TaxFax nro 57 • 14.10.2021
Sähkö- ja vetyautojen autovero poistuu ja ajoneuvovero nousee
Hallitus esittää (He 176/2021) muutettavaksi autoverolakia ja ajoneuvoverolakia.
Autoverotaulukkoa muutettaisiin siten, että alin veron osuus laskettaisiin 2,7 prosentista nollaan. Alinta veron osuutta sovelletaan henkilö- ja pakettiautoihin, joiden ajonaikainen ominaishiilidioksidipäästö on nolla grammaa kilometriltä. Tämä tarkoittaisi sitä, että autoista, joiden käyttövoimana on yksinomaan sähkö tai vety, ei suoritettaisi autoveroa.
Samalla näistä autoista kannettavaa ajoneuvoveron perusveroa korotettaisiin. Perusvero nousisi 65 euroa vuodessa.
Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2022. Muutettua autoverotaulukkoa sovellettaisiin autoihin, joiden ensimmäinen veron määräytymispäivä on 1.10.2021 tai sen jälkeen.
Niistä autoista, jotka on verotettu 1.10.2021 ja 31.12.2021 välisenä aikana, Verohallinto maksaisi autoveron takaisin oikaisupäätöksellä ilman hakemusta.
Ajoneuvoveron perusveron korotus koskisi autoja, jotka on käyttöönotettu 1.10.2021 tai sen jälkeen. Korotettua perusveroa kuitenkin sovellettaisiin vasta 1.10.2023 ja sen jälkeisiltä päiviltä kannettavaan veroon. Uusien veroperusteiden mukaista veroa sisältäviä verolippuja alettaisiin kuitenkin lähettää lokakuussa 2022. Vero, joka kohdistuisi 1.10.2023 edeltävään aikaan, määräytyisi lain voimaan tullessa voimassa olevien säännösten mukaan.
Alkoholijuomien verotus
Hallitus esittää (He 175/2021) muutoksia alkoholi- ja alkoholijuomaverotukseen. Muutokset on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2022.
Oluen alennetun verotason raja nostettaisiin 2,8 tilavuusprosentista 3,5 tilavuusprosenttiin etyylialkoholia, joten miedon oluen verotaso nostettaisiin nykyisestä 24,75 sentistä 28,35 senttiin senttilitralta etyylialkoholia.
Lisäksi ehdotetaan, että toiseen EU:n jäsenvaltioon toimitettavan pientuotantotodistuksen antamista koskeva direktiivin säännös pantaisiin Suomessa täytäntöön siten, että pieni riippumaton valmistaja saisi antaa toimintaansa koskevan todistuksen itse.
Denaturoitua alkoholia ja ravintolisien verottomuutta koskevia säännöksiä täsmennettäisiin. Laissa olevat viittaukset EU:n lainsäädäntöön päivitettäisiin.
Verohallinto sai moitteita oikaisuvaatimusten pitkistä käsittelyajoista
Eduskunnan oikeusasiamies tiedottaa (linkki) , että apulaisoikeusasiamies on arvioinut useiden kanteluiden johdosta henkilöasiakkaiden oikaisuvaatimusten käsittelyn viipymistä Verohallinnossa.
Oikaisuvaatimusten käsittely kesti runsaat kaksi ja puoli vuotta
Henkilöverotusyksikössä kantelijan oikaisuvaatimukset olivat vireillä 14 kuukautta ilman aktiivisia toimenpiteitä. Ne olivat myös vireillä verotuksen oikaisulautakunnassa 9 kuukautta ennen kuin oikaisulautakunta palautti ne saadun selvityksen johdosta Henkilöverotusyksikön valmisteltavaksi.
Kantelijan oikaisuvaatimusten kokonaiskäsittelyajasta ne olivat siten runsaat kaksi vuotta vireillä ilman aktiivisia toimenpiteitä. Vaikka oikaisulautakunnan mukaan se jäi odottamaan asiaan vaikuttavaa hallinto-oikeuden ratkaisua, apulaisoikeusasiamies ei voinut pitää hyväksyttävänä sitä, että jo kohtuuttoman pitkään vireillä olevassa asiassa oikaisulautakunta palautti asiat valmisteluun vasta 9 kuukauden kuluttua.
Apulaisoikeusasiamies totesi, että kantelijan oikaisuvaatimusten käsittely Verohallinnossa ei täyttänyt perustuslaissa turvattua oikeutta saada asiansa käsittelyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä. Ottaen huomioon myös asian taloudellisen merkityksen kantelijalle, kantelijan tuloon lisätty määrä oli yhteensä noin 430 000 euroa, apulaisoikeusasiamies antoi Verohallinnolle huomautuksen sen lainvastaisesta laiminlyönnistä käsitellä kantelijan oikaisuvaatimukset asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä.
