TaxFax nro 5 • 22.1.2021
Vuokratulojen verotus
Verohallinto on julkaissut 11.1.2021 päivätyn ohjeen Vuokratulojen verotus (linkki).
Aikaisempaa saman nimistä ohjetta on päivitetty luvun Kalusteet ja kodinkoneet osalta (luku 3.5). Kerralla vähennettävän hankintamenon eurorajaa on korotettu aikaisemmasta 1 000 eurosta 1 200 euroon. Ohjetta sovelletaan tältä osin ensimmäisen kerran vuodelta 2021 toimitettavassa verotuksessa. Myös kalustettua asuntoa käsittelevän luvun tekstiä on täsmennetty (luku 3.6). Seuraavassa otteita ohjeesta:
Kalusteet ja kodinkoneet
Kalusteen ja kodinkoneen hankintameno vähennetään lähtökohtaisesti poistoina, jos sen todennäköinen taloudellinen käyttöaika on yli kolme vuotta. Hankintamenon voi kuitenkin vähentää vuosimenona, jos kalusteen tai kodinkoneen hankintameno on enintään 1 200 euroa. Esimerkiksi enintään 1 200 euroa maksavan hellan tai jääkaapin vaihtamisesta aiheutuneet menot voi siten vähentää vuosikorjauskuluna.
Poisto tehdään esinekohtaisesti. Poiston määrä on enintään 25 prosenttia kalusteen tai kodinkoneen menojäännöksestä.
Kalusteen ja kodinkoneen poistamattoman hankintamenon voi vähentää vuosimenona sinä verovuonna, jona poistamaton hankintameno on verovuoden alussa enintään 1 200 euroa. Jäljellä olevan poistamattoman hankintamenon voi vähentää kokonaisuudessaan myös, jos kodinkone tai kaluste on tuhoutunut.
Jos asunnon hankinnan yhteydessä tehtävässä remontissa uusitaan huoneistojen perusvarustukseen kiinteästi kuuluvia kodinkoneita (jääkaappi, liesi, astianpesukone), niiden ostohinta lisätään huoneiston hankintamenoon samalla tavoin kun muutkin remonttikustannukset. Muiden kodinkoneiden, huonekalujen tai kalusteiden uusimiskustannuksia ei lueta mukaan osakkeiden hankintamenoon vaan tällaiset kustannukset vähennetään vuosikorjauskuluina tai edellä mainittuja poistosäännöksiä noudattaen.
Kalusteiden ja kodinkoneiden hankintamenon vähentämiseksi kalusteista ja kodinkoneista on pidettävä luetteloa, josta käy ilmi niiden määrä, laatu ja poistamaton hankintameno.
Maksetun valmisteveron palautushakemus
Verohallinto on julkaissut 18.1.2021 päivätyn ohjeen Tuotteiden täydellinen tuhoutuminen tai lopullinen menettäminen valmisteverotuksessa (linkki). Ohjetta on päivitetty lainmuutosten perusteella, jotka tulivat voimaan 1.1.2021. Aiemmin veroilmoituksella vähennetyn veron voi jatkossa saada takaisin hakemalla palautusta.
Varastonpitäjällä ja rekisteröidyllä vastaanottajalla on oikeus hakea palautusta maksetusta valmisteverosta, jos tuotteet ovat kulutukseen luovutuksen jälkeen täydellisesti tuhoutuneet tai lopullisesti menetetyt ennalta arvaamattoman tapahtuman tai ylivoimaisen esteen vuoksi. Palautusta ei voi hakea sellaisista tuotteista, joiden tuhoutuminen tai menettäminen on johtunut tuotteen luonteesta. Palautusta saa hakea se varastonpitäjä tai rekisteröity vastaanottaja, joka on suorittanut tuotteista valmisteveron tai on velvollinen sen suorittamaan.
Uutta oikeuskäytäntöä
Pysäköintitoiminnan arvonlisäverotus ja aikaisemman päätöksen purkuhakemus direktiivin vastaisuuden perusteella
Yhtiö harjoitti pysäköintitoimintaa, jota varten se oli rakennuttanut pysäköintitalon. Helsingin hallinto-oikeus oli päätöksellään 13.1.2012 katsonut, ettei yhtiön harjoittama osakaspysäköintitoiminta ollut arvonlisäverolaissa tarkoitettua verollista pysäköintitoimintaa.
Korkein hallinto-oikeus oli päätöksellään 9.4.2013 hylännyt yhtiön valituslupahakemuksen edellä mainitusta hallinto-oikeuden päätöksestä. Päätöksellään 31.10.2014 korkein hallinto-oikeus oli hylännyt mainittuun päätökseen kohdistuvan kantelua ja lainvoimaisen päätöksen purkamista koskevan hakemuksen.
Yhtiö vaati hakemuksessaan, että korkeimman hallinto-oikeuden päätös 9.4.2013 on purettava, yhtiölle on myönnettävä valituslupa Helsingin hallinto-oikeuden päätökseen 13.1.2012 ja yhtiön valitus on hyväksyttävä siten, että yhtiön pysäköintitoiminta on kokonaisuudessaan arvonlisäverollista ja vähennykseen oikeuttavaa.
