TaxFax nro 53 • 13.9.2021
Tilitoimistoille lisävaihtoehto sähköisen asioinnin asiointipalveluun
Tulorekisteri tiedottaa (linkki), että sähköisen asiointipalvelun asiointirooleihin on lisätty uusi vaihtoehto: Asioi yrityksen puolesta (suuri määrä valtuuksia).
Käyttöönotettu asiointirooli on tarkoitettu etenkin tilitoimistoille ja muille tahoille, jotka hoitavat useiden eri organisaatioiden asioita tulorekisterin sähköisessä asiointipalvelussa.
Uutta asiointiroolia kannattaa hyödyntää tilanteissa, joissa yrityksen tai organisaation puolesta asioivalla henkilöllä on suuri määrä valtuuksia ja valinta Asioi yrityksen tai organisaation puolesta on toiminut hitaasti tai ei ollenkaan.
Ulkomailta Suomeen muuttaneiden verotuksessa virheellinen kotikunta
Verohallinto tiedottaa (linkki), että seoikaisee noin 2 600 asiakkaan verotuksen vuosilta 2018−2020, koska veropäätöksissä on ollut virheellinen kotikunta.
Virhe koskee joukkoa suomalaisia, jotka ovat vuonna 2018 tai sen jälkeen muuttaneet ulkomaille, mutta jääneet Suomeen yleisesti verovelvollisiksi. Verotuskunnaksi on tällöin merkitty se kunta, johon henkilö on palannut ulkomailta, vaikka joissain tapauksissa verotuskunnan pitäisi olla se kunta, jossa asiakas on asunut ennen ulkomaille muuttoaan.
Henkilöitä on siis verotettu väärän kunnan kunnallisveroprosentin mukaan. Osalta on peritty liikaa veroa, osalta liian vähän. Joukossa on myös niitä, joiden verotukseen virheellä ei ole ollut vaikutusta.
Verohallinto oikaisee niiden asiakkaiden verotuksen, joita virhe koskee ja ottaa heihin yhteyttä kirjeellä. Asiakkaiden ei itse tarvitse olla yhteydessä Verohallintoon. Oikaisun myötä asiakas voi saada veronpalautusta tai joutua maksamaan jäännösveroa. Verohallinnon arvion mukaan noin 1 200 asiakkaalle tulee maksettavaksi lisää kunnallisveroa ja suurin piirtein saman suuruisella joukolla kunnallisveroprosentti pienenee.
Jos oikaisun myötä asiakkaan maksettavaksi tulee jäännösveroa, Verohallinto ei peri viivästyskorkoa.
Uutta oikeuskäytäntöä
Rojaltien suuruuden määrittäminen
A-konsernin emoyhtiössä A Oy:ssä oli toimitettu verotarkastus, jossa oli havaittu, ettei yhtiö ollut veloittanut kaikilta konsernin paikallisyhtiöiltä rojaltia (niin sanottu Concept Fee). Verotarkastajat olivat määrittäneet paikallisyhtiöiden markkinaehtoisen tuloksen tason ja siten niiltä perimättä jääneiden rojaltien määrät yhdeksän vertailukelpoisen yhtiön tuloksen perusteella. Vertailukelpoisten yhtiöiden tulosten tasot olivat olleet -0,24 prosenttia, 0,60 prosenttia, 1,07 prosenttia, 2,90 prosenttia, 3,70 prosenttia, 5,30 prosenttia, 8,40 prosenttia, 12,30 prosenttia ja 13,50 prosenttia. Tulosten kvartiiliväli oli ollut 1,1–8,4 prosenttia ja mediaani 3,7 prosenttia. Kaikkien paikallisyhtiöiden rutiinituoton tasoksi verotarkastajat olivat määrittäneet 4,5 prosenttia, jota A Oy oli myös käyttänyt Concept Fee -järjestelmän perusteena. A Oy:n verotuksia oli oikaistu yhtiön vahingoksi tämän mukaisesti.
A Oy vaati korkeimmassa hallinto-oikeudessa, että verotettavien tulojen oikaisupisteenä oli ensisijaisesti käytettävä kokonaisvaihteluvälin ylärajaa 13,5 prosenttia ja toissijaisesti kvartiilivälin ylärajaa 8,4 prosenttia.
Korkein hallinto-oikeus otti huomioon vertailukelpoisten yhtiöiden määrän, niiden tulosten hajonnan ja kokonaisvaihteluvälin laajuuden sekä sen seikan, että viiden vertailukelpoisen yhtiön tulos oli jäänyt alle A Oy:n Concept Fee -järjestelmässä käytetyn 4,5 prosentin, ja katsoi, että konsernin paikallisyhtiöiden markkinaehtoisen tuloksen tasoa määritettäessä vaihteluväliä oli voitu kaventaa OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden kohdassa 3.57 tarkoitetulla tavalla vertailukelpoisten yhtiöiden tulosten kvartiiliväliin.
Paikallisyhtiöiltä perityt rojaltit olisivat olleet markkinaehtoisia, jos A Oy olisi veloittanut paikallisyhtiöiltä Concept Feetä tai muuta rojaltia siten, että paikallisyhtiöiden tulokset olisivat olleet kvartiilivälillä. Tällöin A Oy:n elinkeinotoiminnan tulo ei olisi markkinaehtoisesta poikkeavan hinnoittelun johdosta jäänyt verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla pienemmäksi kuin se muutoin olisi ollut. Siltä osin kuin paikallisyhtiöiden tulosten taso oli ylittänyt kvartiilivälin, yhtiön verotettaviin tuloihin tehtyjen lisäysten määrät oli tullut laskea oikaisemalla paikallisyhtiöiden tulokset markkinaehtoiselle tasolle eli kvartiilivälin ylärajaan 8,4 prosenttiin. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus kumosi toimitetut verotuksen oikaisut yhtiön vahingoksi ja poisti yhtiön verotettaviin tuloihin tehdyt lisäykset siltä osin kuin ne olivat perustuneet paikallisyhtiöiden liikevoittoprosentteihin välillä 4,5–8,4. Verovuodet 2010–2012.
