TaxFax nro 59 • 31.8.2020
Ulkomaiset vuokratyöntekijät
Verohallinto on julkaissut 20.8.2020 päivätyn ohjeen Ulkomaiset vuokratyöntekijät ja Suomen verotus (linkki). Ohjeessa käsitellään ulkomailta Suomeen töihin tulevan vuokratyöntekijän verotusta sekä menettelyohjeita vuokratyöntekijälle, ulkomaiselle vuokratyönantajalle ja Suomessa olevalle työn teettäjälle.
Ulkomailta Suomeen tuleva vuokratyöntekijä maksaa Suomessa tehdystä työstä saadusta tulosta lähtökohtaisesti veroa Suomeen, vaikka hänen asuinvaltionsa on muu kuin Suomi. Suomessa työskentelystä ansaitut tulot voidaan yleensä verottaa myös työntekijän asuinvaltiossa. Mahdollinen kaksinkertainen verotus poistetaan asuinvaltiossa verosopimuksen tai asuinvaltion sisäisen lainsäädännön mukaisesti.
Aikaisempaa saman nimistä ohjetta on päivitetty ja täydennetty, koska Väestörekisterikeskus ja maistraatit yhdistyivät Digi- ja väestötietovirastoksi 1.1.2020 alkaen (luku 3.1). Ulkomaan kansalainen voi saada suomalaisen henkilötunnuksen pyynnöstä käymällä henkilökohtaisesti Digi- ja väestötietovirastossa. Suomeen töihin tuleva työntekijä voi saada suomalaisen henkilötunnuksen myös verotoimistosta. Työn teettäjän ilmoittamista käsittelevää lukua 7.1. on täsmennetty OmaVeron kautta annettavien ilmoitusten ja muutosten osalta.
Laiminlyönti voi aiheuttaa ennakkoperintärekisteristä poiston
Ohjeen lukuihin 6.1.2. ja 7.2. on lisätty maininta siitä, että tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä voi olla seurauksena ennakkoperintärekisteristä poisto.
Suomessa olevan työn teettäjän on annettava ilmoitus Verohallinnolle ulkomaisesta yrityksestä, jolta työn teettäjä on vuokrannut Suomessa tehtävään työhön ulkomaista vuokratyövoimaa. Ulkomaisen työnantajan on ilmoitettava tulorekisteriin palkat, jotka se maksaa ulkomailta Suomeen töihin tulevalle vuokratyöntekijälle (kun työntekijä vuokrataan Suomessa olevalla työn teettäjälle), jos kansainvälinen sopimus ei estä veron perimistä palkasta sekä muu palkka silloin, kun palkansaaja jatkuvasti oleskelee Suomessa yli kuuden kuukauden ajan. Lisäksi ulkomaisen työnantajan on annettava tulorekisteriin ulkomaisesta vuokratyöntekijästä vuokratyöntekijän aloittamisilmoitus.
Lähdeveron perimättä jättäminen
Työn teettäjän on yleensä perittävä ulkomaiselle yritykselle maksamastaan työkorvauksesta lähdevero silloin, kun työ on tehty Suomessa. Lähdeveroa ei kuitenkaan tarvitse aina periä. Ohjeen lukua 7.3 on täsmennetty, milloin työn teettäjä voi jättää lähdeveron perimättä työkorvauksesta sekä lisätty maininta työkorvauksen ja siitä perityn lähdeveron ilmoittamisesta tulorekisteriin.
Työkorvauksen maksaja ei peri lähdeveroa, jos:
- ulkomainen yritys kuuluu ennakkoperintärekisteriin tai
- ulkomainen yritys esittää työn teettäjälle lähdeverokortin, jolla perittävän veron määrä on 0 % tai
- ulkomainen yritys esittää muun selvityksen, joka estää veron perimisen. Muulla selvityksellä tarkoitetaan selvitystä, joka osoittaa, että kiinteän toimipaikan muodostumisen edellytyksiä ei ole.
Jos työkorvausta maksetaan tehdystä talonrakennus-, maanrakennus-, vesirakennus- tai muusta rakennustyöstä, asennus- tai kokoonpanotyöstä, laivanrakennustyöstä, kuljetustyöstä tai siivous-, hoiva- tai hoitotyöstä, työn teettäjä voi jättää lähdeveron perimättä vain jos korvauksen saaja on merkitty suomalaiseen ennakkoperintärekisteriin tai esittää 0-veron lähdeverokortin.
