TaxFax nro 60 • 28.10.2021
Hybridijärjestelyjen verotus
Hallitus esittää (He 204/2021) muutoksia hybridijärjestelyjen verotukseen.
Muutosten tavoitteena on puuttua tilanteisiin, joissa elinkeinoyhtymän tulo jää verottamatta käänteisen hybridiyksikön tilanteesta johtuen. Käänteisen hybridiyksikön tilanteella tarkoitetaan tilannetta, joissa yksikköä pidetään toisen valtion lakien mukaisesti verotuksessa läpivirtaavana yksikkönä ja toisen valtion lakien mukaisesti erillisenä verovelvollisena.
Sääntelyä sovellettaisiin sellaisiin elinkeinoyhtymiin, joilla on rajoitetusti verovelvollinen yhtiömies, joka on hybridilaissa tarkoitettu yksikkö ja jolla olisi yksin tai yhdessä siihen etuyhteydessä olevien vastaavien rajoitetusti verovelvollisten yhtiömiesten kanssa suoraan tai välillisesti vähintään 50 prosentin osuus yhtymän äänioikeuksista tai pääomasta tai oikeus saada vähintään 50 prosenttia sen voitoista. Käänteisen hybridiyksikön tilanne vallitsee silloin, kun kotimainen yhtymä katsotaan rajoitetusti verovelvollisen yhtiömiehen tai yhtiömiesten asuinvaltiossa erilliseksi verovelvolliseksi eikä yhtiömiehen asuinvaltio tai Suomi verota tätä tulo-osuutta.
Muutos laajentaa rajoitetusti verovelvollisten yhtiömiesten verovelvollisuutta käänteisen hybridiyksikön tilanteissa. Ehdotettua sääntelyä ei kuitenkaan sovellettaisi lainkaan, mikäli käänteinen hybridiyksikkö eli säännöksen soveltamisalaan piiriin kuuluva yhtymä olisi säännöksessä tarkemmin määritelty vaihtoehtorahasto.
Uudistus esitetään tulemaan voimaan vuoden 2022 alusta. Uudistusta sovellettaisiin ensimmäisen kerran verovuodelta 2022 toimitettavassa verotuksessa.
Uutta oikeuskäytäntöä
Velkapääoman leikkaus saneerausohjelmassa
A Oy oli sijoittanut B Oy:n velkakirjaohjelmaan, jossa velkakirjojen hallinta oli tapahtunut velkakirjojen välittäjän, C Oy:n, ylläpitämän rekisterin kautta. Lainakohtaisten ehtojen mukaan kyseessä olleet velkakirjat olivat muodoltaan ns. tavallisia velkakirjoja, joiden laina-aika oli 48 kuukautta ja velkapääomalle kertyvä kiinteä korko 8 prosenttia.
B Oy oli ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin, ja yhtiötä koskeva yrityssaneerausmenettely oli alkanut käräjäoikeuden päätöksellä vuonna 2020. Käräjäoikeus oli vahvistanut yhtiön saneerausohjelman, jossa A Oy:n ja muiden sijoittajien saneerausvelkoihin kuuluneita saatavia oli leikattu 30 prosenttia. Lisäksi saneerausohjelmassa oli alennettu B Oy:n veloille kertyviä korkoja.
Kun A Oy:n B Oy:lle tulonhankkimistarkoituksessa antaman lainan pääomaa oli leikattu käräjäoikeuden vuonna 2020 vahvistamassa saneerausohjelmassa hakemuksessa kuvatulla tavalla, oli tästä aiheutuvaa menetystä pidettävä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 17 §:n 2 kohdassa tarkoitettuna lopulliseksi todettuna arvonalentumisena. Siten kyseinen menetys voitiin vähentää mainitun lainkohdan mukaisesti A Oy:n verotuksessa verovuonna 2020. Ennakkoratkaisu verovuodelle 2020.
Keskusverolautakunta 24.9.2021 nro 30 (Ei lain voim)
Velkapääoman arvonmenetys oli vähennyskelpoinen menetys
A oli sijoittanut B Oy:n velkakirjaohjelmaan, jossa velkakirjojen hallinta oli tapahtunut velkakirjojen välittäjän, C Oy:n, ylläpitämän rekisterin kautta. Lainakohtaisten ehtojen mukaan kyseessä olevat velkakirjat olivat muodoltaan ns. tavallisia velkakirjoja, joiden laina-aika oli 18-48 kuukautta ja velkapääomalle kertyvä kiinteä korko 6-8 prosenttia. Velkakirjat olivat anonyymejä siten, että B Oy ei tiennyt velkojiensa identiteettiä, ja velkojat olivat myös voineet luovuttaa velkakirjansa vapaasti edelleen ilmoittamalla luovutuksesta C Oy:lle.
B Oy oli ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin, ja yhtiötä koskeva yrityssaneerausmenettely oli alkanut käräjäoikeuden päätöksellä vuonna 2020. Käräjäoikeus oli vahvistanut yhtiön saneerausohjelman, jossa A Oy:n ja muiden sijoittajien saneerausvelkoihin kuuluneita saatavia oli leikattu 30 prosenttia. Lisäksi saneerausohjelmassa oli alennettu B Oy:n veloille kertyviä korkoja.
