunut 7 500 euroa hehtaarilta. Ratkaistavana hallinto-oikeudessa oli muun ohessa se, oliko alueen verotusarvo vahvistettu sen käypää arvoa suuremmaksi.
Hallinto-oikeus katsoi, että yleisesti tunnettuna seikkana voidaan pitää sitä, että Verohallinnon rakennusmaan verotusarvon laskentaperusteista antaman päätöksen mukaiseen rakennusmaan vähimmäisarvoon perustuva arvo on huomattavasti korkeampi kuin metsämaan hinta keskimäärin Lapin maakunnassa. Kiinteistöön kohdistuva ulkopuoliselle kuuluva kaivosoikeus huomioon ottaen kiinteistön arvoa omistajan hallussa tai siitä todennäköisesti saatavissa olevaa luovutushintaa ei ollut pidettävä ainakaan olennaisesti metsämaan hintaan perustuvaa arvoa korkeampana.
Kun rakennusmaan laskentaperustein määritetty verotusarvo oli siten ilmeisesti johtanut selvästi alueen käypää arvoa korkeampaan arvostukseen, hallinto-oikeus katsoi, että alueen verotusarvoa ei olisi tullut vahvistaa sen mukaisesti. Kun valittaja ei ollut esittänyt nimenomaista vaatimusta verotusarvon vahvistamisesta mihinkään tiettyyn arvoon eikä valituksessa ollut muutoinkaan esitetty riittäviä tietoja arvon määrittämiseksi, hallinto-oikeus ei ottanut välittömästi ratkaistavakseen, miten valittajan kiinteistöverotus oli toimitettava, vaan palautti asian Verohallinnolle. Verovuosi 2017. Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 14.5.2020 T:20/0222/2