TaxFax nro 6 • 27.1.2021

Tulonhankkimiskulut

Verohallinto on julkaissut 25.1.2021 päivätyn ohjeen Tulonhankkimiskulut ansiotuloista (linkki). Ohjeen työvälineitä (4.2), työhuonevähennystä (4.4) ja tietokonetta ja tietoliikenneyhteyksiä (4.6) käsitteleviä lukuja täsmennetty. Seuraavassa otteita ohjeen kohdista, joita on täsmennetty. 

Työvälineet

Jos työvälineen verotuksessa vähennyskelpoinen hankintameno on enintään 1 200 euroa, katsotaan sen todennäköisen taloudellisen käyttöajan yleensä olevan enintään kolme vuotta ja vähennys tehdään kerralla. Edellä mainittua 1 200 euron rajaa sovelletaan vuodesta 2021 eteenpäin. Vuoteen 2020 saakka sovellettava euromäärä oli 1 000 euroa. 

Työhuonevähennys

Työhuonevähennyksen osalta ohjeessa todetaan, että jos verovelvollinen käyttää asuntoaan tai erillistä työtilaa tulon hankkimiseen, hän voi vähentää siitä aiheutuneet kulut tulonhankkimistoiminnan menona. Vähennys voidaan myöntää joko kaavamaisena vähennyksenä tai todellisten kulujen mukaan laskettuna. 

Myönnettävän vähennyksen suuruuteen vaikuttaa kotona tehtävän työn määrä. Lisäksi on huomattava, että vähennyksellä on vaikutusta verotukseen ainoastaan silloin, kun työhuonevähennyksen määrä yhdessä muiden palkkatulojen tulonhankkimismenojen kanssa ylittää tulonhankkimisvähennyksen määrän (750 euroa). 

Vähennyskelpoisia todellisia kuluja voivat olla työhuoneesta aiheutuneet vuokra-, valaistus-, lämmitys-, korjaus- ja siivouskulut sekä rakennuksen hankintamenon poisto. Myös työhuoneen työtä varten hankittujen ja siinä tarvittavien kalusteiden, kuten työpöydän ja työtuolin, todelliset hankintamenot voivat olla vähennyskelpoisia kuluja. Vähennyksen saaminen edellyttää, että kuluja on tosiasiassa syntynyt ja verovelvollinen pystyy esittämään niistä pyydettäessä luotettavan selvityksen. Lisäksi edellytetään, että verovelvollinen ei ole vähentänyt kuluja muussa yhteydessä. Todellisten kulujen vähentäminen voi tulla kyseeseen lähinnä silloin, kun todellisten kulujen määrä ylittää täyden kokopäiväisen kotona työskentelyn perusteella myönnettävän kaavamaisen työhuonevähennyksen (900 euroa) määrän.

Tietokone ja tietoliikenneyhteydet

Verovelvollinen voi vähentää tietokoneen ja sen oheislaitteiden (näyttö, kaiuttimet, tulostin, skanneri, jne.) hankinnasta aiheutuneet kustannukset tulonhankkimiskuluna, jos hän käyttää tietokonetta työssään. Vähennystä varten verovelvollisen on ilmoitettava ammattinsa sekä annettava selvitys siitä, kuinka paljon ja mihin tietokonetta työssä käytetään. Tavanomaisen yksityiskäytön perusteella vähennystä ei evätä. 

Tietokoneiden vähennysoikeuden määränä voidaan pitää seuraavia prosenttiosuuksia tietokoneen hankintamenosta:

Jos tietokoneen verotuksessa vähennyskelpoiseksi katsottava ostohinta on enintään 1 200 euroa (vuodesta 2021 eteenpäin, vuoteen 2020 saakka 1 000 euroa), hankintamenon voi vähentää kerralla. Jos tietokoneen vähennyskelpoista hankintamenoa on vähennetty vuosittain poistoina, poistamattoman hankintamenon voi vähentää kokonaan sinä verovuonna, jona poistamaton hankintameno on verovuoden alussa enintään 1 200 euroa.  

Tietoliikenneyhteyden (esimerkiksi laajakaistaliittymän) kulut oikeuttavat vähennykseen siltä osin kuin verovelvollinen on käyttänyt yhteyttä tulonhankinnassa. Tällöin tietoliikenneyhteyden kuluista voi tehdä vähennyksen samoja prosenttiosuuksia ja periaatteita noudattaen kuin tietokoneiden hankintamenoa vähennettäessä. 

