TaxFax nro 11 • 19.2.2021
Veronkorotus täydentävässä veropäätöksessä
Verohallinto on julkaissut 17.1.2021 päivätyn ohjeen Täydentävä verotuspäätös (linkki).
Aikaisempaa saman nimistä ohjetta on täsmennetty veronkorotuksen määräämisen osalta, kun on kysymys vähennysvaatimuksesta. Ohjeen tulkinta on kiristynyt siltä osin kuin veronkorotus määrätään sellaisen aiheettoman vähennysvaatimuksen johdosta, joka on esitetty euromääräisenä ilman perusteluja. Ohjeen kiristynyttä tulkintaa sovelletaan oikaisuvaatimuksiin, jotka ovat tulleet vireille 1.3.2021 tai sen jälkeen.
Täydentävän verotuspäätöksen menettelyä sovelletaan esimerkiksi silloin, kun verovelvollinen ilmoittaa tuloverotuksessa verotuksen päättymisen jälkeen verotukseen vaikuttavan uuden tiedon eli tiedon, jota hän ei ole aikaisemmin ilmoittanut tai johon verotuspäätös ei muutoin ole perustunut.
Yleensä veronkorotus määrätään, kun veron perusteen määrä kasvaa. Tuloverotuksessa veronkorotus määrätään myös silloin, kun verovelvollinen ilmoittaa verotuksen päättymisen jälkeen uuden tulon, vaikka siihen kohdistuvien vähennysten vuoksi verotettavan tulon määrä ei kasvaisi.
Tuloverotuksessa veronkorotus voi tulla määrättäväksi myös oikaisuvaatimuksella esitetyn vähennysvaatimuksen perusteella. Verovelvolliselle ei lähtökohtaisesti määrätä veronkorotusta, jos verovelvollinen on perustellut vähennysvaatimuksensa oikaisuvaatimuksella, vaikka verovelvollisen vähennysvaatimus hylätään täydentävän verotuspäätöksen menettelyssä.
Veronkorotus määrätään kuitenkin, jos verovelvollinen antaa aiheettoman vähennyksen saadakseen selvästi puutteellisia tai virheellisiä tietoja. Veronkorotus määrätään myös silloin, jos verovelvollinen vaatii oikaisuvaatimuksella vähennettäväksi perusteetonta tai muutoin vähennyskelvotonta kulua ja esittää pelkän euromääräisen vähennysvaatimuksen ilman perusteluja eli ei selvitä asiaan liittyviä tosiseikkoja. Verovelvollisen katsotaan myös tällöin antaneen oikaisuvaatimuksella puutteellisia tai virheellisiä tietoja.
Luontoisedut verotuksessa
Verohallinto on julkaissut 17.1.2021 päivätyn ohjeen Luontoisedut verotuksessa (linkki).
Aikaisempaa ohjetta on päivitetty seuraavien lukujen osalta:
- Työsuhdematkalippuedun järjestämistapa (9.2)
- Asiointilippu (9.7)
- Polkupyöräetu (12)
Työsuhdematkalippuedun järjestämistapa
Työsuhdematkalippuetu voidaan antaa eri tavoin eikä edun järjestämistavalla ole vaikutusta työsuhdematkalipun verovapaaseen määrään.
Työnantaja voi antaa työntekijälle työsuhdematkalipun palkanlisänä. Tällöin ainoastaan työsuhdematkalipun verovapaan tulon ylittävä määrä lisätään bruttopalkkaan veronalaisena luontoisetuna.
Työnantaja voi tarjota työsuhdematkalipun myös siten, että työntekijän kanssa sovitaan työsuhdematkalipun sisältyvän hänen palkkaansa. Tällöin työsuhdematkalipun verovapaan tulon määrällä on vaikutusta työntekijän veronalaiseen palkkaan.
