TaxFax nro 62 • 4.11.2021

Osakesäästötilin veronkorotukset

Hallitus on antanut lakiesityksen (He 213/2021), jossa esitetään lakiin lisättäväksi osakesäästötilin veronkorotuksen määräämättä jättämistä ja kohtuullistamista koskevat säännökset. Usean osakesäästötilin tilanteessa veronkorotus jätetään jatkossa määräämättä, jos varoja on vain yhdellä tilillä. Veronkorotus voidaan määrätä myös alennettuna. Muutosta sovelletaan jo vuodelta 2021 toimitettavassa verotuksessa. 

Esityksen mukaan osakesäästötilin veronkorotus jätetään määräämättä, jos verovelvollisella on ollut verovuoden aikana voimassa ilmeisen erehdyksen johdosta samanaikaisesti useampia osakesäästötilejä, mutta verovuoden aikana säästövaroja on ollut enintään yhdellä osakesäästötilillä.

Veronkorotus jätetään määräämättä myös tai määrätään alennettuna, jos verovelvollisella on ollut verovuoden aikana voimassa ilmeisen erehdyksen johdosta samanaikaisesti useampia osakesäästötilejä ja laskettu veronkorotus olisi kohtuuttoman suuri osakesäästötileillä verovuonna olleiden rahasuoritusten vähäiseen määrään nähden, taikka jos veronkorotuksen määräämättä jättämiselle tai alentamiselle on pätevä syy tai muu erityinen syy.

Sijoittajat ovat voineet avata osakesäästötilejä vuoden 2020 alusta alkaen. Osakesäästötilin sisällä voi ostaa ja myydä pörssiosakkeita niin, ettei yksittäisistä myynneistä tarvitse maksaa veroa. Myöskään osinkoja ja korkotuloja ei veroteta vielä siinä vaiheessa, kun ne tulevat osakesäästötilille. Osakesäästötilin tuotto verotetaan vasta silloin, kun sieltä nostetaan rahaa. 

Henkilöllä voi olla kerrallaan vain yksi osakesäästötili. Jos henkilöllä on ollut samaan aikaan käytössä useita osakesäästötilejä, Verohallinto on määrännyt niistä jokaiselle 10 euron veronkorotuksen päivää kohti. Osakesäästötilin veronkorotuksen tarkoituksena on ollut sanktioida osakesäästötilillä olevan 50 000 euron talletuskaton kiertäminen avaamalla useampia osakesäästötilejä. 

Vuoden 2020 verotusta toimittaessa kävi ilmi, että noin 200 verovelvollisella on ollut samaan aikaan avoinna useampi kuin yksi osakesäästötili, mutta varoja ei välttämättä ole ollut kuin yhdellä tilillä. Joissakin tilanteissa veronkorotuksia on määrätty useita tuhansia euroja, vaikka useasta tilistä ei ole saatu verotuksellista hyötyä. 

Yrityksen korkovähennysoikeuden rajoittaminen

Hallitus esittää lainmuutosta (He 211/2021), jossa ehdotetaan rajoitettavaksi mahdollisuutta hyödyntää tasevapautusta tilanteessa, jossa konsernissa oleva velka on taholta, joka omistaa merkittävän osuuden konsernista.

Ehdotuksen mukaan elinkeinoverolain tasevertailussa konsernitaseessa olevaa velkaa, joka on merkittävän omistusosuuden omistavalle taholle, pidettäisiin tasevertailua tehtäessä omana pääomana. Merkittävänä omistusosuutena pidettäisiin kymmentä prosenttia. Huomioon otettaisiin myös etuyhteydessä olevan tahon kautta syntyvä omistus. Voimassa olevan lain mukaisesti tasevapautuksen saaminen edellyttää selvitystä siitä, että verovelvollisen oman pääoman suhde vahvistetun tilinpäätöksen mukaiseen taseen loppusummaan on korkeampi tai yhtä suuri kuin vahvistetun konsernitaseen vastaava suhdeluku verovuoden lopussa.

Lisäksi lakiin ehdotetaan lisättäväksi vaatimus siitä, että tasevertailun perusteena olevien vahvistetun tilinpäätöksen mukaisen taseen ja vahvistetun konsernitilinpäätöksen mukaisen konsernitaseen tulisi olla tilintarkastettuja.