Useita pitkiä käsittelyaikoja
Toisessa kantelussa oikaisuvaatimuksen käsittely ylitti merkittävästi Verohallinnon ilmoittaman 12 kuukauden käsittelyaika-arvion. Menettelyn moitittavuutta arvioidessaan apulaisoikeusasiamies otti huomioon asian taloudellisen merkityksen kantelijalle, kysymys oli arvion mukaan useilta vuosilta kantelijan tuloon lisätystä palkkatulosta, sekä sen, että Verohallinto oli pahoitellut kantelijan oikaisuvaatimuksen käsittelyaikaa. Apulaisoikeusasiamies saattoi Verohallinnon tietoon käsityksensä siitä, ettei oikaisuvaatimuksen yli 20 kuukauden käsittelyaika täyttänyt perustuslaissa jokaiselle turvattuun oikeusturvaan kuuluvaa oikeutta saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä ja oli siten lainvastainen.
Muissa apulaisoikeusasiamies n arvioitavina olleissa kanteluissa oikaisuvaatimusten käsittelyajat olivat 19 kuukautta, 17 ja 16 kuukautta. Vaikka sekä Henkilöverotusyksikössä että verotuksen oikaisulautakunnassa käsittelyajat alittivat Verohallinnon käsittelyaikatavoitteen 12 kuukautta, apulaisoikeusasiamiehen mukaan oikaisuvaatimusten kokonaiskäsittelyajat muodostuivat hallinnon asiakkaan näkökulmasta kohtuuttoman pitkiksi.
Verohallinnon mukaan se on jo organisoinut aikaisempaa enemmän henkilöstöä vireillä olevien oikaisuvaatimusten käsittelyyn ja käsittelee oikaisuvaatimuksia tehostetusti, jotta käsittelyajat saadaan lyhenemään. Verohallinnon tavoitteena on vuoden 2021 aikana käsitellä henkilöverotusta koskevat oikaisuvaatimukset keskimäärin noin 250 päivän kuluessa niiden saapumisesta.
Apulaisoikeusasiamies totesi, että Verohallinnon verkkosivuilla 8.9.2020 päivitetyn käsittelyaikaennusteen mukaan tuloverotusta koskevien oikaisuvaatimusten käsittelyaikaennuste oli 12 kuukautta. Verkkosivuilla 19.4.2021 ja 3.9.2021 päivitettyjen käsittelyaikaennusteiden mukaan käsittelyaika on kuitenkin 16–18 kuukautta.
Apulaisoikeusasiamiehen mukaan oikaisuvaatimusten näin pitkä yleinen käsittelyaika on ongelmallinen Verohallinnon asiakkaiden oikeusturvan asianmukaisen toteutumisen kannalta. Erityisesti niissä tapauksissa, joissa oikaisuvaatimuksen jälkeen haetaan muutosta, oikaisuvaatimusvaihe pidentää asian kokonaiskäsittelyaikaa. Oikeusturvan asianmukaisen toteutumisen kannalta on tämän vuoksi tärkeää, että oikaisuvaatimukset käsitellään joutuisasti.
Uutta oikeuskäytäntöä
Ulkomaisen väliyhteisön tappio-osuuden käsittely verotuksessa
C Oy ja D olivat omistaneet A SPF:n koko osakekannan 26.4.2010 saakka, jolloin he myivät A SPF:n koko osakekannan B Ab:lle. C Oy:n verotuksissa A SPF oli katsottu ulkomaiseksi väliyhteisöksi. A SPF oli voitollinen verovuonna 2010, mutta A SPF:llä oli vähentämättä oleva tappio verovuodelta 2008.
Asiassa oli ratkaistavana, voitiinko B Ab:lle A SPF:n osalta kertyvästä väliyhteisötulosta vähentää A SPF:n verovuoden 2008 tappiota. Ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta annetun lain 5 §:n sanamuodosta tai lain esitöistä ei ilmennyt, että väliyhteisön tappio-osuuden vähentämisen edellytyksenä olisi se, että vähennyksen tekevän osakkaan olisi tullut olla väliyhteisön osakas jo tappiollisena verovuotena. Tämän vuoksi tappio-osuuden vähennysoikeutta ei voitu evätä sillä perusteella, että A SPF ei ollut B Ab:n väliyhteisö vielä sinä verovuotena, jolloin A SPF:n tappio oli kertynyt. Verovuosi 2010.
KHO 14.10.2021 T:H3550 eli vuosikirjassa KHO:2021:144