TaxFax nro 43 • 5.8.2021
Ulkomaisten vuokratyöntekijöiden verotukseen valmisteilla muutoksia
Valtiovarainministeriössä valmistellut lakimuutokset nk. taloudellisen työnantajan käsitteen käyttöönottamisesta ovat lausuntokierroksella (linkki). Lausuntojen antamisen määräaika päättyy 13.8.2021. Muutoksien on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2022 alusta.
Lakiluonnoksen mukaan Suomesta saatua tuloa olisi palkkatulo, joka on saatu ulkomaiselta työnantajalta Suomessa tehdystä työstä silloin, kun ulkomaisen työnantajan palveluksessa oleva työntekijä työskentelee taloudellisena työnantajana pidettävälle työn teettäjälle siten, että työsuoritusta on pidettävä erottamattomana osana työn teettäjän Suomessa harjoittamaa toimintaa työn teettäjän työnjohdon ja -valvonnan alaisuudessa (taloudellinen työnantaja).
Taloudellisen työnantajan käsitteen sisällyttäminen kansalliseen lainsäädäntöön johtaisi siihen, että Suomi voisi verottaa vuokrattuja työntekijöitä, tulivatpa he mistä valtiosta tahansa. Taloudellisen työnantajan käsite pitää sisällään myös vuokratyön. Tavoitteena on parantaa kotimaisen ja ulkomaisen työvoiman välistä kilpailutasapainoa, koska Suomessa tehtävästä työstä maksettaisiin nykyistä useammissa tilanteissa veroa Suomen verojärjestelmän mukaisesti.
Taloudellisena työnantajana pidettävän työn teettäjän tulisi periä ulkomaiselle yritykselle maksamastaan työkorvauksesta lähdevero. Ulkomainen yritys voisi kuitenkin hakeutua ennakkoperintärekisteriin kuten nykyisinkin, jolloin taloudellisena työnantajana pidettävän työn teettäjän ei olisi tarpeen periä ulkomaiselle yritykselle maksamastaan työkorvauksesta lähdeveroa.
Mikäli taloudelliselle työnantajalle työskentelevän yleisesti verovelvollisen työntekijän ulkomainen työnantaja ei ole hakeutunut työnantajarekisteriin, tulisi yleisesti verovelvollisen työntekijän hakea ennakonkantoa.
Uutta oikeuskäytäntöä
Sulautuminen ja tappioiden siirtyminen
C Oy:n tilikausi oli kalenterivuoden mukainen. C Oy:lle oli verovuodelta 2018 toimitetussa verotuksessa vahvistettu tappiota elinkeinotoiminnan tulolähteestä. C Oy:n osakkaina olivat tappiollisen verovuoden 2018 alusta lukien olleet A-konserniin kuuluvat B Ltd ja G S.a.r.l.
F Oy:n koko osakekanta oli maaliskuussa 2018 ostettu C Oy:n välilliseen omistukseen. F Oy:n kaikki osakkeet oli tarkoitus siirtää B Ltd:n ja G S.a.r.l:n välittömään omistukseen, minkä jälkeen C Oy:n oli tarkoitus sulautua F Oy:öön elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 a §:n mukaisella sulautumisella.
Asiassa oli ratkaistava, täyttyvätkö tuloverolain 123 §:n 2 momentissa tappion sulautumisessa siirtymiselle asetetut edellytykset, vaikka B Ltd ja G S.a.r.l. olivat saaneet F Oy:n osakekannan välilliseen omistukseensa vasta maaliskuussa 2018 eli C Oy:n tappiollisen verovuoden aikana. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tuloverolain 123 §:n 2 momentissa vastaanottavan yhteisön osakkaalla tarkoitetaan sellaista osakasta, joka on hankkinut vastaanottavan yhteisön osakkeen tai osakkeita ennen sulautuvan yhteisön tappiollisen verovuoden alkua. C Oy:lle vahvistettu tappio ei siten siirtynyt sulautumisessa vähennettäväksi F Oy:lle kertyvistä tuloista. Asiassa ei annettu merkitystä yritysjärjestelydirektiivin tavoitteille, sulautumisen liiketaloudellisille syille eikä sille seikalle, että B Ltd ja G S.a.r.l. olivat tappiollisen verovuoden aikana saaneet välilliseen omistukseensa koko F Oy:n osakekannan.
KHO 4.8.2021 T: H2742/2021 eli vuosikirjassaKHO:2021:105
Sulautuminen ja tappioiden siirtyminen
F Oy:n verovuosi 2015 oli muodostunut tilikausista 1.10.2014 –30.9.2015 ja 1.10.–31.12.2015. F Oy:lle oli verovuodelta 2015 toimitetussa verotuksessa vahvistettu tappiota elinkeinotoiminnan tulolähteestä. F Oy:n osakkeista olivat tappiollisen verovuoden 2015 alusta lukien ja 22.6.2015 asti omistaneet E Ky 75 prosenttia, E Ky:n ainoa vastuunalainen yhtiömies C Oy 15 prosenttia ja muut osakkaat yhteensä 10 prosenttia.