Kun otettiin huomioon, että velkakirjoihin tehdyissä sijoituksissa hakijan henkilöllisyys oli jäänyt B Oy:lle tuntemattomaksi sekä se, että hakemuksen mukaan hakija oli voinut luovuttaa sijoituksensa edelleen pelkällä C Oy:lle tehtävällä ilmoituksella, keskusverolautakunta katsoi, että kysymyksessä olevia sijoituksia oli pidettävä tuloverolain 50 §:n 3 momentin 2 kohdassa tarkoitettuina arvopapereina A:n verotuksessa. Kun A:n velkasaatavan pääomaa oli leikattu käräjäoikeuden vuonna 2020 vahvistamassa saneerausohjelmassa hakemuksessa kuvatulla tavalla, kyseinen menetys voitiin vähentää mainitun lainkohdan mukaisesti hakijan verotuksessa verovuonna 2020. Ennakkoratkaisu verovuodelle 2020.
Keskusverolautakunta 24.9.2021 nro 28 (Ei lain voim.)
Ikäalennus keilahallista kiinteistöverotuksessa
Keilahalli muodostui keilaradoista, pukuhuoneista, niitä palvelevista teknisistä tiloista ja kahvilatilasta. Kun otettiin huomioon keilahallin käyttötarkoituksesta ja rakenteesta saatu selvitys, keilahallia oli kiinteistöveron ikäalennusprosenttia määriteltäessä pidettävä arvostamislain 30 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisena myymälä-, varasto-, tehdas-, työpaja- ja talousrakennukseen verrattavana rakennuksena. Keilahalliin oli sovellettava neljän prosentin suuruista ikäalennusta. Kiinteistöverotus vuosilta 2015–2018.
KHO 26.10.2021 T:H3724
Yritystoiminnan lopettaminen ja työttömyysturva
A oli lopettanut yritystoimintansa ja lahjoittanut omistamansa B Oy:n osakkeet tyttärelleen. A oli jäänyt työttömäksi ja haki ansiopäivärahaa. A ei ollut saanut yritystoiminnan lopettamisen yhteydessä myyntivoittoa tai muuta vastaavaa konkreettista taloudellista etua. Työttömyysturvalain 3 luvun 7 §:ää ei voitu tulkita siten, että myös lahjaksi toiselle annettu yritysomaisuus voitaisiin jaksottaa myyntivoittona.
Vakuutusoikeus 2458:2020 (linkki) (annettu 8.9.2021)
Lisätietoja tapauksesta:
A oli hakenut ansiopäivärahaa ja ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi. Työttömyyskassa hylkäsi A:n hakemuksen ajalta 16.10.2018 – 7.4.2020 katsoen, että yritystoiminnan lopettamiseen liittyvä yritysomaisuuden myyntivoitto estää ansiopäivärahan maksamisen määräajaksi. Työttömyyskassa katsoi, että A:n tyttärelleen lahjoittamat osakkeet kuuluvat työttömyysturvassa tarkoitetun myyntivoittojaksotuksen piiriin, vaikka A ei ole myynyt osakkeitaan.
A haki muutosta ja kertoi, että hän oli pakotettu luopumaan omistamistaan B Oy:n osakkeista avioerosta johtuvan osituksen seurauksena. Hän oli luovuttanut osakkeet tyttärelleen.
Työttömyysturvalain mukaan työttömyysetuuteen ei ole oikeutta ajalta, jolle yrittäjän yritysomaisuuden myyntivoitto, joka liittyy yritystoiminnan lopettamiseen, jaksotetaan ansiopäivärahassa hänen työtulonsa perusteella. Yritysomaisuuden myyntivoitto jaksotetaan enintään 24 kuukauden ajalle. Myyntivoittoa ei kuitenkaan jaksoteta, jos yritystoiminta on kestänyt enintään 18 kuukautta tai jos yrityksen viimeisen tilikauden taseen loppusumma vähennettynä yritystoiminnan veloilla on enintään 20 000 euroa. Taseen puuttuessa käytetään omaisuusluetteloa.
Vakuutusoikeus katsoi, että yritystoiminnan lopettamiseen liittyvillä myyntivoiton jaksotussäännöksillä on tarkoitus estää työttömyysetuuden maksaminen tilanteissa, joissa työnhakijalla ei voida katsoa olevan taloudellisen tuen tarvetta. Tällaisia tilanteita voi esiintyä silloin, kun yritystoiminnan lopettamiseen liittyy yrityksen myynnistä saatua myyntivoittoa tai jos yritystoimintansa lopettanut yrittäjä pitää yritysomaisuutensa yksityiskäytössään. Vakuutusoikeuden arvion mukaan asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei voida katsoa, että A olisi saanut yritystoiminnan lopettamisen yhteydessä myyntivoittoa tai muuta vastaavaa konkreettista taloudellista etua. Perusteluissa todettiin myös, että sovellettava työttömyysturvalain pykälä koskee sen sananmuodon mukaisesti nimenomaan yritysomaisuuden myyntivoittoa. Tämän takia säännöstä ei voida tulkita siten, että myös lahjaksi toiselle annettu yritysomaisuus voitaisiin jaksottaa myyntivoittona.