Luontoisedut verotuksessa

Verohallinto on julkaissut 25.1.2021 päivätyn ohjeen Luontoisedut verotuksessa (linkki). Ohjeen seuraavia lukuja on täsmennetty;

• autoedun perusarvon määräytyminen/prosenttiosuus uushankintahinnasta ja uushankintahinta (7.4.1)
• sähköauton käyttökustannukset ja alennus sähköauton verotusarvosta (7.5.4)
• etu auton käyttämiseen tarvittavan sähkön lataamisesta (7.8.10)
• polkupyöräetu (12)

Seuraavassa otteita ohjeen kohdista, joita on täsmennetty. 

Autoedun perusarvon määrittäminen

Autovero otetaan täysimääräisenä huomioon autoedun perusarvoa määritettäessä myös silloin, kun luontoisetuauto on sellainen leasingauto, josta verovelvollinen on vaatinut autoveroilmoituksellaan vähennystä määräaikaisen vuokrasopimuksen perusteella. 

Sähköauton verotusarvo

Luontoisetupäätöksessä on erityismääräys täyssähköauton luontoisetuarvon laskennasta. Vapaassa autoedussa perusarvoon lisättävästä käyttökustannusten osuudesta vähennetään 0,08 euroa kilometriltä tai 120 euroa kuukaudessa, jos auton ainoa mahdollinen käyttövoima on sähkö. Vähennys ei koske käyttöetuna annettua autoetua. 

Myös tuloverolaissa on täyssähköautoja koskeva erityismääräys. Säännös on väliaikainen ja koskee vuosia 2021-2025. Autoedun arvoa alennetaan 170 eurolla jokaiselta sellaiselta kuukaudelta, jona autoetu on muodostunut nollapäästöisen auton käyttämisestä. Alennus tehdään luontoisetupäätöksen mukaisesti lasketusta kuukausikohtaisesta verotusarvosta. Vähennys on sama riippumatta siitä, käytetäänkö edun käyttökustannusten arvon laskennassa kaavamaista arvoa vai kilometrikohtaista arvoa. Alennus koskee sekä vapaata autoetua että käyttöetuna annettua autoetua. Säännöstä sovelletaan vuonna 2020 tai sen jälkeen Suomeen ensirekisteröityihin autoihin. 

Jos työntekijällä on vapaana autoetuna täyssähköauto, autoedusta tehdään molemmat yllä mainitut vähennykset. 

Sähkön lataamisetu

Vuosina 2021-2025 veronalaista tuloa ei synny työnantajan kustantaessa työntekijän oman auton tai auton käyttöedun perusteena olevan auton lataamisen työpaikalla tai julkisessa latauspisteessä. Latausedun verovapaus koskee kaikkia autoja, joita ladataan sähköllä eli säännöksen soveltumisen kannalta ei ole merkitystä ladataanko täyssähköautoa vai ladattavaa hybridiautoa. Verovapauden kannalta ei ole merkitystä sillä, maksaako työnantaja latauskulut suoraan palveluntarjoajalle vai korvaako se työntekijälle hänen ensin itse maksamansa latauksen.

Säännös ei koske työntekijän kotona tapahtuvaa latausta. Sen vuoksi työnantaja ei voi maksaa työntekijän kodin sähkömittarin perusteella laskutettavaa sähköä tai taloyhtiön laskuttamaa sähköä verovapaasti. 

Apteekkivero

Verohallinto on apteekkiverolain perusteella vahvistanut yksityisten apteekkien liikevaihdon keskiarvon(linkki). Päätöksen mukaan Yksityisten apteekkien liikevaihdon keskiarvo, johon ei lasketa mukaan sivuapteekkien liikevaihtoa, on 3 800 000 euroa vuodelta 2019. 

Uutta oikeuskäytäntöä

Luottamuksensuojaa ei myönnetty

A oli saanut X ry:ltä stipendin ulkomailla suoritettavaa Suomessa ylioppilastutkintoon rinnastettavaa kansainvälistä tutkintoa varten. Stipendinä saaduilla varoilla oli maksettu ulkomaisen koulun lukukausimaksu, joka kattoi opiskelun, asumisen ja ruokailukuluja. Koska sanotut kulut olivat A:n elantomenoja eivätkä tulonhankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita menoja, stipendi oli A:n veronalaista tuloa siltä osin, kuin sen määrä ylitti valtion taiteilija-apurahan määrän. 