KHO 13.9.2021 T:411 eli vuosikirjassa KHO:2121:127
Smoothien valmistamisesta oli suoritettava virvoitusjuomaveroa
A Oy valmisti ja myi smoothiebaareissaan erilaisia smoothieita, tuoremehuja ja mehushotteja. Pääsääntöisesti tuotteet valmistettiin asiakkaiden tilauksesta suoraan kulutettavaksi, mutta pieniä määriä valmistettiin myös etukäteen vitriiniin myyntiä varten. Smoothien perusraaka-aineena käytettiin hedelmiä, marjoja ja vihanneksia sekä jääpaloja, mutta niihin voitiin lisätä myös hedelmistä tai marjoista puristettua mehua taikka esimerkiksi jogurttia tai kookosmaitoa. Smoothieiden koostumus oli paksua, ja niitä nautittiin normaalia leveämmällä juomapillillä.
Asiassa oli kysymys siitä, oliko A Oy valmisteverovelvollinen vähittäismyyntivaiheessa eli smoothiebaareissa tapahtuvasta valmistustoiminnastaan ja oliko yhtiön smoothie virvoitusjuomaveron alainen tuote.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että valmisteverodirektiivissä ja valmisteverotuslaissa säädetään nimenomaisesti vain sellaisten tuotteiden eli energiahyödykkeiden, alkoholin ja tupakkatuotteiden valmisteverotuksesta, joita ei käytännössä valmisteta vähittäismyyntivaiheessa. Koska Suomessa on kansallisesti valmisteverodirektiivin sallimana säädetty valmisteveron alaiseksi virvoitusjuomaverolaissa tarkoitetut tuotteet, joita voidaan valmistaa myös vähittäismyyntivaiheessa, ja koska valmisteverotuslain säännökset eivät rajoita verovelvollisuutta vain tuotanto- tai tukkuportaaseen, A Oy oli verovelvollinen vähittäismyyntivaiheessa valmistamistaan valmisteveron alaisista tuotteista. Koska valmisteverotuslain mukaan myös väliaikaisen verottomuusjärjestelmän ulkopuolella tapahtuva valmistus on verollista, asiassa ei ollut merkitystä sillä, että A Oy:llä ei ollut valtuutetun varastonpitäjän lupaa. A Oy:tä oli siten pidettävä verovelvollisena smoothiebaareissa harjoittamastaan valmisteveron alaisten tuotteiden valmistustoiminnasta.
Virvoitusjuomaveroa kannetaan muun ohella tullitariffinimikkeessä 2202 tarkoitetusta vedestä ja muusta alkoholittomasta juomasta. Korkein hallinto-oikeus totesi yhdistetyn nimikkeistön yleisiin tulkintasääntöihin ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön viitaten, että ratkaisevaa tuotteen luokittelemisessa muuksi alkoholittomaksi juomaksi oli sen nestemäinen muoto. A Oy:n valmistamat smoothiet olivat juotavissa juomapillillä. Riittävän nestemäinen koostumus saavutettiin lisäämällä tuotteeseen jääpaloja sekä tarvittaessa hedelmistä tai marjoista puristettua mehua, jogurttia tai kookosmaitoa. Smoothiet olivat kyseisessä nimikkeessä tarkoitettuja tuotteita, joiden valmistamisesta A Oy:n oli suoritettava virvoitusjuomaveroa. Jälkiverotukset verokausilta 1/2013–5/2016 ja 7/2016–5/2017.
KHO 13.9.2021 T:412 eli vuosikirjassa KHO:2021:126
Hallinto-oikeuden virheellinen kokoonpano johti päätöksen kumoamiseen
Asiassa oli kysymys siitä, oliko hallinto-oikeus ollut päätösvaltainen ratkaistessaan pääsääntöisen kolmijäsenisen kokoonpanon sijasta kaksijäsenisellä kokoonpanolla asian, joka koski arvonlisäverolain 148 a §:ssä säädetyn uuden kuljetusvälineen yhteisöhankintaa koskevan säännöksen soveltamista. Vaikka hallinto-oikeudessa oli samaan aikaan esillä kaksijäsenisessä kokoonpanossa ratkaistavissa oleva saman kulkuneuvon autoveroasia, hallinto-oikeuslain 12 a §:n 1 momentin kaksijäsenistä kokoonpanoa koskeva säännös ei ollut sovellettavissa mainittuun arvonlisäveroasiaan.
Koska arvonlisäverotusta koskeva asia oli hallinto-oikeudessa ratkaistu kaksijäsenisessä kokoonpanossa, asiassa tapahtuneen menettelyvirheen johdosta valituksenalainen päätös kumottiin ja poistettiin viran puolesta uuden kuljetusvälineen arvonlisäveron määräämistä koskevilta osin, ja asia palautettiin tältä osin hallinto-oikeudelle laillisessa kokoonpanossa käsiteltäväksi.
KHO 13.9.2021 T:413 eli vuosikirjassa KHO:2021:128