Uutta oikeuskäytäntöä
Auton jatkotakuu ja vakuutuspalvelun määritelmä arvonlisäverotuksessa
Yhtiön liiketoiminta koostui käytännössä A-merkkisten autojen ja niiden varaosien maahantuonnista ja myynnistä jälleenmyyjille. Yhtiö ja autoja valmistava tehdas myönsivät autoille kahden vuoden tehdastakuun. Yhtiö ja tehdas suunnittelivat uuden takuuaikaa kasvattavan jatkoturva-tuotteen (Extended warranty) lanseeraamista Suomeen. Jatkoturva pidentäisi auton takuuaikaa 1–3 vuodella ja pohjimmiltaan tuote olisi samankaltainen kuin tavanomainen takuu. Jatkoturvan myöntäisivät yhdessä tehdas ja yhtiö. Tehtaan osalta tuotteen myynti tapahtuisi siten, että tehdas laskuttaisi yhtiötä jokaisesta myydystä jatkoturvasta. Yhtiö puolestaan laskuttaisi jälleenmyyjää lisäten tehtaan laskuttamaan hintaan oman katteensa, minkä jälkeen jälleenmyyjä laskuttaisi jatkoturvan loppuasiakkaalta. Jatkoturvan kattamat korjauskustannukset laskutettaisiin tehtaalta siten, että jälleenmyyjä laskuttaisi niistä ensin yhtiötä ja yhtiö laskuttaisi ne sitten edelleen tehtaalta. Riski vahinkotapahtumasta olisi tehtaalla. Yhtiö ja tehdas eivät harjoita vakuutustoimintaa. Tehdas ei käytä järjestelyssä vakuutusyhtiötä, eikä yhtiö ole ottanut vakuutustoiminnan harjoittajalta vakuutusta, joka kattaisi jatkoturvatuotteen korjauskustannukset.
Verohallinto oli ennakkoratkaisussaan katsonut, että yhtiön tulee käsitellä edellä viitatun automerkin autoihin myytävä takuuaikaa pidentävä jatkoturva arvonlisäverottomana myyntinä, kun tuote myydään tehtaalta tilattavaan uuteen autoon, uuteen Suomessa olevaan rekisteröimättömään autoon tai käytettyyn Suomessa rekisterissä olevaan autoon.
Asiassa oli hallinto-oikeudessa Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksesta ratkaistavana, katsotaanko ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvattu jatkoturva edellä Verohallinnon ennakkoratkaisussa mainituissa tilanteissa arvonlisäverosta vapautetuksi vakuutuspalveluksi vai arvonlisäverolliseksi palvelun myynniksi. Valituksen mukaan asiassa oli lisäksi tarkasteltava sitä, onko kyse auton luovutuksesta erillisestä suorituksesta, jonka verokohtelu arvioidaan itsenäisesti.
Hallinto-oikeus totesi arvonlisäverolain sanamuotoon ja päätöksessä selostettuun unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön viitaten, että arvonlisäveron vapautusta on sovellettava suppeasti ja tarkoituksenmukaisesti. Ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvatussa toiminnassa jatkoturva-tuotetta myyvät ja turvan piiriin kuuluvista korjauksista vastaavat jälleenmyyjät olisivat myös yhtiön maahantuomien A-merkkisten autojen jälleenmyyjiä. Kyseessä ei ole siten tilanne, jossa jatkoturvan tarjoaisi auton myyntiketjusta riippumaton taloudellinen toimija. Yhtiö tai tehdas eivät ole vakuutusyhtiöitä tai muitakaan hallituksen esityksessä tarkoitettuja vakuutustoiminnan harjoittajia. Riski vahinkotapahtumasta on tehtaalla. Tapauksessa ei siten ole myöskään kyse tilanteesta, jossa jatkoturvan myöntävistä yhtiöstä ja tehtaasta riippumaton vakuutuksentarjoaja kantaisi riskin vakuutustapahtuman sattuessa syntyneestä korvauksesta.
Hallinto-oikeus katsoi, että ennakkoratkaisun kohteena olevassa jatkoturva-tuotteessa ei ole kyse arvonlisäverolaissa ja -direktiivissä tarkoitetusta vakuutuspalvelusta.
Arvonlisäverotuksen ennakkoratkaisu ajalle 1.7.2019–31.12.2020.
Helsingin hallinto-oikeus 20.7.2020 T: 20/1470/4
Maataloutta harjoittavan osakeyhtiön nettovarallisuuden laskeminen
Maataloutta harjoittava X Oy oli valituksellaan hakenut muutosta yhtiön nettovarallisuuden laskentaan ja vaatinut, että yhtiön nettovarallisuus tuli vahvistaa verovuosille 2014 ja 2015 yhtiön veroilmoituksissa ilmoitettujen nettovarallisuusarvojen mukaisesti. Vaadittuihin nettovarallisuusarvoihin oli sisältynyt maatalouden kotieläinten ja rehujen arvo. X Oy oli esitetyn selvityksen mukaan vähentänyt rehujen ja kotieläinten hankintamenot vuosimenoina maatalouden tuloverotuksessa. X Oy:llä oli ollut verotettavia tuloja maatalouden lisäksi myös henkilökohtaisessa tulolähteessä.