Esimerkki: Työntekijän palkka on 3 500 euroa/kk. Työntekijä ja työnantaja sopivat, että työntekijä saa työsuhdematkalippuedun 100 euroa/kk (1 200 euroa/vuosi), ja että työsuhdematkalippu sisältyy hänen bruttopalkkaansa. Koska työsuhdematkalippu on verovapaata tuloa 3 400 euroon saakka, työntekijälle annettu 1 200 euron työsuhdematkalippu on kokonaan verovapaata tuloa ja pienentää työntekijän veronalaista bruttopalkkaa 3 400 euroon/kk.
Polkupyöräetu
Työnantajan työntekijälleen antama enintään 1 200 euron arvoinen polkupyöräetu on verovapaata tuloa. Työsuhdematkalipun ja polkupyöräedun verovapaa enimmäismäärä on kuitenkin yhteensä 3 400 euroa vuodessa.
Työntekijälle syntyy polkupyöräetu, kun työnantaja antaa omistamansa tai leasingsopimuksella hankkimansa polkupyörän työntekijän henkilökohtaiseen käyttöön tai muulla vastaavalla tavalla järjestää työntekijälle polkupyörän käyttöoikeuden vapaa-ajalla.
Polkupyöräetu voidaan antaa eri tavoin eikä edun järjestämistavalla ole vaikutusta polkupyöräedun verovapauteen.
Työnantaja voi antaa työntekijälle polkupyöräedun palkanlisänä. Tällöin ainoastaan polkupyöräedun verovapaan tulon ylittävä määrä lisätään bruttopalkkaan veronalaisena luontoisetuna. Työnantaja voi tarjota polkupyöräedun myös siten, että työntekijän kanssa sovitaan polkupyöräedun sisältyvän hänen palkkaansa. Tällöin polkupyöräedun verovapaan tulon määrällä on vaikutusta työntekijän veronalaiseen palkkaan.
Esimerkki: Työntekijän rahapalkka on 3 500 euroa/kk. Työntekijä ja työnantaja sopivat, että työntekijä saa polkupyöräedun 200 euroa/kk (2 400 euroa/vuosi), ja että polkupyöräetu sisältyy hänen bruttopalkkaansa. Koska polkupyöräetu on verovapaata tuloa 1 200 euroon saakka, ainoastaan verovapaan tulon ylittävä määrä eli 1 200 euroa (100 euroa/kk) on työntekijän veronalaista luontoisetua. Työntekijän veronalainen bruttopalkka on muutoksen jälkeen 3 400 euroa/kk, josta rahapalkan osuus on 3 300 euroa ja veronalaisen polkupyöräedun osuus 100 euroa/kk. Työntekijän verovapaa polkupyöräetu on 100 euroa/kk.
Verohallinto tehostaa taksialan verovalvontaa
Verohallinto tiedottaa seuraavansa tehostetulla verovalvonnalla taksitoimialalla toimivia (linkki). Verohallinnolla on käytössä erilaisia vertailutietoja, joita yhdistelemällä saadaan kattavasti tietoa alan toimijoista. Yhteistyötä tehdään myös muiden viranomaisten kanssa.
Taksiautoilija on yrittäjänä verovelvollinen toiminnastaan ja saamistaan tuloista. Ajotulot on ilmoitettava riippumatta siitä, onko ajo tapahtunut ulkopuolisen toimijan välityksellä vai ei. Verohallinto saa tietoja kuljetuspalvelujen välittäjiltä saaduista suorituksista vuodesta 2020 alkaen. Näitä tietoja käytetään verovalvonnassa. Tulot itse ilmoittamalla säästyy jälkikäteiseltä selvittelyltä sekä verotuksellisilta seuraamuksilta, veronkorotuksilta ja viivästyskoroilta. Pahimmassa tapauksessa ilmoittamatta jättäminen voi olla rikos.
Uutta oikeuskäytäntöä
Asunto-osakeyhtiön ylijäämäsähkön myynti oli arvonlisäverotonta
Asunto-osakeyhtiö osti sähköyhtiöltä sähköä kiinteistön käyttöön. Sen lisäksi se tuotti itse aurinkosähkölaitteistollaan sähköä siten, että aurinkosähkö käytettiin asunto-osakeyhtiön yhteisissä tiloissa. Tämän käytön ylittävä aurinkosähkö jaettiin laskennallisesti kiinteistöverkon liityntäpisteen takana oleville käyttöpaikoille eli asunto-osakeyhtiön osakkaille. Ylijäämäsähkön asunto-osakeyhtiö myi sähköyhtiölle.