Esityksen ei ole tarkoitus muuttaa oikeuskäytännön mukaista tulkintaa siitä, että vahvistetun konsernitilinpäätöksen taseella tarkoitetaan koko konsernin vahvistettua tasetta, johon sisältyvät kaikki konserniyhtiöt. Jos rahastolla tai muulla taholla on sellainen määräysvalta, että alla oleva yhtiö katsotaan alakonsernin emoyhtiöksi, tällaisen alakonsernin laatimaa konsernitasetta ei voida pitää sellaisena taseena, johon tasevertailu voidaan tehdä. Tällaisessa tilanteessa tasevapautusta ei voida soveltaa lainkaan eikä uusi ehdotettu sääntely myöskään tule sovellettavaksi.

Jos taas rahastolla tai muulla taholla ei ole tällaista määräysvaltaa ja konsernin emoyhtiön laatima konsernitase voidaan ottaa tasevertailun perusteeksi, uusi ehdotettu sääntely tulee sovellettavaksi, jos rahasto tai muu taho omistaa vähintään kymmenen prosenttia konsernista.

Rajat ylittävien hybridijärjestelyjen verotus

Hallitus esittää (He 204/2021) muutoksia hybridijärjestelyjen verotukseen. 
Muutokset koskevat niin sanottua käänteistä hybridiä eli elinkeinoyhtymää, joka katsotaan toisen lainkäyttöalueen lakien mukaisesti erilliseksi verovelvolliseksi. Muutoksia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2022 toimitettavassa verotuksessa

Esityksessä ehdotetaan, että rajat ylittävien hybridijärjestelyjen verotuksesta annetun lain soveltamisalaa laajennetaan kattamaan tilanteet, joissa kotimaisen elinkeinoyhtymän tulo-osuutta ei veroteta sellaisen rajoitetusti verovelvollisen yhtiömiehen, joka on muu kuin luonnollinen henkilö, asuinvaltiossa siitä syystä, että yhtiömiehen asuinvaltio katsoo yhtymän erilliseksi verovelvolliseksi. Lisäksi edellytyksenä olisi, että tuloja ei jo muutoin veroteta Suomessa. Tarkastelussa voitaisiin ottaa huomioon myös välilliset läpivirtaavat omistusrakenteet. Lisäksi edellytyksenä olisi, että yhtiömies yksin tai siihen etuyhteydessä olevien yhtiömiesten kanssa käyttää määräysvaltaa hybridiyksikössä.

Sääntelyä ei olisi kuitenkaan tarkoitus soveltaa, jos käänteinen hybridiyksikkö olisi vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa tarkoitettu vaihtoehtorahasto, joka on laajaomisteinen ja jolla on hajautettu arvopaperisalkku. Ehdotettuja käänteistä hybridiä koskevia säännöksiä sovellettaisiin avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön rajoitetusti verovelvollisen yhtiömiehen verotuksessa.

Muutoksia energiaverotukseen

Hallitus esittää (He 212/2021), että alempaan sähköveroluokkaan II siirrettäisiin sähkö, joka käytetään kaukolämpö- tai kaukokylmäverkkoon lämpöä tuottavissa lämpöpumpuissa ja sähkökattiloissa. Myös kaukolämpö- tai kaukokylmäverkkoon liittämättömissä lämpöpumpuissa, joiden kokonaisteho on vähintään 0,5 megawattia, ja geotermisen lämpölaitoksen kiertovesipumpuissa käytettävä sähkö kuuluisi sähköveroluokkaan II. Sähkön ja lämmön yhteistuotannon verotusta muutettaisiin samalla siten, ettei lämpöpumppujen tuottama lämpö kiristäisi yhteistuotantoon käytettävien lämmityspolttoaineiden verotusta. 

Sähköveroluokkaan II kuuluvien konesalien piiriä laajennettaisiin siten, että myös nykyistä pienemmät konesalit olisivat oikeutettuja hankkimaan sähköä sähköveroluokan II verolla. Konesaleille säädettäisiin kuitenkin niiden palvelinlaitetehoon, ylijäämälämmön hyötykäyttöön ja energiatehokkuuteen perustuvia vaatimuksia, jotta ne olisivat oikeutettuja hankkimaan sähköä alennetulla veroluokalla. Ne kokonaisteholtaan yli viiden megawatin konesalit, jotka nykyisen lain perusteella ovat olleet veroedun piirissä, saisivat edelleen käyttää sähköveroluokan II mukaan verotettua sähköä ilman lisävaatimuksia. 

Sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annettuun lakiin sisältyvää teollisuuden määritelmää laajennettaisiin siten, että teollinen kierrätysmateriaalien valmistus ja jalostus olisivat oikeutettuja energiaverotukiin. Teollisessa kierrätysmateriaalien valmistuksessa ja jalostuksessa käytetty sähkö siirrettäisiin siten alempaan sähköveroluokkaan II. Toiminta olisi myös oikeutettu energiaintensiivisten yritysten veronpalautukseen, joka on teollisuuden osalta voimassa asteittain supistuvana vuoteen 2025. 

