TaxFax nro 40 • 30.6.2021
Polkupyörälähetti työeläkelakien mukaan työsuhteessa
Eläketurvakeskus (ETK) tiedottaa, että sen tekemän työeläkelakien soveltamispäätöksen (linkki) mukaan henkilö, joka oli vuonna 2020 tehnyt polkupyöräruokalähetin työtä alustayritykselle, oli työsuhteessa. Päätöksen mukaan lähetin työskentelyyn sovelletaan työntekijän eläkelakia, joten yhtiön tulee työnantajana järjestää lähetille työntekijän eläkelain mukainen työeläketurva.
Kyse oli yhtiön teettämästä ruokalähettityöstä ja alustavälitteisestä ruoankuljetuksista. ETK:n mukaan lähetin työskentelyssä yhtiölle täyttyivät työsuhteen lakisääteiset tunnusmerkit. Henkilön ei osoitettu työskennelleen yhtiölle yrittäjän eläkelaissa tarkoitettuna yrittäjänä.
ETK:n päätös koskee päätöksessä mainittuja asianosaisia. Asianosaisilla on mahdollisuus hakea päätökseen muutosta Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalta.
Päätös ei merkitse, että alustavälitteistä ruoankuljetustyötä tekeviä ruokalähettejä pidettäisiin työeläkelakeja sovellettaessa kaikissa tilanteissa työsuhteessa olevina työntekijöinä.
Verohallinnon ohjauksen mukaan (linkki), jos alusta ja työn suorittaja ovat sopineet työsuhteesta, alusta on työn suorittajan työnantaja, jonka on toimitettava palkasta ennakonpidätys ja maksettava työnantajan sairausvakuutusmaksu sekä huolehdittava muista työnantajavelvoitteista, kuten työeläkemaksuista.
Jos alustan ja työn suorittajan välillä on toimeksiantosuhde, työstä maksettava korvaus on työkorvausta eikä palkkaa. Alustan on toimitettava työkorvauksesta ennakonpidätys vain, jos työn suorittaja ei ole ennakkoperintärekisterissä.
Alusta voi toimia myös työn välittäjänä. Tällöin työ- tai toimeksiantosuhteesta sovitaan työn tilaajan ja työn suorittajan välillä. Työn välittäjä voi sopia työn tilaajan kanssa, että se huolehtii suorituksen maksamiseen liittyvistä lakisääteisistä velvoitteista työn tilaajan puolesta.
Uutta oikeuskäytäntöä
Osakeannissa saatujen osakkeiden omistusajan laskeminen
A Oy oli hankkinut B Oy:n koko osakekannan vuonna 2011. Sekä A Oy että B Oy olivat harjoittaneet operatiivista liiketoimintaa. B Oy järjesti A Oy:lle suunnatun osakeannin, joka liittyi A Oy:n erään liiketoimintakokonaisuuden luovutukseen. A Oy luovutti 1.6.2015 sanotun liiketoimintakokonaisuutensa B Oy:lle ja sai vastikkeena B Oy:n liikkeeseen laskemia uusia osakkeita. Liiketoimintakokonaisuuden luovutukseen sovellettiin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain liiketoimintasiirtoa koskevaa 52 d §:ää. A Oy luovutti 1.10.2015 B Oy:n koko osakekannan konsernin ulkopuoliselle yhtiölle.
Asiassa oli ratkaistavana, oliko A Oy omistanut osakemerkinnän perusteella 1.6.2015 saamansa ja kaupalla 1.10.2015 luovuttamansa B Oy:n osakkeet elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 b §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A Oy oli omistanut nämä osakkeet sanotussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla, koska yhtiö oli 1.6.2015 toteutetussa liiketoimintakokonaisuuden luovutuksessa merkinnyt uusia osakkeita aiemman omistusosuutensa mukaisessa suhteessa. Näin ollen A Oy:n B Oy:n osakkeista saama luovutushinta oli kokonaisuudessaan verovapaata tuloa. Verovuosi 2015.
