TaxFax nro 21 • 15.4.2021
Yhtiöiden ja yhdistysten kokouksia voidaan lykätä
Hallitus esittää uutta väliaikaista lakia (He 53/2021), jolla osakeyhtiöiden, asunto-osakeyhtiöiden, osuuskuntien ja yhdistysten kokoukset voidaan myöhentää pidettäväksi syyskuun loppuun mennessä. Lisäksi esitetään jatkoa väliaikaisille poikkeuksille, joilla yhtiöiden, osuuskuntien ja yhdistysten kokoukset voidaan järjestää etäyhteyksin ja valtuutettua käyttämällä. Näin halutaan varmistaa, että kokoukset voidaan järjestää turvallisesti koronaepidemiasta huolimatta. Lain on tarkoitus tulla voimaan mahdollisimman pian.
Hallituksen esityksen mukaan yhteisöt voisivat lykätä kokouksensa pidettäväksi syyskuun 2021 loppuun mennessä yhteisölain, yhtiöjärjestyksen tai sääntöjen estämättä. Vastaava väliaikainen laki oli voimassa myös viime keväänä. Lisäksi esitetään jatkoa poikkeussäännöksille, joilla pörssiyhtiöt ja FN-listayhtiöt voivat järjestää kokouksensa etäkokouksina ja joiden perusteella osuuskunnat ja yhdistykset voivat aina sallia etäosallistumisen jäsenten kokoukseen.
Osuuskuntien, yhdistysten ja eräiden rahoitusalan yritysten vuosikokouksissa olisi mahdollista lisäksi käyttää asiamiestä, vaikka sitä ei ole sallittu säännöissä.
Lain on tarkoitus olla voimassa vuoden 2022 kesäkuun loppuun asti. Väliaikaisen lain tarkoituksena on varmistaa, että kokoukset pystytään järjestämään turvallisesti ja häiriöttä myös koronaepidemian aikana.
Työsuhdematkalippu ja polkupyöräetu palkan osana
Eläketurvakeskus tiedottaa (linkki), että palkanosaksi sovittu työsuhdepolkupyöräetu, joka vähentää rahapalkan määrää, kerryttää eläkettä. Siitä myös maksetaan työeläkevakuutusmaksut. Näin on siitä huolimatta, että etu on verovapaa. Samanlainen tilanne voi tulla eteen työsuhdematkalipun kohdalla. Ohjeistusta palkanosana annettavan edun huomioon ottamisesta TyEL-ansiossa sovelletaan 1.1.2021 alkaen.
Työsuhdepolkupyöräetu ja työsuhdematkalippuetu voidaan antaa työntekijälle palkan lisäksi tai palkan osana siten, että rahapalkan määrää vähennetään edun arvoa vastaavalla määrällä. Edun järjestämistapa vaikuttaa siihen, miten etu otetaan huomioon TyEL:n mukaisessa eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.
Tuloverolain mukaan työnantajan työntekijälleen antama polkupyöräetu on verovapaata tuloa 1200 euroon asti vuodessa. Työnantajan työntekijälleen antama työsuhdematkalippuetu on verovapaata tuloa enintään 3400 euroon asti vuodessa. Työsuhdematkalipun ja polkupyöräedun verovapaa enimmäismäärä on yhteensä 3400 euroa vuodessa.
Verohallinnon luontoisetujen verotusta koskevan ohjeen mukaan työsuhdepolkupyöräetu ja työsuhdematkalippuetu on verovapaaseen rajaan saakka verotonta riippumatta siitä, annetaanko etu palkanlisänä vai palkanosana siten, että rahapalkan määrää vähennetään edun arvoa vastaavalla määrällä. Edun järjestämistapa ei vaikuta edun veronalaisuuteen.
TyEL:n mukaisen eläkkeen perusteena olevan työansion määräytymiseen edun järjestämistavalla on vaikutusta.