Yhtiön nettovarallisuudesta oli poikettu verotusta toimitettaessa ja nettovarallisuudesta oli vähennetty yhtiön taseen vaihto-omaisuuteen kuuluvien rehujen ja kotieläinten arvo. Verotuksen oikaisulautakunta oli päätöksellään verovuoden 2014 osalta hylännyt yhtiön vaati-muksen nettovarallisuuden vahvistamisesta siten, että se sisältäisi myös rehujen ja kotieläinten arvon. Verohallinto oli päätöksellään vähentänyt rehujen ja kotieläinten arvon yhtiön nettovarallisuudesta myös verovuoden 2015 osalta. Päätösten perusteluissa todettiin, että yhtiön nettovarallisuudesta oli vähennetty maatalouden rehujen ja kotieläinten arvo, koska kyseiset erät oli vähennetty tulosvaikutteisesti vuosikuluina.
Hallinto-oikeus totesi päätöksessään, että maataloutta harjoittavan osakeyhtiön nettovarallisuus määritellään varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 2 luvun säännösten mukaan. Luvun säännöksissä ei ole erityissäännöstä maataloutta harjoittavan osakeyhtiön varojen arvostamisesta. Varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 3 §:n 7 momentin mukaan muuhun kuin elinkeinotoimintaan kuuluvat varat arvostetaan soveltuvin osin lain 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla.
Varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 3 §:n säännösten on katsottava ilmentävän kirjanpitosidonnaisuutta ja varojen arvostusperusteeksi on säädetty niiden hankintamenot ja verotuksessa poistamatta olevat arvot. Hallinto-oikeus totesi lisäksi, että asiassa on olennaista merkitystä sillä, että maatalouden rehujen ja kotieläinten hankintamenot voidaan maatilatalouden tuloverolain 6 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdan säännösten perusteella vähentää maatalouden tulosta laskettaessa maksuperusteisesti. Maatalouden tuloverotuksen maksuperusteisuuden vuoksi osakeyhtiön suoriteperusteella laaditussa taseessa voidaan esittää sellaisen vaihto-omaisuuden arvoa, joka on verotuksessa kassaperiaatteen perusteella kokonaan vähennetty.
Maataloutta harjoittavan osakeyhtiön nettovarallisuuden laskennassa noudatetaan soveltuvin osin samoja periaatteita kuin muidenkin osakeyhtiöiden osalta. Nettovarallisuuden määrittelyyn ei siten vaikuta se, että osakeyhtiön suoriteperusteinen tase eroaa kyseessä olevien omaisuuserien osalta verotuksessa poistamattomiin hankintamenoihin nähden eikä näiden eroavuuksien vuoksi maatalouden varoja voi verotuksessa arvostaa niiden kirjanpidollisten tasearvojen perusteella. Kun omaisuuden hankintameno vähennetään tuloverotuksessa, ei sillä ole enää varallisuusarvoa yhtiön nettovarallisuutta määritettäessä.
Edellä esitetyillä perusteilla hallinto-oikeus hylkäsi X Oy:n vaatimuksen nettovarallisuuden vahvistamisesta yhtiön veroilmoituksissa ilmoitettujen määrien mukaiseksi. Verovuodet 2014 ja 2015.
Vaasan hallinto-oikeus 19.8.2020 T:20/0380/4
vrt. Hämeenlinnan hallinto-oikeus 8.2.2017 T:17/0050/1, jossa erilainen lopputulos
Ateriakuljetuspalvelua ei pidetty arvonlisäverosta vapaana sosiaalihuoltona
Hakijayhtiö myi ateriankuljetuspalveluita kunnille ja yksityisille sosiaalihuoltopalveluiden tarjoajille. Hakijayhtiö ei itse valmistanut kuljetettavia aterioita. Ateriankuljetuspalvelun ostava kunta tai yksityinen sosiaalipalveluiden tarjoaja valmisti ateriat itse tai osti aterioiden valmistuksen alihankintana. Ateriankuljetuspalveluiden tuottaminen perustui kirjalliseen sopimukseen kunnan tai yksityisen sosiaalihuoltopalvelujen tarjoajan kanssa. Hakijayhtiö ei myynyt omissa nimissään hakemuksessa tarkoitettuja ateriankuljetuspalveluja suoraan sosiaalihuoltoon oikeutetuille henkilöille tai muille toimijoille.