KHO 30.6.2021 T:392 eli vuosikirjassa KHO:2021:93
Yhtiön omaisuuden myynti ennen lahjoitusta vaikutti lahjoitettujen osakkeiden arvostamiseen sukupolvenvaihdoksessa
Äiti lahjoitti huhtikuussa 2019 lapsilleen samalla luovutuksella kaikki yksin omistamansa X Oy:n osakkeet. Lahjoituksiin sovellettiin perintö- ja lahjaverolain 55 §:n mukaista sukupolvenvaihdoshuojennusta koskevaa säännöstä ja 56 §:n mukaista maksuhuojennussäännöstä.
X Oy oli myynyt 70 prosenttia omistamistaan Z Oy:n osakkeista ulkopuoliselle ostajalle X Oy:n viimeisimmän tilikauden päättymisen jälkeen mutta ennen lahjoituksen toteuttamista. Myytyjen osakkeiden tasearvo vuoden 2018 tilinpäätöksessä oli noin 300 000 euroa ja vertailuarvo noin 10 miljoonaa euroa. Osakkeiden myyntihinta oli noin 31 miljoonaa euroa.
X Oy:n yritysvarallisuuden muutosta edellisen vuoden päättymisen ja lahjoituksen välillä oli pidettävä olennaisena. Verohallinto oli siten voinut antamassaan ennakkoratkaisussa poiketa varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 5 §:n mukaisten perusteiden nojalla määritetystä X Oy:n vuoden 2018 tilinpäätökseen perustuvasta vertailuarvosta siten, että nettovarallisuudesta oli poistettu myytyjen Z Oy:n osakkeiden vertailuarvo ja nettovarallisuuteen oli lisätty käypään arvoon arvostettu Z Oy:n osakkeiden kauppahinta. (Äänestys 4–1)
KHO 30.6.2021 T:H2359 eli vuosikirjassa KHO:2021:92
Oikeus polttoaineveron palautukseen hinaajalla ja moottoriveneellä
A Oy harjoitti B Oyj:n kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella puunkorjuuta sisäsaaristossa. Tätä tarkoitusta varten A Oy kuljetti X-hinaajallaan työkoneita ja moottoriveneellään henkilökuntaa saariin. Y-hinaajallaan A Oy kuljetti hakattua puutavaraa saarista B Oyj:n sahoille ja tehtaille. Asiassa oli kysymys siitä, oliko A Oy oikeutettu saamaan polttoaineveron palautuksen mainituilla aluksilla käytetyistä polttoaineista.
Korkein hallinto-oikeus totesi unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön viitaten, että polttoaineveron palautuksen edellytyksenä on aluksella suoritetun palvelun liittyminen välittömästi aluksen liikkumiseen. A Oy:n X-hinaajalla ja moottoriveneellä suoritetun palvelun katsottiin liittyvän välittömästi puunkorjuuseen ja vain välillisesti aluksen liikkumiseen.
A Oy:llä ei näiden alusten osalta ollut oikeutta polttoaineveron palautukseen.
Sen sijaan Y-hinaajalla suoritetun palvelun, josta saatu vastike määräytyi B Oyj:n omistaman puun kuljetusmäärän ja kuljetusmatkan perusteella, katsottiin liittyvän välittömästi aluksen liikkumiseen. A Oy:llä oli oikeus polttoaineveron palautukseen Y-hinaajassa käytetyn polttoaineen osalta. Asiassa ei ollut merkitystä sillä, että Y-hinaajan käytöstä oli sovittu samalla urakkasopimuksella kuin puunkorjuupalvelusta. Valmisteveron palautushakemus ajalta 1.1.– 31.12.2017
KHO: 30.6.2021 T:387 eli vuosikirjassa KHO:2021:91
Luxemburgilaista SICAV-rahastosta saadut tulot ovat pääomatuloa
Asiassa oli ratkaistavana, pidettiinkö E:n Luxemburgissa asuvasta ja mainitun valtion lainsäädännön mukaan perustetusta yhtiömuotoisesta SICAV-rahastosta saamia tuotto-osuuksia verotuksessa tuloverolain 33 c §:n 3 momentin mukaisena ansiotulona vai mainitun lain 32 §:n mukaisena pääomatulona.