A oli Verohallinnon noudattaman käytännön osalta esittänyt selvitystä, jonka mukaan eräiden muiden verovelvollisten verotuksissa X ry:ltä stipendeinä saaduilla varoilla katetut vastaavat lukukausimaksut sekä asumis- ja ruokailukulut oli hyväksytty verotuksessa vähennyskelpoisiksi menoiksi. Koska esillä olevien kulujen elantomenoluonnetta ja A:lle myönnetyn stipendin osittaista veronalaisuutta ei ollut katsottava tulkinnanvaraiseksi tai epäselväksi, A:lle ei myönnetty verotusmenettelystä annetun lain 26 §:n 2 momentissa tarkoitettua luottamuksensuojaa. Verovuosi 2016.

KHO 26.1.2021 T:41 eli vuosikirjassa KHO:2021:18 

Laskusaatavien rahoitukseen perustuvan luoton välitys oli rahoituspalvelua

A Oy:n taloushallinto-ohjelmiston kautta sen yritysasiakkaat voivat ostaa kolmannen osapuolen tuottamia palveluja. Näihin palveluihin sisältyi B Oy:n lainapalvelu. B Oy tarjosi A Oy:n asiakkaille lainaa, jossa asiakkaan kyseisessä taloushallinto-ohjelmistossa olevat myyntisaatavat toimivat lainan vakuutena. Asiakkaan lainan vakuutena olevat myyntisaatavat voitiin maksaa vain B Oy:lle. A Oy markkinoi asiakkailleen mainittua palvelua. A Oy huolehti B Oy:n lainapalvelun saatavuudesta taloushallinto-ohjelmistossaan ja lainapäätöksen jälkeen asiakas voi nostaa lainaa kyseisen taloushallinto-ohjelmiston kautta. B Oy sai kyseisestä taloushallinto-ohjelmistosta muun muassa asiakkaan pankkiyhteyden sekä kopion myyntilaskuista luoton vakuusarviota varten. A Oy teki asiakkaan myyntilaskuihin siirtomerkinnät taloushallinto-ohjelmistossaan tätä käyttävän asiakkaansa puolesta. A Oy sai B Oy:ltä palkkion osuutena tämän asiakkaalta perimästä luoton korosta.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että hakemuksessa esitetyissä olosuhteissa A Oy saattoi yritysasiakkaansa ja B Oy:n yhteen, jotta nämä voisivat tehdä keskenään sopimuksen luoton myöntämisestä. Sillä seikalla, millä teknisellä tavalla, kuten manuaalisesti tai tietojärjestelmää hyväksi käyttäen, palvelu suoritettiin, ei ollut palvelun arvonlisäverotuksellista luonnetta arvioitaessa merkitystä. Kun otettiin huomioon A Oy:n ja B Oy:n välisen palvelun luonne ja sisältö sekä yhtiön palkkion kertyminen osuutena yritysasiakkaiden luottojen koroista, yhtiön taloushallinto-ohjelmistoa käyttävien yritysasiakkaiden laskusaatavien rahoitukseen perustuvan luoton välityksen oli katsottava olevan A Oy:n tarjoaman palvelun pääasiallinen suoritus. Välitystoimintaan kuului tyypillisesti ja olennaisena osana myös välitettävän tuotteen markkinointi, eikä näitä markkinointitoimenpiteitä voitu pitää välityspalvelusta erillisenä palveluna.

Kun otettiin huomioon arvonlisäverodirektiivin verosta vapautettuja rahoituspalveluja koskevat säännökset ja niiden tulkintaa koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö sekä palvelujen luonne ja tarkoitus, yhtiön B Oy:ltä saama palkkio oli korvausta verottomana rahoituspalveluna pidettävästä luottojen välityksestä. Tämän vuoksi yhtiön ei ollut suoritettava arvonlisäveroa ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitetuista palkkioista. Verohallinnon arvonlisäverotusta koskeva ennakkoratkaisu ajalle 29.10.2018–31.12.2019.

KHO 25.1.2021 T:43 eli vuosikirjassa KHO:2021:17

Sisällysluettelo