Palkanlisänä annetusta edusta TyEL-ansiota on edun veronalainen määrä
Kun työnantaja antaa työntekijälle edun palkanlisänä, edun verovapaan tulon ylittävä määrä lisätään bruttopalkkaan veronalaisena luontoisetuna. Palkanlisänä annetusta edusta TyEL-ansiota on edun veronalainen määrä.
Palkanlisänä annettavan edun osalta TyEL-ansion ja verotettavan ansion määrä on sama.
Palkanosaksi sovittu etu on TyEL-ansiota riippumatta edun verotuskohtelusta
Palkanosana annettavalla edulla tarkoitetaan tässä tilannetta, jossa työntekijälle annetaan työsuhdepolkupyöräetu tai työsuhdematkalippuetu niin, että etu sisällytetään työntekijän palkkaan ja työntekijän rahapalkan määrää vähennetään edun arvoa vastaavalla määrällä.
Kun etu on sovittu palkanosaksi, etu on osa kokonaispalkkaa. Työnantaja ja työntekijä sopivat edun osaksi palkkaa. Työntekijän työpanoksen määrä ei vähene eikä työntekijän kokonaispalkan arvo muutu edun antamisen myötä, mutta koska osa palkasta on sovittu annettavaksi verovapaana etuna, verotettavan ansion määrä pienenee. Palkanosaksi sovittu etu on vastiketta työstä riippumatta edun verotuskohtelusta. Tämän vuoksi palkanosana annettu etu luetaan mukaan TyEL:n mukaiseen eläkkeen perusteena olevaan työansioon, vaikka etu verotuksessa on kokonaan tai osittain veroton.
Palkanosana annettavan edun osalta TyEL-ansion määrä muodostuu korkeammaksi kuin verotettavan ansion määrä.
Uutta oikeuskäytäntöä
Päätöksen perustelut liitteessä
Verohallinto oli 16.4.2018 tehnyt arvonlisäveroa koskevat maksuunpanopäätökset verokausilta 12/2015 ja 12/2016. Päätösten perusteluina oli ilmoitettu, että ne perustuivat 16.4.2018 hyväksyttyyn verotarkastukseen, josta laadittu verotarkastuskertomus oli päätösten liitteenä. Asiassa oli kysymys siitä, oliko mainitut maksuunpanopäätökset perusteltu arvonlisäverolain 219 a §:ssä (877/2012) edellytetyllä tavalla.
Korkein hallinto-oikeus viittasi hallintolain 44 §:ää koskeviin esitöihin (HE 72/2002 vp), joiden mukaan päätöksen perustelut voidaan ottaa myös päätöksen liitteeksi ja joiden mukaan tällaista liitettä voidaan pitää päätöksen kiinteänä osana, vaikka kysymyksessä olisikin muodollisesti erillinen asiakirja. Vaikka asiassa oli hallintolain säännöksen sijaan sovellettava arvonlisäverolain päätösten perustelemista koskevaa säännöstä, ei ollut perusteita katsoa, että verovelvollisen oikeusturva tai mahdollisuus muutoksenhakuun myöskään arvonlisäveroasiassa vaarantuisi sen vuoksi, että maksuunpanoa koskevan päätöksen perustelut ovat päätöksen liitteenä olevassa verotarkastuskertomuksessa. Verohallinnon mainittu päätösten perustelemista koskeva menettely ei ollut lain vastainen. Arvonlisäveron maksuunpanot tilikausilta 1.1.–31.12.2015 ja 1.1.–31.12.2016.
