TaxFax nro 62 • 24.9.2020
Katso-palvelun toiminta päättyy
Verohallinto kehottaa Katso-valtuuksia käyttäviä ottamaan Suomi.fi-valtuudet käyttöön mahdollisimman pian, sillä Katso-palvelun toiminta päättyy 31.12.2020.
Katso-valtuudet eivät muutu automaattisesti Suomi.fi-valtuuksiksi. Noin 150 000 yrityksen, yhdistyksen, metsäyhtymän, säätiön, kunnan, yliopiston ja Y-tunnuksellisen kuolinpesän veroasioiden hoito uhkaa katketa vuodenvaihteessa.
Jos Suomi.fi-valtuuksia ei siirry käyttämään ajoissa, veroilmoitusten antaminen, tulorekisteri-ilmoittaminen tai muu viranomaisasiointi voivat viivästyä. Nämä ovat lakisääteisiä velvollisuuksia, joiden hoitamatta jättämisellä on seuraamuksia.
Suurin osa valtuuksia käyttävistä pystyy ottamaan Suomi.fi-valtuudet käyttöön omatoimisesti sähköisesti. Esimerkiksi metsäyhtymillä ja yhdistyksillä Suomi.fi-valtuuksiin siirtyminen voi edellyttää asiointia verotoimistossa, joten asian hoitoon on hyvä varata riittävästi aikaa.
Katso-tunniste on ollut Verohallinnon tarjoama maksuton sähköinen tunniste yrityksille, yhteisöille ja muille organisaatioille. Sen avulla yritykset ovat voineet voivat käyttää Verohallinnon ja muiden viranomaisten kuten Kelan ja Tullin sähköisiä palveluja. Katso-tunnisteen avulla toimijat ovat voineet myös valtuuttaa muita hoitamaan organisaation veroasioita.
Uutta oikeuskäytäntöä
Yhteistoimistopalvelun ja lukollisen toimistotilan vuokrauksen arvonlisäverotus
A Oy tarjosi yhteistoimistopalveluja, joissa asiakas voi varata käyttöönsä yhden tai useamman joko nimetyn tai nimeämättömän työpisteen avotilassa. Nimeämättömän työpisteen voi varata joko päivä- tai kuukausimaksua vastaan ja nimetyn työpisteen kuukasimaksua vastaan. Työpisteen käyttöoikeuden lisäksi palveluihin sisältyivät muun muassa palveluvastaavan palvelut, turvallisuus- ja järjestelypalvelut, siivouspalvelut, internet-/WIFI-yhteys, tulostus- ja kopiointipalvelut sekä ilta- ja aamiais- ja muita tapahtumia. Osaan palveluista sisältyi myös henkilökohtaisten tavaroiden säilytys sekä postiosoite ja -lokero. Korkein hallinto-oikeus ei muuttanut keskusverolautakunnan päätöstä, jonka mukaan palvelut muodostivat yhden jakamattoman kokonaisuuden, josta oli suoritettava arvonlisäveroa arvonlisäverolain 1 §:n nojalla.
A Oy tarjosi lisäksi palvelua, jossa asiakas sai käyttöönsä kalustetun ja lukollisen toimiston sekä lisäksi edellä mainitut palvelut. Lukollisen toimistotilan antamista käyttöön oli pidettävä arvonlisäverolain 27 §:ssä tarkoitettuna kiinteistön käyttöoikeuden luovutuksena. Palvelukokonaisuuden katsottiin muodostavan yhden jakamattoman taloudellisen suorituksen, jossa pääsuoritteena oli kiinteistön käyttöoikeuden luovuttaminen ja muut palvelut olivat asiakkaan keino käyttää tätä pääasiallista palvelua parhaissa mahdollisissa olosuhteissa. Näin ollen palvelua oli kokonaisuudessaan pidettävä arvonlisäverolain 27 §:ssä tarkoitettuna kiinteistön käyttöoikeuden luovutuksena.
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu ajalle 26.4.2019–31.12.2020.