E Ky:n äänettöminä yhtiömiehinä olivat olleet C Oy:n emoyhtiö B Oy ja tämän emoyhtiö A Oy. C Oy:n yhtiöpanos E Ky:öön oli ollut noin 15,6 prosenttia E Ky:öön sijoitettujen yhtiöpanosten yhteismäärästä. E Ky:n tilikauden tulo oli yhtiösopimuksessa sovittu jaettavan niin, että äänettömille yhtiömiehille jaettiin ensin kumulatiivisesti laskettu viiden prosentin vuotuinen tuotto heidän kullakin hetkellä sijoittamalleen pääomalle ja loppuosa jaettiin äänettömien ja vastuunalaisten yhtiömiesten kesken suhteessa 70/30.
E Ky oli 22.6.2016 myynyt omistamansa F Oy:n osakkeet C Oy:lle ja eräälle toiselle osakeyhtiölle. Verohallinto oli myöntänyt F Oy:lle poikkeusluvan verovuoden 2015 tappion vähentämiseen omistajanvaihdoksesta huolimatta. F Oy oli 31.12.2015 sulautunut elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 a §:ssä tarkoitetulla tavalla D Oy:öön. D Oy:n osakkaina 1.10.2014 lukien olivat olleet C Oy ja eräät muut osakkaat.
Koska vastaanottava yhteisö D Oy ei ollut omistanut sulautuneen yhteisön F Oy:n osakkeita, asiassa oli ratkaistava, voitiinko tuloverolain 123 §:n 2 momentissa tappion sulautumisessa siirtymiselle asetettujen edellytysten täyttymistä tarkasteltaessa ottaa lukuun D Oy:n ja F Oy:n yhteisen osakkaan C Oy:n ja tämän osakkaiden välilliset omistukset F Oy:ssä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei tuloverolain 123 §:n 2 momenttia ollut tulkittava sen sanamuotoa laajemmin niin, että lukuun voitaisiin ottaa tappiollisen sulautuvan yhtiön osakkaana olevan osakeyhtiön omistajien, kuten A Oy:n ja B Oy:n, välilliset omistukset sulautuvassa yhteisössä eli F Oy:ssä. Sen sijaan lukuun voitiin ottaa C Oy:n välilliset omistukset F Oy:ssä.
Kun otettiin huomioon E Ky:n yhtiömiesten yhtiöön sijoittamien yhtiöpanosten arvo sekä se seikka, että E Ky:n voitosta oli sovittu jaettavaksi vastuunalaiselle yhtiömiehelle C Oy:lle enimmillään 30 prosenttia, C Oy:n välillisen omistuksen F Oy:ssä ei voitu katsoa ylittävän 35 prosenttia. Siten vastaanottavan yhteisön D Oy:n osakkaat eivät olleet omistaneet yli puolta sulautuneen yhteisön F Oy:n osakkeista tappiovuoden alusta lukien eikä F Oy:n verovuodelta vahvistettu 2015 tappio ollut sulautumisessa siirtynyt vähennettäväksi D Oy:n elinkeinotoiminnan tuloista. Verovuosi 2015.
KHO 4.8.2021 T:398 eli vuosikirjassaKHO:2021:104
Rahoittamiseen liittyvä palvelukokonaisuus oli arvonlisäverollista
A Oy hankki B Oy:lle asiakkaita B Oy:n joukkorahoitusalustallaan tarjoaman palvelun ostajiksi. A Oy:n myymä palvelukokonaisuus muodostui muun muassa seuraavista palveluista: toimiminen B Oy:n edustajana ja neuvonantajana potentiaalisten kasvuyhtiöiden kartoittamisessa ja analysoinnissa, potentiaalisten kasvuyhtiöiden etsiminen ja yhteydenotto, kohdeyhtiöitä koskevan due diligence -prosessin suunnittelu ja koordinointi, rahoituskierrosta koskevien neuvottelujen hoitaminen kasvuyhtiöiden kanssa, osallistuminen rahoituskierroksen markkinointimateriaalin laadintaan, sijoitusdokumenttien tarkastaminen ja B Oy:n sijoituskomitean pöytäkirjojen valmistelu rahoituskierroksiin liittyen. Keskeinen osa A Oy:n toimintaa oli seurata aktiivisesti kasvuyhtiömarkkinoita osallistumalla kasvuyhtiöitä koskeviin tapahtumiin ja olemalla yhteydessä potentiaalisiin kasvuyhtiöihin.
A Oy:n B Oy:lle suorittaman palvelukokonaisuuden ei voitu katsoa täyttävän arvonlisäverolain tai arvonlisäverodirektiivin mukaisen arvonlisäverottoman rahoituspalvelun välityksen erityisiä ja olennaisia tehtäviä. Palvelukokonaisuuteen sisältyviä palveluja ei voitu pitää arvonlisäverottomina rahoituspalveluina millään muullakaan perusteella. Kyse oli siten arvonlisäverollisen palvelun suorittamisesta.
Ennakkoratkaisu ajalle 10.6.2021-31.12.2022.
Keskusverolautakunta 10.6.2021, KVL:2021/17 (Ei lainvoim.)