Biokaasulle säädettäisiin liikennekäytössä valmistevero, joka muiden verotettavien energiatuotteiden tavoin muodostuisi biokaasun ominaisuuksien perusteella energiasisältö- ja hiilidioksidiverosta sekä huoltovarmuusmaksusta. Kestävästi tuotettu biokaasu olisi käytännössä hiilidioksidiverotonta, jolloin sen verotaso olisi vajaa puolet maakaasun verosta. 

Biokaasun lämmitys- ja työkonekäyttö säilyisi edelleen verottomana. Myös biokaasun pientuotanto olisi verotonta. 

Biokaasun ja maakaasun verotukseen sovellettaisiin yhtenäisiä menettelyitä, jotka noudattaisivat pääosin valmisteverotuksen yleisiä periaatteita. Lisäksi ehdotetaan, että jakeluverkon haltija voisi halutessaan rekisteröityä verovelvolliseksi ja saada kaasun jakeluverkon verottomaksi verkoksi siirtoverkon tavoin. Biokaasun määrä otettaisiin huomioon kaasuseoksesta suoritettavassa verossa. Myös verkkojen ulkopuolelle jäävä biokaasu verotettaisiin biokaasuna käyttötarkoituksensa mukaisella verotasolla. 

Ammattimainen vesiviljely ehdotetaan otettavaksi maatalouden energiaveron palautuksen piiriin. Vesiviljely tulisi myös polttoöljyjen veronpalautuksen piiriin. 

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2022.

Verovalitusmenettely

Verohallinto on julkaissut 3.11.2021 päivätyn ohjeen Verovalitusmenettely (linkki).
Ohjeessa käsitellään verovalituksiin liittyviä menettelykysymyksiä siltä osin kuin niillä on vaikutuksia hallintotuomioistuimien, Verohallinnon ja muutoksenhakijoiden menettelyihin sekä näiden väliseen asiakirjaliikenteeseen.

Ohjeeseen on päivitetty muun ohella asiakirjaliikenteeseen tehdyt muutokset. Verohallinnon ja hallintotuomioistuimien välillä on siirrytty menettelyyn, jossa verovalitusta koskevat asiakirjat siirtyvät Verohallinnon tietojärjestelmän (Gentax) ja hallintotuomioistuimen asianhallintajärjestelmän (HAIPA) välille rakennetun sähköisen tiedonsiirtomenettelyn kautta.

Tätä asiakirjojen sähköistä tiedonsiirtomenettelyä sovelletaan 20.4.2021 ja sen jälkeen hallintotuomioistuimissa vireille tulleisiin verovalituksiin riippumatta siitä, mitä verolajia, verovuotta tai verokautta valitus koskee.

Ohjeessa käsitellään myös autoverotuksen muutoksenhakuasioita, joihin sovelletaan 1.1.2021 voimaantulleita autoverolain muutoksenhakua koskevia säännöksiä. Lisäksi ohje käsittelee valmisteverotuksen muutoksenhakuasioita, joihin sovelletaan pääsääntöisesti 1.1.2021 alkaen oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annettua lakia.

Uutta oikeuskäytäntöä

Osakeomistuksen tuottama pysäköintipaikka

Perustettavan pysäköintiyhtiön tarkoituksena oli rakennuttaa omistukseensa pysäköintilaitos. Pysäköintilaitokseen tulevien pysäköintipaikkojen käyttöoikeus syntyi pysäköintilaitoksen osakkeenomistajille näiltä veloitettua pysäköintimaksua vastaan.

Pysäköintilaitokseen oli tarkoitus rakentaa 33 pysäköintipaikkaa. Suunnitellut pysäköintipaikat olivat nimeämättömiä autopaikkoja (A-sarjan osake) ja nimettyjä moottoripyöräpaikkoja (D-sarjan osake). Pysäköintipaikoista kuusi oli nimettyjä autotallipaikkoja. Viisi näistä oli nimetyn autotallipaikan ja pysäköintihallissa olevan autopaikan yhdistelmiä (B-sarjan osake). Yhteen autotallipaikkaan ei ollut tarkoitus liittää pysäköintihallissa olevaa autopaikkaa (C-sarjan osake). Autotallit olivat suljettuja nosto-ovilla varustettuja autotalleja. Yhteen autotalliin suunniteltiin erillisen varastotilan liittämistä. Tavaroiden varastoiminen saattoi olla mahdollista myös muissa autotalleissa, jolloin nämä autotallit olisi varustettu hyllyillä.