Unionin tuomioistuimen annettua asiassa korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä ennakkoratkaisun korkein hallinto-oikeus katsoi, että kyseessä oleva SICAV-rahasto ja Suomen lainsäädännön mukaan perustetut sijoitusrahastot olivat objektiivisesti verrattavissa toisiinsa, koska molemmat yritykset oli vapautettu tuloverosta ja niiden maksamaa tuottoa verotettiin ainoastaan tulonsaajien tasolla. Siten E:n saamien tuotto-osuuksien verotusta ansiotulona oli pidettävä SEUT 63 artiklan pääomien vapaata liikkuvuutta koskevien rajoitusten kieltämistä koskevan määräyksen vastaisena. Asiassa ei ollut esitetty sellaisia unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisia yleistä etuja koskevia pakottavia syitä, joiden perusteella pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitus olisi voitu hyväksyä. Asiaa ei ollut arvioitava toisin myöskään SEUT 65 artiklan ja sitä koskevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella.
Näin ollen luxemburgilaisesta SICAV-rahastosta saatuja tuloja oli pidettävä E:n pääomatulona. Keskusverolautakunnan tuloverotusta koskeva ennakkoratkaisu verovuosille 2017 ja 2018.
KHO 28.6.2021 T:386 eli vuosikirjassa KHO:2021:90
Verotarkastuksen perusteella tehdyt oikaisut verovelvollisen vahingoksi poistettiin
Verohallinto oli suorittanut verotarkastuksen A:n elinkeinotoimintaan ja oikaissut A:n verotusta verotarkastuskertomukseen perustuen. Oikaisupäätösten perustelujen mukaan A:n henkilökohtaiselle pankkitilille maksettuja elinkeinotoimintaan liittyviä suorituksia ei ollut kirjattu toiminimen kirjanpitoon. Asiassa sadun selvityksen mukaan mainittu verotarkastushavainto oli perustunut ainoastaan henkilökohtaisen pankkitilin tilitietojen tutkimiseen.
Pelkästään se seikka, että A oli vienyt osan myyntituloista käteisvientinä henkilökohtaiselle tililleen ei vielä osoittanut, ettei mainittuja myyntejä olisi kirjattu kirjanpitoon tai ilmoitettu veroilmoituksella elinkeinotoiminnan tuottoina.
Verotarkastuksessa ei ollut verrattu toiminimen käytössä olleelle tilille tulleita suorituksia kirjanpidon tai veroilmoitusten mukaisiin myynteihin, mikä ilmeni verotarkastuskertomuksen lisäksi myös verotarkastajan poliisikuulustelussa todistajana antamasta lausunnosta. Verotarkastuksessa oli jäänyt havaitsematta, että toiminimen käytössä olleelle tilille kirjatut suoritukset alittivat selvästi yhtiön kirjanpitoon kirjatun ja veroilmoituksilla ilmoitetun myynnin määrän.
Verotarkastuksen perusteella ei siten ollut voitu päätellä, että annetut veroilmoitukset olisivat olleet sillä tavoin virheellisiä tai puutteellisia, ettei niitä olisi voitu oikaistunakaan panna verotuksen perusteeksi. Verotarkastuksen perusteella toimitetut verotuksen oikaisut olivat siten perusteettomia.
Hallinto-oikeuden päätös ja verotuksen oikaisupäätökset kumottiin. Verohallinto velvoitettiin korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut.
KHO 28.6.2021 T:383 eli vuosikirjassa KHO:2021:88