Ylijäämäsähkö tarkoitti sitä ylijäävää sähkön osuutta, joka asunto-osakeyhtiön aurinkosähkölaitteistolla oli tuotettu ja joka jäi käyttämättä asunto-osakeyhtiön yhteisiin tiloihin tai osakkaiden hallitsemiin huoneistoihin. Ylijäämäsähköä syntyi esimerkiksi sellaisina hyvin aurinkoisina päivinä, joina suuri osa asukkaista oli poissa kotoa.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että ennakkoratkaisuhakemuksessa selostetuissa olosuhteissa tapahtuvaa asunto-osakeyhtiön ylijäämäsähkön satunnaista ja vähäistä myyntiä ei ollut kokonaisarvioinnin perusteella pidettävä arvonlisäverolain 1 §:ssä tarkoitettuna liiketoimintana. Asunto-osakeyhtiön ei siten ollut suoritettava ylijäämäsähkön myynnistä arvonlisäveroa. Keskusverolautakunnan arvonlisäverotusta koskeva ennakkoratkaisu ajalle 14.6.2019–31.12.2020.
KHO 18.2.2021 T:63 eli vuosikirjassa KHO:2021:20
Oppilastöiden myynnistä oli maksettava arvonlisävero
Kuntien omistaman koulutuskuntayhtymän tehtävänä oli ylläpitää, järjestää ja antaa toimi- ja järjestämislupien mukaista muun muassa ammatillista peruskoulutusta nuorille ja aikuisille. Koulutuskuntayhtymän ylläpitämän oppilaitoksen oppilaat suorittivat arvonlisäverosta vapautetun koulutuksen yhteydessä maksullisia oppilastöitä. Oppilastöinä valmistettavat tavarat ja suoritettavat palvelut myytiin koulutuskuntayhtymän nimissä vastiketta vastaan ulkopuolisille asiakkaille.
Asiassa oli ratkaistavana, oliko koulutuksen yhteydessä valmistettujen tavaroiden ja suoritettujen palvelujen myynti vapautettu arvonlisäverosta osana verosta vapautettua koulutustoimintaa. Asiaa ratkaistaessa oli otettava huomioon arvonlisäverodirektiivin 132 artiklan 1 kohdan i alakohdan säännös ja sen tulkinta sellaisena kuin se ilmeni unionin tuomioistuimen asiassa C-699/15, Brockenhurst College, antamasta tuomiosta.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että valituksen kohteena olleita ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitettuja oppilastöitä ei tarjottu vain rajalliselle joukolle ulkopuolisia henkilöitä, eikä niiden saatavilla oloon muutoinkaan liittynyt unionin tuomioistuimen asiassa C-699/15 esillä olleiden rajoitusten kaltaisia rajoituksia.
Kyseiset tavarat ja palvelut eivät näiltä osin olennaisesti eronneet kaupallisten yritysten tavanomaisesti tarjoamista samankaltaisista tavaroista ja palveluista. Myynnin vapauttaminen arvonlisäverosta olisi siten johtanut erilaiseen verokohteluun kaupallisten yritysten tarjoamiin samankaltaisiin tavaroihin ja palveluihin verrattuna, mikä olisi ollut verotuksen neutraalisuuden periaatteen vastaista. Tämän vuoksi koulutuskuntayhtymä oli velvollinen suorittamaan arvonlisäveroa kyseisten tavaroiden ja palveluiden myynnistä.
Verohallinnon arvonlisäverotusta koskeva ennakkoratkaisu ajalle 5.2.2019–31.12.2020.
Äänestys 4–1.
KHO 18.2.2021 T:66 eli vuosikirjassa KHO:2021:21