Kunnalla tai yksityisellä sosiaalihuoltopalvelujen tarjoajalla oli sosiaalihuoltoon oikeutetun henkilön kanssa tehty palvelusuunnitelma. Hakijayhtiöllä, kunnalla ja yksityisellä palveluntuottajalla oli hakemuksessa tarkoitettujen palvelujen toteuttamista koskevat omavalvontasuunnitelmat. Hakijayhtiö ja yksityiset palveluntarjoajat olivat tehneet ilmoituksen sosiaalipalvelujen tuottamisesta niille kunnille, joiden alueella palveluja tarjottiin. Sosiaalipalveluihin sisältyviä tukipalveluja kuten kotipalveluiden tukipalveluita ei erikseen rekisteröidä yksityisten palvelujen antajien rekisteriin.
Keskusverolautakunta katsoi, että kunnalle tai yksityiselle palveluntarjoajalle luovutettu aterian kuljettaminen sosiaalihuoltona tapahtuvaa toimintaa varten ylläpidettyyn laitokseen tai sosiaalihuoltoon oikeutetun henkilön kotiin ei ollut arvonlisäverolain 38 §:n 1 momentin tarkoittamaa sosiaalihuoltoa. Aterian kuljettamisesta oli suoritettava arvonlisäveroa arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella. Merkitystä ei ollut sillä, osallistuuko ateriakuljetuksen suorittava kuljettaja hakemuksessa tarkoitetussa laitoksessa aterian valmisteleviin tehtäviin, kuten esimerkiksi jakelutehtäviin eikä sillä, että sosiaalihuoltopalveluun oikeutetun henkilön kotiin suoritettavan ateriakuljetuksen yhteydessä kuljettaja tarkkailee sosiaalihuoltopalveluun oikeutetun henkilön terveydentilaa. Ennakkoratkaisu ajalle 17.6.2020 - 31.12.2021.
Keskusverolautakunta 17.6.2020 nro 22 (ei lainvoimainen, valitettu)
Osakeanti varojenjaon vaihtoehtona ei realisoinut verotettavaa tuloa
Hakemuksen mukaan A Oyj:n oli tarkoitus toteuttaa järjestely, jossa hakija ja A Oyj:n muut osakkeenomistajat saattoivat päättää osallistumisesta maksuttomaan osakeantiin vaihtoehtona rahana maksettavalle varojenjaolle. Järjestelyssä yhtiön osakkeenomistajille jaettiin merkintäasiakirjoja, jotka olivat kyselylomakkeen kaltaisia asiakirjoja tai vaihtoehtoisesti osakeyhtiölain 3 luvun 12 §:n mukaisia todistuksia. Merkintäasiakirjojen perusteella saatujen vastauksien mukaisesti toteutettavassa osakeannissa osakkeenomistajille annettiin vallitsevan kurssitason perusteella yhtiön osakkeita vastaamaan rahana maksettavaa varojenjakoa. Mikäli osakkeenomistaja jätti merkintäasiakirjansa käyttämättä, yhtiö maksoi osakekohtaisen varojenjaon rahana. Yhtiöoikeudellisesti järjestelyssä oli hakemuksen mukaan kyse suunnatusta osakeannista sekä suunnatusta varojenjaosta, joita koskevat lopulliset päätökset tehtiin yhtiökokouksen antamien valtuuksien perusteella A Oyj:n hallituksessa merkintäasiakirjoihin liittyvän valintaperiodin päättymisen jälkeen.
Keskusverolautakunta totesi, että hakemuksessa kuvatussa järjestelyssä A Oyj:n osakkeenomistajille ei siirtynyt yhtiön varoja siinä vaiheessa, kun yhtiö luovutti merkintäasiakirjat osakkeenomistajilleen. Siten keskusverolautakunta katsoi, että merkintäasiakirjan saaminen ei realisoinut hakijan verotuksessa luovutusvoittoa tai muuta veronalaista tuloa. Niin ikään tilanteessa, jossa hakija päätti merkitä merkintäasiakirjan perusteella osakkeita yhtiön järjestämässä suunnatussa maksuttomassa osakeannissa, keskusverolautakunta katsoi, että aiemman osakeomistuksen perusteella ja vastikkeetta merkityt osakkeet eivät hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa realisoineet hakijan verotuksessa veronalaista tuloa. Hakijan aikaisemmin omistamien A Oyj:n osakkeiden hankintameno jaettiin tällöin hakijan aikaisemmin omistamien sekä niiden perusteella merkitsemien osakkeiden hankintamenoiksi tuloverolain 47 §:n 3 momentin mukaisesti.
Mikäli hakija ei päättänyt merkitä A Oyj:ltä saamansa merkintäasiakirjan perusteella osakkeita ja yhtiö päätti jakaa hänelle osinkoa tai muuta varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta osakeyhtiölain säännösten mukaisesti, keskusverolautakunta katsoi, että varojenjako oli hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa tuloverolain 33 a §:n 1 momentin mukaista osinkotuloa hakijan verotuksessa.
Ennakkoratkaisu verovuosille 2020-2024.
Keskusverolautakunta 16.6.2020 nro 21 (ei lainvoimainen, valitettu)