TaxFax nro 88 • 18.12.2020
Matkakustannukset verotuksessa
Verohallinto on julkaissut 17.12.2020 päivätyn ohjeen Matkakustannusten vähentäminen palkansaajan verotuksessa (linkki). Aikaisempaa saman nimistä ohjetta on päivitetty euromääräisillä muutoksilla, jotka on tehty Verohallinnon päätöksiin ja yhtenäistämisohjeeseen. Lisäksi työsuhdematkalippua käsittelevää lukua (2.5) ja työmatkaa käsittelevää lukua (3.1) on päivitetty lakimuutosten seurauksena. Ohje tulee voimaan 1.1.2021.
Työsuhdematkalipun vaikutus vähennysoikeuteen
Jos työntekijä on saanut työnantajaltaan työsuhdematkalipun, hän saa vähentää matkakustannuksina vain itse maksamansa määrän tai itse maksamansa määrän ja sen osuuden työsuhdematkalipusta, joka on verotettavaa etua. Työsuhdematkalipun verovapaata osuutta ei saa vähentää. Työsuhdematkalippu on verovapaata tuloa 3 400 euroon asti.
Työmatka
Työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka verovelvollinen tilapäisesti tekee erityiselle työntekemispaikalle työtehtäviensä vuoksi. Erityisellä työntekemispaikalla tarkoitetaan työhön kuuluvien tehtävien tilapäistä suorituspaikkaa. Työskentelyä erityisellä työntekemispaikalla pidetään tilapäisenä, jos se kestää korkeintaan kolme vuotta.
Koronapandemiasta seuranneet rajoitukset ja toimenpiteet ovat voineet hidastaa työmaiden etenemistä, jolloin kolmen vuoden määräaika saattaa ylittyä. Tämän vuoksi tuloverolakiin on säädetty väliaikainen poikkeus, jonka mukaan tilapäisenä työskentelynä erityisellä työntekemispaikalla pidetään enintään kolmen vuoden ja kuuden kuukauden työskentelyä samassa työntekemispaikassa, jos kolmen vuoden määräaika päättyy 1.1.–31.12.2021 välisenä aikana. Säännöstä sovelletaan myös vuoden 2022 verotuksessa, jos kolmen ja puolen vuoden määräaika jatkuu vuoden 2022 puolelle. Edellytyksenä on, että työskentelypaikka katsotaan edelleen työntekijän erityiseksi työntekemispaikaksi. Sellaisesta ei ole kyse esimerkiksi silloin, jos työskentelyn jatkosta sovitaan niin, että kolmen ja puolen vuoden määräaika ylittyy.
Kunta-alan virheellisesti maksettujen eläkkeiden verovuosi
Keva ja Verohallinto tiedottavat (linkki 1 ja linkki 2), että ne ovat löytäneet yhdessä ratkaisun joulukuussa liian aikaisin maksettuihin tammikuun 2021 eläkkeisiin. Kunta-alan tammikuun 2021 eläkkeitä maksettiin Kevan toimesta erehdyksessä etuajassa 17.12.2020 noin 410 000 henkilölle. Keva huolehtii kunta-alan, valtion, kirkon ja Kelan henkilöstön eläkeasioista.
Keva korjaa virheensä. Vaikka asiakkaat ovat saaneet tammikuun 2021 eläkkeen etuajassa vuoden 2020 puolella, tämä tammikuun eläke katsotaan korjauksen perusteella verotuksessa vuoden 2021 tuloksi. Joulukuussa liian ajoissa maksettua tammikuun eläkettä ei siis veroteta vuoden 2020 tulona.
Asiakkaiden ei tarvitse olla yhteydessä Verohallintoon eikä Kevaan. Liian aikaisin maksetut eläkkeet eivät vaadi eläkkeensaajilta toimenpiteitä eivätkä aiheuta heille tiedotteen mukaan ylimääräisiä veroseuraamuksia.
