TaxFax nro 49 • 26.8.2021
Muuna kuin rahana jaetun osingon verotus
Verohallinto on julkaissut 26.8.2021 päivätyn ohjeen Muuna kuin rahana jaetun osingon verotus (linkki). Tyypillinen esimerkki muuna kuin rahana maksettavasta osingosta (in natura -osinko) on toisen yhtiön osakkeena maksettava osinko. Osinkona voidaan jakaa myös esimerkiksi muita arvopapereita, kiinteistöjä, huoneisto-osakkeita tai autoja.
Osingonsaajan tuloverotuksessa in natura -osinko on veronalaista tuloa samalla tavalla kuin rahana saatu osinko. Osinkona saadun omaisuuden laatu ei siten vaikuta osingon tuloverotukseen.
Jos osinkona jaetaan arvopapereita tai kiinteistöjä, luovutuksesta on suoritettava varainsiirtovero. Jos osinkoa jakava yhtiö on sitoutunut vastaamaan osingonsaajan maksettavaksi tulevasta varainsiirtoverosta, varainsiirtovero on osingonsaajan tuloverotuksessa osa osinkotuloa (KHO 2020:127).
In natura -osinkoa jakavan yhtiön näkökulmasta kysymys on omaisuuden luovutuksesta käypään arvoon. Luovutuksen katsotaan tapahtuvan sinä päivänä, jona osinko on nostettavissa (KVL 72/1997). In natura -osinkona jaettavan omaisuuden luovutushinnaksi katsotaan omaisuuden käypä arvo osingon nostettavissaolopäivänä.
Siirtohinnoitteluoikaisun edellytyksiin valmistellaan muutoksia
Valtiovarainministeriö on lähettänyt lausuntokierrokselle luonnoksen lakimuutosehdotuksesta (linkki), jossa ehdotetaan muutoksia sääntöihin, joiden perusteella tehdään siirtohinnoitteluoikaisuja. Lausuntoaika päättyy 17.9.2021. Muutokset on tarkoitus saada voimaan 1.1.2022.
Muutoksen tavoitteena on, että siirtohinnoitteluoikaisuja voitaisiin kansallisen säännöksen nojalla tehdä OECD:n malliverosopimuksen 9 artiklan ja OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden koko laajuudessa.
Lakiluonnoksessa ehdotetaan, että siirtohinnoitteluoikaisusäännökseen sisällytettäisiin maininta siitä, että siirtohinnoittelutilanteiden tarkastelu tapahtuisi markkinaehtoperiaatteen puitteissa. Periaatteen mainitseminen vahvistaisi sen asemaa ja selkeyttäisi niitä puitteita, jossa siirtohinnoitteluun liittyvää analyysiä olisi tehtävä.
Lisäksi ehdotetaan, että siirtohinnoitteluoikaisua koskevaa pykälää muutettaisiin sisällyttämällä siihen sääntelyä siirtohinnoitteluprosessin elementtien osalta. Vasta sen jälkeen olisi mahdollista edetä prosessin vaiheisiin, joissa tarkastellaan OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden mukaisesti sitä, millaisesta hinnasta riippumattomat osapuolet olisivat määritetyn liiketoimen osalta sopineet.
Siirtohinnoitteluprosessiin sisältyisi ensivaiheessa liiketoimen määrittäminen sen tosiasiallisen sisällön mukaisesti. Kyse olisi OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden sisältämästä ja markkinaehtoperiaatteen mukaisesta poikkeuksellisesta toimesta, jossa verovelvollisen etuyhteysliiketoimi voitaisiin sivuuttaa ja tarvittaessa korvata toisella.
Siirtohinnoitteluoikaisu olisi mahdollista tehdä, jos kokonaisarvion perusteella olisi todettavissa, että liiketoimi poikkeaa siitä, mitä taloudellisesti järkevästi toimivat, toisistaan riippumattomat osapuolet vastaavissa olosuhteissa sopisivat. Edellytyksenä olisi lisäksi, ettei tunnistetulle etuyhteysliiketoimelle voitaisi määrittää markkinaehtoperiaatteen mukaista hintaa.
Arpajaisten verotus
Verohallinto on julkaissut 25.8.2021 päivätyn ohjeen Arpajaisten verotus (linkki). Aikaisempaan samannimiseen ohjeeseen on lisätty kohta, joka käsittelee arpajaisvoiton saanen verotusta (luku 5) sekä osuus, joka käsittelee arpajaisveron vähennyskelpoisuutta (luku 6.4).