Yhtiön ensimmäinen korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen 9.4.2013 kohdistuva purkuhakemus oli hylätty. Koska kysymyksessä oli yhtiön toinen purkuhakemus samaan päätökseen, asiassa oli ensisijaisesti arvioitava sitä, oliko asiassa hallintolainkäyttölain 64 a §:ssä tarkoitettua erityisen painavaa syytä, jonka perusteella asia oli välttämätöntä tutkia uudelleen ja oliko siinä tapauksessa erityisen painavia syitä purkaa mainittu päätös. Hallintolainkäyttölain 64 a §:ää koskevien esitöiden mukaan säännös purun haun rajoittamisesta samassa asiassa yhteen kertaan ei estäisi korkeinta hallinto-oikeutta tällöinkään tutkimasta asiaa uudestaan, jos esimerkiksi ensimmäisen hakemuksen hylkääminen havaitaan virheelliseksi tai hakijan oikeussuoja välttämättä vaatii asian tutkimista uudelleen.
Asiassa oli hallintolainkäyttölain 64 a §:n purun rajoittamisen edellytyksiä arvioitaessa otettava lisäksi huomioon se, olisiko yhtiön hakemuksella ollut mahdollisuutta menestyä ensimmäisenä purkuhakemuksena.
Lainvoimaisen päätöksen purkaminen oli viime kädessä korkeimman hallinto-oikeuden kokonaisharkintaan perustuva poikkeuksellinen toimenpide, jota ei ollut tarkoitettu säännönmukaisen muutoksenhaun laajuiseksi oikeussuojakeinoksi. Lainvoiman saaneen päätöksen purkaminen sillä perusteella, että lakia oli sovellettu ilmeisesti väärin, edellytti, että purkuhakemuksen kohteena olevassa päätöksessä lakia oli sovellettu selvästi virheellisesti.
Oikeusvarmuuden periaate edellytti lainvoimaisen päätöksen pysyvyyttä ja sitä, ettei lainvoimaisiin päätöksiin yleensä puututtu. Edes sellaisesta tilanteesta, jossa ylimmän hallintotuomioistuimen päätös on osoittautunut unionin oikeuden vastaiseksi, ei välttämättä seurannut velvollisuutta poiketa ylimmän hallintotuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen pysyvyydestä (C-224/01, Köbler). Hakemuksessa ei katsottu esitetyn sellaista hallintolainkäyttölain 64 a §:ssä tarkoitettua erityisen painavaa syytä, jonka johdosta asia olisi ollut välttämätöntä tutkia uudelleen. Näin ollen korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen kohdistuva toinen purkuhakemus oli jätettävä tutkimatta.
KHO 20.1.2021 T:38 eli vuosikirjassa KHO:2021:11
Makeisveron palauttamishakemusta ei hyväksytty
A Oy oli Verohallinnolle tekemässään palautushakemuksessa vaatinut, että yhtiölle palautetaan siltä makeisverolain nojalla vuosilta 2011–2015 kannetut verot. Palauttamista koskeva vaatimus oli perustunut siihen, että makeisvero oli ollut Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, josta olisi tullut ennen sen käyttöönottoa ilmoittaa komissiolle. Verohallinto oli hylännyt yhtiön vaatimuksen ja hallinto-oikeus yhtiön valituksen.
Korkein hallinto-oikeus katsoi toisin kuin hallinto-oikeus, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan verotuksellinen toimenpide voi merkitä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea myös muissa tilanteissa kuin niissä, joissa kyseisellä toimenpiteellä rahoitetaan tietty tukitoimenpide. Hallinto-oikeus ei siten ollut voinut mainitsemillaan perusteilla päätellä, että makeisveroa koskevilla säännöksillä ei ollut rikottu unionin perussopimusten valtiontukea koskevia määräyksiä.
Asiassa ei kuitenkaan ollut yhtiön valituksen ratkaisemiseksi tarpeen arvioida, oliko makeisverossa mahdollisesti kysymys SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuesta. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä johtuu, että veron maksamiseen velvolliset eivät pääsääntöisesti voi vapautua kyseisen veron suorittamisesta vetoamalla siihen, että muiden yritysten saama verovapaus on valtiontukea, paitsi jos vero ja säädetty vapaus ovat erottamaton osa tukitoimenpidettä tai jos vero ja väitetty tukitoimi muodostavat yhden ja saman verotustoimenpiteen kaksi erottamatonta osaa. Unionin tuomioistuin on asiassa C-486/19, Syyttäjä, antamassaan määräyksessä vahvistanut, että makeisverossa ei ole ollut kysymys kummastakaan mainitusta poikkeuksesta tai muustakaan sellaisesta tilanteesta, joka oikeuttaisi veron maksuvelvollisen saamaan vapautuksen verosta tuen lainvastaisuuteen vedoten. Tämän vuoksi Verohallinto oli voinut hylätä yhtiön vaatimuksen maksetun makeisveron palauttamisesta. Yhtiön valitus oli hylättävä.
KHO 20.1.2021 T:28 eli vuosikirjassaKHO:2021:10