TaxFax nro 38 • 24.6.2021
Vapaaehtoiset yksilölliset eläkevakuutukset ja ps-sopimukset
Verohallinto on julkaissut 23.6.2021 päivätyn ohjeen Pitkäaikaissäästämissopimuksen ja yksityishenkilön ottaman vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen verotus (linkki). Ohje selvittää myös vakuutusten verokohtelua perintötilanteissa. Aikaisempaa saman nimistä ohjetta on päivitetty 1.1.2020 voimaan tulleiden lainsäädäntömuutosten takia.
Vapaaehtoisten yksilöllisten eläkevakuutusten verotusta koskevia säännöksiä on muutettu useita kertoja. Siirtymäsäännösten soveltamisen kannalta on olennaista vakuutuksen ottamishetki. Sen vuoksi vakuutuksen verokohtelua arvioitaessa on aina ensimmäisenä selvitettävä, milloin vakuutus on otettu.
Ulkomaisen yrityksen veroasioiden hoito
Verohallinto tiedottaa (linkki), että Ulkomaisen yrityksen edustaja tarvitsee sähköiseen asiointiin 1.9. alkaen ulkomaalaisen tunnistusvälineen Finnish Authenticator -mobiilisovelluksen sekä Suomi.fi-valtuuden. Jos ulkomaisen yrityksen edustajalla on käytössään suomalainen henkilökohtainen vahva tunniste, esimerkiksi verkkopankkitunnukset, Suomi.fi-valtuuden hankkiminen riittää. Katso-tunnistetta ja Katso-valtuutta ei voi käyttää enää syyskuussa.
Uutta oikeuskäytäntöä
Kaivostoimintaa palvelevien rakennusten ja rakennelmien kiinteistövero
A Oy omisti kaivospiirin alueella kiinteistön, jolla sijaitsi kaivostoimintaa palvelevia rakennuksia ja rakennelmia. Asiassa oli yhtiön saamaa ennakkoratkaisua koskevasta muutoksenhausta ratkaistavana, kuuluivatko kiinteistön maapohja ja sillä sijaitsevat rikastushiekka- ja kaivosvesien selkeytysaltaat kiinteistöveron perusteeseen, ja miten maapohja ja altaat oli siinä tapauksessa kiinteistöverotuksessa arvostettava.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että kaivosyhtiön omistamaa kaivosteollisuuden käytössä olevaa kiinteistöä ei kiinteistöverolaissa ollut säädetty verosta vapaaksi kiinteistöksi. Kiinteistöstä oli siten suoritettava veroa. Koska kiinteistön maapohja ei ollut maa- tai metsätalouden joutokäytössä olevaa maata eikä muutakaan maatilatalouden maata ja koska maapohjaa ei ollut myöskään arvostettava maa-ainesten ottopaikkana, maapohja kuului kiinteistöveron perusteeseen rakennusmaana, ja se oli arvostettava rakennusmaan laskentaperusteiden mukaisesti.
Kiinteistöllä sijaitsevat rikastushiekka- ja kaivosvesien selkeytysaltaat olivat kiinteistöön pysyvästi liitettyjä ja sen käyttötarkoitusta palvelevia rakennelmia. Näin ollen ne kuuluivat kiinteistön ainesosina kiinteistöveron perusteeseen. Altaat oli arvostettava rakennuskustannusten perusteella, ja niiden jälleenhankinta-arvosta oli vähennettävä rakennelman vuotuinen ikäalennus. Koska rikastushiekka-altaan täyttyessä sen arvon aleni, altaan jälleenhankinta-arvoa oli tarvittaessa vähennettävä myös sen arvon alenemista vastaavalla määrällä.
Kiinteistön verotusarvo vahvistetaan kaavamaisilla arvostamisperusteilla. Kiinteistön yksilölliset ominaisuudet saavat kuitenkin merkitystä verotusarvon enimmäismäärää koskevan sääntelyn kautta. Koska kaivosyhtiön kaivospiiriin kuuluvien kiinteistöjen käyttöoikeudesta maanomistajille maksamat lunastuskorvaukset oli määrätty maanomistajille aiheutuneiden taloudellisten menetysten perusteella, lunastuskorvausten ei voitu katsoa osoittavan kaivosyhtiön omistaman kiinteistön käypää arvoa yhtiön hallussa. Näin ollen yhtiö ei ollut asiassa selvittänyt, että kiinteistön laskennallinen arvostaminen johtaisi sen käypää arvoa korkeampaan verotusarvoon. Ennakkoratkaisu verovuosille 2018 ja 2019. Äänestys altaiden veronalaisuuden osalta 3–2.
KHO 23.6.2021 T:379 eli vuosikirjassa KHO:2021:85
Vakuutuskorvaus ja luovutusvoiton laskeminen
Asiassa oli ratkaistavana se, tuliko kiinteistön luovutuksesta saadun luovutusvoiton määrää laskettaessa ottaa hankintamenona huomioon kiinteistön hankintahinta ja kiinteistöllä sijainneen tuhoutuneen talon tilalle rakennetun uuden talon rakennuskustannuksista vain se osa, joka ylitti talon tuhoutumisen johdosta saadun vakuutuskorvauksen määrän.
Vakuutuskorvaus oli saadun selvityksen perusteella käytetty kokonaan kiinteistölle rakennetun uuden talon rakennuskustannuksiin. Tuloverolain 46 §:n 5 momentin vakuutuskorvauksen lisäämistä omaisuuden luovutushintaan koskeva erityissäännös ei siten tullut asiassa sovellettavaksi, eikä siitä ollut saatavissa tukea myöskään vakuutuskorvauksen määrän vähentämiselle uuden rakennuksen hankintamenosta. Tähän nähden, ja kun otettiin huomioon esinevahingon perusteella saatujen vakuutuskorvausten verovapaus tuloverolain mukaisessa verotuksessa sikäli kuin korvausta ei ole saatu veronalaisen tulon sijaan, asiassa ei ollut perustetta antaa merkitystä sille, mistä saamiaan varoja verovelvollinen oli käyttänyt uuden talon rakentamiskustannuksiin.
Kiinteistöstä saadun luovutusvoiton tai -tappion määrä tuli laskea siten, että hankintamenona otettiin huomioon kiinteistön hankintahinta vähennettynä tuhoutuneen rakennuksen osuudella siitä ja uuden talon rakentamiskustannukset kokonaisuudessaan, mikä verokohtelu vastasi myös vakuutustapahtuman ajankohdan vakiintunutta verotuskäytäntöä. Hallinto-oikeus kumosi verotuksen oikaisulautakunnan päätöksen ja toimitetun luovutusvoiton verotuksen sekä palautti asian Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi. Verovuosi 2017.
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 1.6.2021 T:21/0502/1(äänestys, linkki)