Työpanososingon perusteella työttömyysetuutta
Sosiaali- ja teveysministeriö tiedottaa, että työpanokseen perustuva osinko luetaan jatkossa mukaan vakiintuneeseen palkkaan tai palkassa huomioon otettavaksi tuloksi. Näin ollen työpanososingot otetaan jatkossa huomioon työttömyysetuuden määrässä ja sovittelussa. Valtioneuvosto antoi asiasta asetuksen (linkki). Asetus tulee voimaan 1.1.2021.
Työpanokseen perustuva osinko otetaan työttömyysetuutta määrättäessä tulona huomioon, jos etu on ansaittu työttömyyttä edeltäneeltä ajanjaksolta, jona henkilö on täyttänyt työssäoloehdon. Esimerkiksi vuoden ajalta kertyneestä osingosta otetaan 6 kuukauden palkanmääritysjaksolla huomioon puolet koko vuoden osingosta.
Muutos liittyy aiemmin vahvistettuun lain muutokseen, jonka perusteella työpanokseen perustuvasta osingosta peritään työttömyysvakuutusmaksut.
Uutta oikeuskäytäntöä
Luovutustappiota ei vahvistettu kun kauppahinnaksi oli sovittu nolla euroa
Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana, oliko kauppakirjaan perustuvaa osakkeiden omistusoikeuden siirtämistä pidettävä sellaisena luovutuksena, johon sovellettiin luovutustappiota koskevia säännöksiä, vaikka kauppakirjassa osakkeiden kauppahinnaksi oli sovittu nolla euroa.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että tuloverolaissa ei ole tarkempaa määritelmää sille, mitä lain 45 §:n 1 momentissa, 46 §:n 1 momentissa ja 50 §:n 1 momentissa tarkoitetaan luovutuksella. Kyseisissä säännöksissä ei ole nimenomaisesti säädetty, että niissä tarkoitetuissa omaisuuden luovutustilanteissa luovutuksensaajan tulisi suorittaa luovuttajalle jokin vastike. Mainittujen säännösten sanamuoto ei siten sinällään sulkenut pois sitä tulkintavaihtoehtoa, että luovutustappion voitaisiin katsoa syntyneen myös vastikkeettomasta luovutuksesta.
Asiaa arvioitaessa oli kuitenkin otettava huomioon, että tuloverolaissa luovutustappiota koskevat säännökset ovat osa luovutusvoittoja koskevaa sääntelyä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että luovutusvoiton ja -tappion välisen yhteyden takia asian arvioinnissa oli otettava huomioon näiden säännösten kokonaisuus. Luovutusvoittoverotus liittyi luonteensa vuoksi vain luovutuksiin, joissa omaisuutta luovuttavalle verovelvolliselle maksettiin tai suoritettiin jokin vastike. Vastikkeella tuli olla taloudellista arvoa. Osakkeiden omistusoikeuden siirtoon liittyvän asiakirjan otsikoinnilla kauppakirjaksi ei ollut asiassa merkitystä, kun todellista vastiketta osakkeista ei ollut suoritettu.
Kun otettiin huomioon luovutusvoittoverotuksen kohdistuminen luonteensa vuoksi vastikkeellisiin luovutuksiin, tuloverolain erityissäännös alihintaisten luovutusten osalta laskettavasta hankintamenosta ja sen vaikutuksesta vastikkeettoman osuuden luovutusvoittoverotukseen, luovutusvoittoja ja -tappioita koskevien säännösten johdonmukainen soveltaminen sekä luovutus-sanan vastikkeelliseen luovutukseen liittyvä tausta tuloverotuksessa, tuloverolain 50 §:n 1 momentin tarkoittamaa luovutustappiota katsottiin syntyvän vain vastikkeellisista luovutuksista. Koska A:lle ei ollut maksettu osakkeiden omistuksen siirrosta lainkaan vastiketta, hänelle ei ollut kertynyt tuloverotuksessa huomioon otettavaa luovutustappiota. Verovuosi 2016. Äänestys 3-2.
KHO 18.12.2020 T:4374 eli vuosikirjassa KHO:2020:145