TaxFax nro 18 • 1.4.2021
Tilinpäätöstietojen ilmoittaminen
Verohallinto saa jatkossa automaattisesti osakeyhtiön IXBRL-muodossa Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) ylläpitämään kaupparekisteriin ilmoittamat tilinpäätöstiedot. Tähän mennessä osakeyhtiön on pitänyt toimittaa tilinpäätöstiedot erikseen Verohallinnolle veroilmoituksen antamisen yhteydessä, vaikka se olisi ilmoittanut samat tiedot PRH:lle IXBRL-muodossa.
Uusi IXBRL-muotoisia tilinpäätöksiä koskeva menettely ei tuo muutoksia aikarajoihin tilinpäätöksen toimittamisessa Verohallinnolle.
Jos osakeyhtiö on ilmoittanut IXBRL-tilinpäätöksen PRH:lle veroilmoituksen määräajan sisällä, Verohallinto saa tilinpäätöksen suoraan PRH:lta, eikä sitä tarvitse lähettää erikseen Verohallinnolle. Verohallinto saa PRH:lta kaikki 1.1.2021 jälkeen annetut tilinpäätökset.
Jos yhtiö on antanut IXBRL-tilinpäätöksen PRH:lle veroilmoituksen määräajan jälkeen, Verohallinto saattaa pyytää sitä toimittamaan tilinpäätöksen myös suoraan Verohallinnolle, vaikka yhtiö olisikin suunnitellut antavansa IXBRL-tilinpäätöksen PRH:lle myöhemmin.
Kansainvälisen kuluttajakaupan erityisjärjestelmät
Verohallinto tiedottaa (linkki), että arvonlisäveron erityisjärjestelmä eli Mini One Stop Shop laajenee One Stop Shop -järjestelmäksi 1.7.2021.
Jatkossa erityisjärjestelmät kattavat kaikki kuluttajille EU:ssa myydyt palvelut sekä tavaroiden etämyynnin EU:ssa sijaitseville kuluttajille. Myytävät palvelut voivat olla esimerkiksi henkilökuljetuspalveluja, tilaisuuksien pääsylippujen myyntiä tai ravintola- ja ateriapalveluja.
Yritys voi käyttää arvonlisäveron erityisjärjestelmiä kansainvälisessä kuluttajakaupassa. Kun yritys hoitaa arvonlisäverovelvoitteet keskitetysti yhdessä EU-maassa erityisjärjestelmän kautta, yrityksen ei tarvitse ilmoittaa ja maksaa arvonlisäveroa jokaisen ostajan maahan erikseen.
Erityisjärjestelmän käyttö on vapaaehtoista. Jos myyjä ei rekisteröidy arvonlisäveron erityisjärjestelmään, hänen pitää rekisteröityä arvonlisäverovelvolliseksi niihin maihin, joissa kuluttajat ovat ostaneet erityisjärjestelmän piiriin kuuluvia palveluita tai tavaroita. Yritys voi tehdä rekisteröinti-ilmoituksen laajennettuihin järjestelmiin 1.4.2021 alkaen. Rekisteröinti tulee kuitenkin voimaan vasta, kun erityisjärjestelmien käyttö alkaa eli 1.7.2021.
Erityisjärjestelmä koostuu kolmesta eri järjestelmästä, jotka ovat unionin järjestelmä, muu kuin unionin järjestelmä ja tuontijärjestelmä.
Unionin järjestelmä
Unionin järjestelmä kattaa kaikki kuluttajille EU:ssa myydyt palvelut sekä EU:n sisäisen tavaroiden etämyynnin kuluttajille.
Yritys voi käyttää unionin järjestelmää arvonlisäveron ilmoittamiseen ja maksamiseen seuraavissa tilanteissa:
1) Yrityksellä on kotipaikka tai kiinteä toimipaikka EU:n alueella, ja yritys myy palveluja kuluttajille EU-maissa. Yritys voi kuitenkin käyttää erityisjärjestelmää vain myynteihin, joissa ostaja on sellaisessa EU-maassa, jossa yrityksellä ei ole kotipaikkaa eikä kiinteää toimipaikkaa.
Esimerkki: Yrityksellä on kotipaikka Suomessa ja se myy palveluja kuluttajille EU:ssa. Yritys voi rekisteröityä unionin järjestelmään ja ilmoittaa ja maksaa arvonlisäveron muualla EU:ssa kuin Suomessa myydyistä palveluista erityisjärjestelmässä.
2) Yritys harjoittaa EU:n sisäistä tavaroiden etämyyntiä kuluttajille. Yrityksellä ei tällöin tarvitse olla kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa EU:ssa.
Esimerkki: Yrityksellä on kotipaikka Suomessa ja se harjoittaa tavaran etämyyntiä kuluttajille EU:ssa. Yritys lähettää tavaraa vain Suomesta. Yritys voi rekisteröityä unionin järjestelmään ja ilmoittaa ja maksaa arvonlisäveron erityisjärjestelmässä kuluttajille myydyistä, muihin EU-maihin lähetetyistä tavaroista. Yritys ilmoittaa tavaran myynnit kuluttajille Suomessa oma-aloitteisten verojen veroilmoituksella.