KHO 24.9.2020 T:3747 eli vuosikirjassa KHO:2020:99
Ulkomaalaispelaajan allekirjoituspalkkio oli ennakonpidätyksen alaista palkkaa
A Oy oli tehnyt ulkomaalaispelaajien kanssa neljä esisopimusta siitä, että nämä pelaisivat A Oy:n joukkueessa kahden tai kolmen pelikauden ajan. Esisopimusten perusteella A Oy oli maksanut ulkomaalaispelaajille allekirjoituspalkkioita, jotka ulkomaalaispelaajien oli pitänyt palauttaa A Oy:lle, mikäli esisopimus olisi mitätöitynyt heidän käytettyään esisopimuksien mukaista mahdollisuutta tehdä pelaajasopimus toiseen sarjaan tietyn määräajan kuluessa. Esisopimuksissa oli myös sovittu nettopalkkaperiaatteesta, jonka mukaan yhtiö huolehti ulkomaalaispelaajien verojen maksusta. Yhtiö oli pitänyt ulkomaalaispelaajia allekirjoituspalkkioiden maksuhetkillä rajoitetusti verovelvollisina ja tilittänyt valtiolle allekirjoituspalkkioiden perusteella lasketut 15 prosentin suuruisia lähdeveroja vastaavat määrät.
Ulkomaalaispelaajat olivat sittemmin pelanneet A Oy:n joukkueessa, ja heistä oli tullut Suomessa yleisesti verovelvollisia. Kahden esisopimuksen osalta yhtiö oli maksanut ulkomaalaispelaajalle allekirjoituspalkkiona ja ensimmäisen pelikauden rahapalkkana saman määrän, jonka yhtiö oli maksanut heille toisen pelikauden rahapalkkana. Myös kahden muun esisopimuksen osalta yhtiö oli maksanut ensimmäisten pelikausien aikana ulkomaalaispelaajille olennaisesti pienempää rahapalkkaa kuin seuraavina pelikausina. Lisäksi yhtiö oli kaikkien esisopimusten osalta maksanut ensimmäisten pelikausien aikana rahapalkkaa vain osan aikaa pelikaudesta. Seuraavina pelikausina rahapalkkaa oli maksettu kuukausittain kesäkuukausia lukuun ottamatta.
A Oy:n verotarkastuskertomuksessa oli katsottu, että allekirjoituspalkkiot olivat tosiasiallisesti olleet Suomessa pelaamisesta saatuja ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitettuja palkkoja ja että ne oli maksettu 15 prosentin lähdeveron alaisina suorituksina, jotta oli vältytty korkeammalta yleisesti verovelvollisen tuloverolta. Yhtiölle oli maksuunpantu toimittamatta jääneet ennakonpidätykset veronkorotuksineen. Maksuunpanopäätöksiin ei ollut merkitty verotusmenettelystä annetun lain 28 §:ää sovellettuna oikeusohjeena.
Korkein hallinto-oikeus otti asiassa huomioon ulkomaalaispelaajille allekirjoituspalkkioina ja ensimmäisten pelikausien rahapalkkoina maksetut yhteenlasketut määrät sekä ensimmäisten pelikausien rahapalkkojen maksutavat ja katsoi, että kaikkien neljän esisopimuksen osalta allekirjoituspalkkiot olivat koko määriltään osa sanottujen ulkomaalaispelaajien ensimmäisiltä pelikausilta saamia nettopalkkoja. Koska allekirjoituspalkkiot kohdistuivat sellaiseen pelaajien henkilökohtaiseen toimintaan, jota he olivat harjoittaneet ollessaan Suomessa yleisesti verovelvollisia, korkein hallinto-oikeus katsoi allekirjoituspalkkiot osaksi sitä palkkatuloa, jonka ulkomaalaispelaajat olivat saaneet, kun he olivat olleet Suomessa yleisesti verovelvollisia. Siten niiden osalta oli lähdeveron suorittamisen sijasta tullut toimittaa ennakonpidätys.
Koska ennakkoperintälain 13 §:n soveltamisalaan kuuluvat kaikenlaatuiset palkat, jotka saadaan työsuhteessa, maksuunpanot oli voitu toimittaa sanotun säännöksen nojalla, eikä asiassa ollut annettava merkitystä sille seikalle, ettei maksuunpanopäätöksissä ollut sovellettuna oikeusohjeena mainittu verotusmenettelystä annetun lain 28 §:ää. Vuodet 2012 ja 2014.
KHO 17.9.2020 T:3672 eli vuosikirjassa KHO:2020:96