KHO 9.4.2021 T:144
Konsernivähennyksen edellytykset eivät täyttyneet
A Oyj omisti kokonaisuudessaan B S.A:n, jolla oli verotuksellinen kotipaikka Espanjassa. B S.A:sta oli tullut osa A-konsernia vuonna 2017, kun konsernin emoyhtiö oli sulautunut A Oyj:öön. Espanjassa A-konserniin kuuluivat lisäksi espanjalaiset yhtiöt C ja tämän tytäryhtiö D. B S.A. oli omistanut Espanjassa tehtaan vuoteen 2012 asti, jolloin tehtaan valmistustoiminta oli lopetettu kannattamattomana ja kiinteistö myyty. Kaupan jälkeen B S.A. oli jatkanut liiketoiminnan tukitoimintoihin liittyvien palveluiden tarjoamista A-konsernin yhtiöille. B S.A. sovelsi laskutuksessaan niin sanottua cost plus -metodia. B S.A:lla oli yksi työntekijä, ja yhtiö omisti Espanjassa osakehuoneiston, josta yhtiön oli kuitenkin tarkoitus luopua.
Asiassa oli ratkaistavana, että oliko B S.A:n vuosien 2012–2016 tappioita pidettävä hakemusasiakirjoissa kuvatuissa olosuhteissa Euroopan talousalueella sijaitsevan tytäryhtiön lopullisen tappion konsernivähennyksestä annetun lain 4 ja 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla lopullisina.
B S.A:n toiminta oli ollut voitollista vuodesta 2017 alkaen ja yhtiö oli vuosina 2017–2019 vähentänyt ja tuli myös viimeisinä toimintavuosinaan vähentämään verotappioitaan siinä määrin kuin se oli Espanjan lainsäädännön mukaan mahdollista. Espanjassa paikallisten konserniyhtiöiden oli mahdollista hyödyntää toistensa verotappioita siten, että yhtiöt haettiin konsolidoitavaksi niin sanotuksi veroryhmäksi, minkä jälkeen veroryhmässä olevat yhtiöt voivat käyttää täysimääräisesti hyväkseen veroryhmän muodostamisen jälkeisiä tappioita. B S.A:n ohella A-konserniin kuuluneet espanjalaiset yhtiöt C ja tämän tytäryhtiö D eivät muodostaneet veroryhmää. Lisäksi kun C ja D olivat kuuluneet B S.A:n kanssa samaan konserniin vasta vuodesta 2017 alkaen, ei kyseessä olevien tappioiden hyödyntäminen ollut Espanjan lainsäädännön mukaan mahdollista veroryhmän kautta.
A-konsernin oli tarkoitus lopettaa B S.A:n harjoittama toiminta ja purkaa yhtiö selvitystilan kautta, mutta tämänkin jälkeen A-konserniin kuuluivat edelleen espanjalaiset yhtiöt C ja tämän tytäryhtiö D. Hakemusasiakirjoissa kuvatuissa olosuhteissa ei tämän perusteella ollut osoitettu, että kyseessä olevat tappiot eivät voisi tulla hyödynnetyiksi myöhempinä vuosina kyseisten Espanjassa verotuksellisen kotipaikkansa omaavien tytäryhtiöiden tuottamasta tuloksesta esimerkiksi sen seurauksena, että konserni järjestelisi Espanjassa harjoittamiaan toimintoja uudelleen. Lisäksi hakemusasiakirjojen mukaan B S.A:n harjoittamasta toiminnasta oli kertynyt vuodesta 2017 alkaen tuottoja, joista yhtiön aiempien vuosien tappioita oli voitu vähentää. Kun myös 31.12.2019 päättyneeltä tilikaudelta laaditun taseen mukaan yhtiön varat ylittivät yhtiön velat, ei A Oyj ollut näyttänyt, ettei B S.A. voisi hakemusasiakirjoissa kuvatuissa olosuhteissa saada Espanjassa tulevien vuosien aikana edes vähäisiä rahoitus- tai muita tuloja, joista kyseessä olevia tappioita voitaisiin jatkossakin vähentää.