Muu kuin unionin järjestelmä
Muu kuin unionin järjestelmä kattaa kaikki kuluttajille EU:ssa myydyt palvelut. Yritys voi käyttää järjestelmää, jos yrityksellä ei ole kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa EU:n arvonlisäveroalueella.
Esimerkki: Yhdysvaltalainen yritys, joka ei ole sijoittautunut EU:n arvonlisäveroalueelle, myy palveluja kuluttajille EU:ssa. Yritys voi rekisteröityä muuhun kuin unionin järjestelmään ja ilmoittaa ja maksaa arvonlisäveron erityisjärjestelmässä.
Tuontijärjestelmä
Uusi tuontijärjestelmä kattaa EU:n ulkopuolelta tuotujen tavaroiden etämyynnin kuluttajille, kun tavaralähetyksen arvo on enintään 150 euroa eivätkä tuotteet ole valmisteveron alaisia. Yritys voi käyttää tuontijärjestelmää, jos yrityksellä on kotipaikka tai kiinteä toimipaikka EU:n arvonlisäveroalueella.
Esimerkki: Yritys, jolla on kotipaikka Suomessa, myy tavaraa kuluttajille EU:ssa. Tavarat lähetetään ostajille Kiinasta. Yritys voi rekisteröityä tuontijärjestelmään ja ilmoittaa ja maksaa arvonlisäveron EU:n ulkopuolelta tuotujen tavaroiden etämyynnistä erityisjärjestelmässä.
Tuontijärjestelmää voi käyttää myös yritys, joka ei ole sijoittautunut EU:n alueelle. Tällöin yrityksen pitää yleensä nimetä itselleen välittäjä, jolla on kotipaikka tai kiinteä toimipaikka EU:n arvonlisäveroalueella. Välittäjän pitää täyttää tuontijärjestelmään kuuluvat velvoitteet edustamansa yrityksen nimissä ja puolesta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi, että välittäjä vastaa erikseen kunkin edustamansa yrityksen veroilmoitusten antamisesta ja verojen maksamisesta.
Yhteisön yleinen ja rajoitettu verovelvollisuus
Verohallinto on julkaissut 1.4.2021 päivätyn ohjeen Yhteisön yleinen ja rajoitettu verovelvollisuus (linkki).
Ohjeessa tarkastellaan erityisesti ulkomaisten yhteisöjen verovelvollisuusasemaa ja tosiasiallisen johtopaikan muodostumista. Ohjeessa on huomioitu 1.1.2021 voimaan tulleiden muutosten vaikutus ulkomaisten yhteisöjen verovelvollisuusaseman määräytymiseen. Verovuoteen 2020 asti ulkomaiset yhteisöt on katsottu aina Suomessa rajoitetusti verovelvollisiksi. Verovuodesta 2021 lähtien ulkomainen yhteisö voidaan katsoa Suomessa yleisesti verovelvolliseksi, jos sillä on Suomessa tosiasiallinen johtopaikka.
Tosiasiallisen johtopaikan sijainnin arviointi perustuu tosiseikkojen ja todellisten olosuhteiden perusteella tehtävään kokonaisharkintaan. Arvioinnissa voidaan hyödyntää esimerkiksi hallituksen tai muiden yhteisön päätöksentekoelinten kokousten pöytäkirjoja sekä muuta relevanttia dokumentaatiota.
Ohjeen mukaan tosiasialliselta johtopaikalta edellytetään riittävää pysyvyyttä ja siten lyhytaikainen tai tilapäinen, vaikkakin koko yhteisön toiminnan kattava, tärkeimmän ylintä päivittäistä johtamista koskevan päätöksenteon harjoittaminen ei luo Suomeen tosiasiallista johtopaikkaa. Siten jos yhteisön tärkeimmät ylintä päivittäistä johtamista koskevat päätökset tehdään esimerkiksi koronaviruspandemian vuoksi lyhytaikaisesti tai tilapäisesti Suomessa, yhteisölle ei muodostu Suomeen tosiasiallista johtopaikkaa.
Uutta oikeuskäytäntöä
Ateriakuljetuspalvelun arvonlisäverotus
A Oy myi ateriakuljetuspalveluja kunnille ja yksityisille sosiaalihuoltopalvelujen tarjoajille. Kunnalla tai yksityisellä sosiaalihuoltopalvelujen tarjoajalla oli sosiaalihuoltoon oikeutetun henkilön kanssa tehty palvelusuunnitelma. Yhtiöllä, kunnalla ja yksityisellä sosiaalihuoltopalvelujen tarjoajalla oli palvelujen toteuttamista koskevat omavalvontasuunnitelmat. A Oy:n ateriakuljetuspalvelujen tuottaminen perustui kirjalliseen sopimukseen kunnan tai yksityisen sosiaalihuoltopalvelujen tarjoajan kanssa. Yhtiö ei itse valmistanut aterioita, eikä se myynyt omissa nimissään ateriakuljetuspalveluja suoraan sosiaalihuoltoon oikeutetuille henkilöille.