Perustettava pysäköintiyhtiö ei omistanut eikä hallinnoinut asuin- tai liiketiloja eikä siis harjoittanut tällaisten tilojen arvonlisäverosta vapautettua luovuttamista eikä perustettavalla yhtiöllä ollut myöskään mitään velvollisuutta luovuttaa pysäköintipaikkoja millekään asunto- tai kiinteistöosakeyhtiölle, niiden osakkaille tai asukkaille eikä mitään pysäköintipaikkoja varattu erikseen näitä varten.

Perustettavan pysäköintiyhtiön omistajilta veloitettua pysäköintimaksua vastaan tapahtuvaa pysäköintipaikkojen luovuttamista oli pidettävä AVL 29 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuna pysäköintipaikkojen luovuttamisena. Asiaa ei ollut arvioitava toisin sillä perusteella, että autotalleissa olisi voitu sallia myös vähäinen tavaroiden säilyttäminen tai että jonkin autotallin yhteyteen olisi liitetty lisätila/varastotila. Ennakkoratkaisu ajalle 28.9.2021-31.12.2022.

Keskusverolautakunta 28.9.2021 nro 31 (Ei lainvoim.)

Ennakkoratkaisupyyntö autoveron vientipalautuksesta

A oli hankkinut toisesta unionin jäsenvaltiosta käytetyn ajoneuvon, jonka hän oli tuonut Suomeen ja rekisteröinyt täällä tieliikenteeseen. Käytettyään ajoneuvoa Suomessa noin kolmen vuoden ajan A oli myynyt ajoneuvon Saksaan. Verohallinto oli hylännyt A:n tekemän autoveron vientipalautusta koskevan hakemuksen, koska autoverolain (1482/1994) 34 d §:n 2 momentin mukaan autoveroa ei palauteta ajoneuvosta, jonka ensimmäisestä käyttöönotosta on vientiajankohtana kulunut vähintään kymmenen vuotta. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana kysymys siitä, oliko autoveron vientipalautukselle asetettu ajoneuvon käyttöikää koskeva rajaus ristiriidassa unionin primaarioikeuden kanssa siten, että A:lle olisi tullut palauttaa vientiajankohtana ajoneuvon arvossa jäljellä ollut autoveron osuus.

Korkein hallinto-oikeus päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan SEUT 267 artiklassa tarkoitetun ennakkoratkaisupyynnön:

1. Voivatko Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kolmannen osan II osaston tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevat määräykset tai SEUT 110 artikla olla esteenä jäsenvaltion lainsäännölle, jonka mukaan ajoneuvon arvoon sisältyvää autoverolaissa (1482/1994) tarkoitettua autoveroa ei pääasiassa kyseessä olevien olosuhteiden kaltaisissa olosuhteissa palauteta ajoneuvon omistajalle, kun tämä vie ajoneuvon pysyvästi maasta toisessa jäsenvaltiossa käytettäväksi, ja onko tässä yhteydessä annettava merkitystä sille, onko ajoneuvoa ollut tarkoitus käyttää vakinaisesti pääasiassa autoveron kantaneen jäsenvaltion alueella ja onko sitä myös tosiasiassa käytetty vakinaisesti pääasiassa siellä?
   
   
2. Mikäli ajoneuvon käyttötarkoituksella ja tosiasiallisella käytöllä on merkitystä ensimmäiseen kysymykseen annettavan vastauksen kannalta, miten kyseinen muu kuin vakinainen käyttötarkoitus ja käyttö on osoitettava sikäli kuin omistusajoneuvon käyttöaika jäsenvaltiossa ei ole etukäteen todennettavissa?
   
   
3. Mikäli autoverolaissa tarkoitetun vientipalautuksen suorittamatta jättäminen muodostaa pääasiassa kyseessä olevien olosuhteiden kaltaisissa olosuhteissa tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskeva rajoituksen, voidaanko rajoitus oikeuttaa tavoitteella hillitä vanhojen ja usein huonokuntoisten ja saastuttavien ajoneuvojen maastavientiä? Onko vientipalautuksen rajaamista alle kymmenen vuotta vanhoihin ajoneuvoihin pidettävä unionin oikeuden vastaisena siitä syystä, että autoveroa kuitenkin kannetaan käytettynä maahan tuoduista ajoneuvoista niiden käyttöiästä riippumatta?

KHO 2.11.2021 T:432 eli vuosikirjassa KHO:2021:153

Sisällysluettelo