Keskusverolautakunta katsoi, että hakemusasiakirjoissa kuvatuissa olosuhteissa Euroopan talousalueella sijaitsevan tytäryhtiön lopullisen tappion konsernivähennyksestä annetun lain 4 ja 5 §:ssä säädetyt sekä Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaiset edellytykset B S.A:n tappioiden lopullisuudelle eivät täyttyneet, eikä kyseisiä tappioita ollut siten pidettävä mainituissa lainkohdissa tarkoitetulla tavalla lopullisina A Oyj:n verotuksessa. Ennakkoratkaisu verovuosille 2021-2022.
Keskusverolautakunta 19.3.2021 nro:8 (ei lainvoim.)
Jatkuvuusperiaatetta sovellettiin vaikka osakeyhtiö jakautui pian toimintamuodon muutoksen jälkeen
Asiassa oli yhtiölle annetun tuloverotuksen ennakkoratkaisun ja siitä tehdyn valituksen johdosta kyse siitä, katsottiinko kommandiittiyhtiön purkautuvan verotuksessa, jos se muutettiin osakeyhtiöksi ja näin muodostunut osakeyhtiö yritysjärjestelyn toisessa vaiheessa jakautui kahdeksi osakeyhtiöksi.
Kommandiittiyhtiö oli muutettu osakeyhtiöksi jatkuvuusperiaatetta noudattaen 31.3.2020. Perustettu osakeyhtiö oli jatkanut kommandiittiyhtiön toimintaa välittömästi toimintamuodon muutoksen jälkeen samalla tavalla kuin aikaisemmassa toimintamuodossa oli menetelty. Aikaisempaan toimintaan liittyneet varat ja velat olivat tasejatkuvuudella siirtyneet perustettavalle osakeyhtiölle ja kommandiittiyhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä toiminut osakeyhtiö oli merkinnyt perustettavan yhtiön osakkeet. Toimintamuodon muutoksessa perustetun osakeyhtiön kokonaisjakautuminen oli tapahtunut 31.12.2020.
Tuloverolain 24 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan kommandiittiyhtiö ei purkaudu verotuksessa, jos se muutetaan osakeyhtiöksi. Säännöksen sanamuodon perusteella sitä ei voinut soveltaa, jos kommandiittiyhtiö muutettaisiin suoraan kahdeksi tai useammaksi osakeyhtiöksi. Säännöstä ei kuitenkaan tullut tulkita niin, että näin muodostetun yhden osakeyhtiön katsottaisiin automaattisesti purkautuvan verotuksessa tilanteissa, joissa perustettava osakeyhtiö myöhemmin jakautuisi. Hallinto-oikeus katsoi, että toimintamuodon muutoksen hyväksyttävyydelle ei yhtiön identtisyyden säilymisen osalta voinut lähtökohtaisesti asettaa ajallista rajoitusta sitä seuraavan yritysjärjestelyn toteuttamisen osalta. Kun toimintamuodon muutos oli tehty jatkuvuusperiaatetta noudattaen ja tuloverolain 24 §:ssä säädettyjen edellytysten mukaisesti ja kun ennakkoratkaisuhakemuksessa suunniteltu kokonaisjakautuminen oli toteutettu vasta 31.12.2020, ei yhtiön identtisyys ollut muuttunut toimintamuodon muutoksessa. Sillä, että kokonaisjakautuminen oli ennalta suunniteltu osa kokonaisjärjestelyä, ei ollut merkitystä. Lisäksi asiassa ei ollut väitettykään, että järjestelyn tarkoituksena olisi ollut veron välttäminen.
Edellä esitetyillä perusteilla hallinto-oikeus hyväksyi yhtiön valituksessa esitetyn vaatimuksen, jonka mukaan kommandiittiyhtiön toimintamuodon muutoksessa oli kyse tuloverolain 24 §:n 1 momentin 5 kohdan soveltamisalaan kuuluvasta tilanteesta, jolloin kommandiittiyhtiön ei katsottu purkautuvan verotuksessa. Ennakkoratkaisu verovuosille 2020 ja 2021.
Vaasan hallinto-oikeus 26.3.2021 T:21/0111/4