Kunnalle tai yksityiselle sosiaalihuoltopalvelujen tarjoajalle luovutettu ateriakuljetuspalvelu sosiaalihuoltona tapahtuvaa toimintaa varten ylläpidettyyn laitokseen tai sosiaalihuoltoon oikeutetun henkilön kotiin ei ollut arvonlisäverolain 37 ja 38 §:ssä tarkoitettua arvonlisäverosta vapautettua sosiaalihuoltoa. Merkitystä ei ollut sillä, osallistuiko ateriakuljetuksen suorittava kuljettaja laitoksessa aterian valmisteleviin tehtäviin, kuten jakelutehtäviin, eikä sillä, että sosiaalihuoltopalveluun oikeutetun henkilön kotiin suoritettavan ateriakuljetuksen yhteydessä kuljettaja kysyi ja tarkkaili sosiaalihuoltopalveluun oikeutetun henkilön terveydentilaa. Yhtiön oli siten arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella suoritettava arvonlisäveroa ateriakuljetuspalvelujen myynnistä. Keskusverolautakunnan arvonlisäverotusta koskeva ennakkoratkaisu ajalle 17.6.2020–31.12.2021.
KHO 1.4.2021 T:H1124
Rajat ylittävä sulautuminen
X ja Y omistivat kokonaisuudessaan yhdysvaltalaisen A Corporationin ja suomalaisen B Oy:n osakekannat. A Corporationin oli tarkoitus sulautua rajat ylittävällä sulautumisella B Oy:öön Yhdysvaltojen paikallista yhtiölainsäädäntöä noudattaen. Sulautumisessa A Corporation siirtäisi kaikki varansa ja velkansa vastaanottavalle yhtiölle, ja sulautumista käsiteltäisiin Yhdysvalloissa yleisseuraantona ilman selvitystilamenettelyä. Yhdysvalloissa toimitettavassa verotuksessa A Corporationin sulautuminen B Oy:öön katsottiin veroneutraaliksi uudelleenjärjestelyksi.
Asiassa oli kysymys siitä, voitiinko X:n ja Y:n verotuksissa soveltaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 b §:n 4 momenttia. Korkein hallinto-oikeus katsoi toisin kuin keskusverolautakunta, ettei elinkeinotulon verottamisesta annetun lain sulautumista koskevien säännösten soveltamisen edellytyksenä ollut, että kyseessä oleva sulautuminen olisi Suomen osakeyhtiölain säännösten mukaisesti toteutettava sulautuminen. Asiassa ei siten voitu katsoa, ettei X:n ja Y:n verotuksissa voitu soveltaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 b §:n 4 momenttia A Corporationin B Oy:öön tapahtuvan rajat ylittävän sulautumisen osalta sen vuoksi, ettei sulautumisessa ollut kysymys osakeyhtiölain 16 luvun 19 §:ssä tarkoitetusta sulautumisesta.
Keskusverolautakunnan antama ennakkoratkaisu kumottiin ja asia palautettiin keskusverolautakunnalle sen selvittämiseksi, täyttikö sulautuminen muilta osin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 a §:ssä säädetyt edellytykset.
KHO 25.3.2021 T:H1014 eli vuosikirjassa KHO 2021:36
Rajat ylittävä sulautuminen ilman sulautumisvastiketta
X ja Y omistivat kokonaisuudessaan yhdysvaltalaisen A Corporationin ja suomalaisen B Oy:n. Kummankin yhtiön omistusrakenne oli identtinen äänivaltaisten osakkeiden ja taloudellisten etuoikeuksien osalta. B Oy omisti puolestaan kokonaisuudessaan yhdysvaltalaisen C Inc:n osakekannan. A Corporationin oli tarkoitus sulautua C Inc:iin paikallista yhtiö- ja verolainsäädäntöä noudattaen. Sulautuminen vastasi juridisesti suomalaista osakeyhtiölain säännösten mukaista sulautumista. Sulautumisessa ei ollut tarkoitus antaa sulautumisvastiketta.
X ja Y omistivat ennen sulautumista välittömästi koko sulautuvan yhtiön osakekannan ja välillisesti koko vastaanottavan yhtiön osakekannan, ja he omistavat välillisesti koko vastaanottavan yhtiön osakekannan sulautumisen jälkeen. Sulautuminen ei muuttanut X:n ja Y:n keskinäisiä omistussuhteita. Näissä oloissa X:n ja Y:n ei ollut tarpeen saada sulautumisvastiketta sulautumisessa vastaanottavana yhtiönä olevalta B Oy:n tytäryhtiöltä C Inc:ltä. Sulautumista oli näin ollen pidettävä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 a §:ssä tarkoitettuun sulautumiseen verrattavana sulautumisena, johon voidaan soveltaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 b §:stä ilmenevää jatkuvuusperiaatetta. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu verovuosille 2019 ja 2020. Äänestys 3–2.
KHO 25.3.2021 T:129 eli vuosikirjassa KHO 2021:35