Lisäksi ohjeen lukua 4 on päivitetty tulorekisterin käyttöönoton vuoksi. Päivityksessä on myös huomioitu 1.10.2019 voimaan tullut arpajaislain muutos, jolla pienarpajaisten rajaa on nostettu 3 000 euroon.
Arpajaisveron vähennyskelpoisuus
Jos arpajaisten järjestäminen liittyy toimeenpanijan veronalaisen tulon hankkimiseen tai säilyttämiseen, arpajaisvero on vähennyskelpoinen meno. Arpajaisten järjestämisen voidaan katsoa liittyvän arpajaisten toimeenpanijan harjoittamaan elinkeinotoimintaan esimerkiksi silloin, kun yritys toimeenpanee arpajaiset tarkoituksenaan markkinoida omaan elinkeinotoimintaansa liittyviä tuotteita tai palveluita.
Arpajaisvoitto saajan tuloverotuksessa
Arpajaisverolaissa tarkoitetuista tai Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa sen lainsäädännön mukaisesti toimeenpannuista arpajaisista saatu voitto ei ole veronalaista tuloa.
Arpajaisvero on luonteeltaan voiton saajan tuloveron korvaava vero, jonka arpajaisten toimeenpanija on velvollinen suorittamaan. Siten voitto, josta arpajaisten toimeenpanija maksaa arpajaisveron, on saajan tuloverotuksessa verovapaata tuloa.
Samaa periaatetta sovelletaan myös elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) ja maatilatalouden tuloverolain (MVL) mukaisessa verotuksessa. Siten arpajaisverolaissa tarkoitetuista arpajaisista saatu voitto on verovapaa myös esimerkiksi EVL:n mukaan verotettavan yhteisön tuloverotuksessa. Arpajaisvoittona saadun hyödykkeen hankintamenoksi katsotaan hyödykkeen käypä arvo sen saantohetkellä (KHO:2010:46).
Jos palkintoa tai voittoa ei ole saatu arpajaisverolaissa tarkoitetuista arpajaisista tai Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa sen lainsäädännön mukaisesti toimeenpannuista arpajaisista, on voitto saajalleen veronalaista tuloa.
Työnantajan työyhteisön sisällä järjestämistä arpajaisista saadut palkinnot ovat pääsääntöisesti palkkaa, koska osallistuminen edellyttää työsuhdetta. Tämä koskee myös konsernin sisällä järjestettäviä arpajaisia. Myös työnantajan järjestämien myynti-, asiakashankinta-, aloite- tai muiden kilpailujen arvottavat palkinnot ovat saajalleen veronalaista palkkatuloa.
Työntekijän työnantajalta esimerkiksi henkilökunnan kesken järjestetyn urheilupäivän tai kuntokilpailun yhteydessä saamaa tai muussa henkilökuntatilaisuudessa järjestettyjen arpajaisten perusteella saamaa vähäarvoista esinepalkintoa pidetään verovapaana etuna. Tällainen verovapaa esinepalkinto voi olla arvoltaan enintään 100 euroa.
Negatiivisen tuloveron käyttöönottoa ryhdytään selvittämään
Valtiovarainministeriö tiedottaa (linkki), että asiantuntijatyöryhmä ryhtyy selvittämään negatiivisen tuloveron käyttöönottoa Suomen verojärjestelmässä. Ensisijaisesti selvitetään mahdollisuutta ottaa käyttöön valtion tuloverotuksen yhteydessä toteutettava työtulotuki. Lisäksi selvitetään edellytyksiä työtulotukea koskevan kokeilun käynnistämiseen.
Työtulotuki tarkoittaisi, että ansiotulovero voisi olla negatiivinen pienituloisilla palkansaajilla, eläkeläisillä ja yrittäjillä. Työtulotuki kannustaisi työllistymään muun muassa osa-aikaisiin ja keikkatöihin. Työtulotuki ulottaisi tuloverotuksen progression myös pienempiin ansiotuloihin, joista ei makseta ansiotuloveroa.
Työryhmä tarkastelee myös edellytyksiä työtulotukea koskevan kokeilun toteuttamiseen. Kokeilun on tarkoitus alkaa vuoden 2023 alusta.
Työryhmän toimikausi päättyy 30.6.2022. Hallituksen on tarkoitus tehdä linjaukset negatiivisen tuloveron käyttöönotosta kesällä 2022. Selvitystyö perustuu pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman kirjauksiin