TaxFax nro 69 • 26.11.2021
Ennakkoverojen ja ennakonpidätysprosenttien laskuperusteet
Verohallinto on tehnyt päätökset vuoden 2022 ennakkoverojen ja ennakonpidätysprosenttien laskuperusteista (palkat, eläkkeet, rajoitetusti verovelvolliset).
Ennakonpidätysprosentin laskennan perusteena käytettävät tulot saadaan pääsääntöisesti verovuodelta 2020 toimitetun verotuksen tiedoista tai verovuodelta 2020 toimitetun verotuksen oikaisun tiedoista taikka vuoden 2021 ennakkoperinnän muutoslaskentojen tiedoista. Oikaistun verotuksen tietoja käytetään laskennassa vain, jos oikaisusta on annettu päätös.
Vahvistettujen laskuperusteiden mukaan määritettyjä ennakonpidätysprosentteja sovelletaan 1.2.2022 tai sen jälkeen maksettaviin suorituksiin ja määrättäessä ennakkoveroja luonnolliselle henkilölle vuodelle 2022.
Ennakonpidätysprosentin laskenta
Ennakonpidätysprosentin laskennassa tuloina otetaan huomioon verovelvollisen veronalaiset tulot, jos niiden oletetaan jatkuvan. Viimeksi päättyneessä verotuksessa tai siihen kohdistuneessa verotuksen oikaisussa vahvistettuja palkkatuloja korotetaan 5,0 %:lla. Jos tieto palkkatuloista on ennakkoperinnän muutoslaskennoista, sitä korotetaan 3,0 %:lla.
Eläkkeet ja suoritukset otetaan huomioon eläkelaitosten ilmoittaman suuruisina.
Ennakonpidätys- ja lisäprosentin laskennan perusteena käytettävään tuloon ei lueta mukaan palkkana verotettavaa työpanokseen perustuvaa osinkoa, työkorvauksena verotettavaa työpanokseen perustuvaa osinkoa, YEL/MYEL-vakuutetun yrittäjän palkkana verotettavaa työpanokseen perustuvaa osinkoa, henkilöstörahastosta nostettua rahasto-osuutta, työsuhdeoptiota, osakepalkkiota, muuta veronalaista ennakonpidätyksen alaista ansiotuloa, osinkotuloa, osuuskunnan maksamaa ylijäämää, eikä puun myyntituloa, koska näiden tulojen ei oleteta jatkuvan.
Ennakkoverojen laskenta
Ennakkoveron laskennan perusteena käytettävään tuloon luetaan mukaan muut ennakonkannon alaiset pääomatulot, vuokratulot osakehuoneistoista, vuokratulot kiinteistöistä, vuokratulot muusta omaisuudesta, ulkomailta saadut ansio- ja pääomatulot, ennakonkannonalaiset palkat, ennakonkannonalaiset eläkkeet, apurahat, tulonhankkimistoiminnan tulos, verotus- ja elinkeinoyhtymän osakkaan tulo-osuus yhtymästä, ansio- ja pääomatulot ulkomaisista yhtymistä sekä elinkeinotoiminnan, maatalouden ja porotalouden pääoma- ja ansiotulot.
Viimeksi päättyneestä verotuksesta tai siihen kohdistuneesta verotuksen oikaisusta saatua luonnollisen henkilön saamaa elinkeinotoiminnan tuloa sekä yhtymästä saatavaa elinkeinotoiminnan tuloa korotetaan 6,5 %:lla ja maatalouden tuloa sekä yhtymästä saatavaa maatalouden tuloa alennetaan 8,0 %:lla. Muita kuin edellä mainittuja tuloja käytetään sellaisenaan.
Yrittäjävähennys lasketaan 5 %:n suuruisena elinkeinotoiminnan, maatalouden, elinkeinoyhtymän elinkeinotoiminnan ja maatalouden tulolähteiden, verotusyhtymän maatalouden tulolähteen ja ulkomaisen yhtymän ansio- ja pääomatulosta.
Pienet ennakonkannon alaiset pääoma- ja ansiotulot
Pienet ennakonkannon alaiset pääoma- ja ansiotulot otetaan mukaan ennakonpidätysprosentin laskentaan seuraavin säännöin.
Jos ennakonkannon alaiset tulot ovat enintään 7 000 euroa, ne voidaan ottaa huomioon ennakonpidätysprosenttien laskennassa. Jos ennakonkannon alaiset tulot yhteensä ovat yli 7 000 euroa, määrätään ennakkovero.
Enintään 7 000 euron suuruisia ennakonkannonalaisia pääomatuloja ja ansiotuloja ei oteta huomioon ennakonpidätysprosenttien laskennassa myöskään, jos verovelvollisella on tieto, että ennakonkannon alaisten tulojen perusteella määrättävät verot ja maksut maksetaan ennakkoverona.
Yrittäjävakuutuksen työtulo sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun laskentaperusteena
Eläkevakuutuslaitokset ilmoittavat vuodelle 2022 arvioidut työtulot, jotka ovat yrittäjäeläkevakuutuksen (YEL-työtulo) tai maatalousyrittäjän eläkevakuutuksen (MYEL-työtulo) vakuutusmaksujen ja tulevan eläkkeen perusteena. Työtuloilla korvataan sairausvakuutuslain tarkoittamat veronalaiset tulot ja sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu määrätään käyttäen laskentaperusteena työtuloja ja niitä muita veronalaisia ansiotuloja, joita säännöksen mukaan ei korvata työtulolla.
Ennakonpidätysvelvollisuus yrityksen joukkorahoituslainan korosta
Verohallinto on julkaissut 19.11.2021 päivätyn kannanoton Ennakonpidätyksen toimittaminen joukkorahoitetun lainan korosta (linkki).
Lainamuotoisessa joukkorahoituksessa yksityishenkilöt ja yritykset antavat lainaa yrityksille lainamuotoista joukkorahoitusta välittävän palvelualustan kautta. Joukkorahoitettua lainaa ottanut yritys maksaa järjestelyssä lainan korot ja lainan pääoman (velkapääoma voidaan maksaa takaisin joko kerralla tai osissa) lainanantajille palveluntarjoajan välityksellä yhtenä eränä. Palveluntarjoaja jakaa sitten lainaa ottaneen yrityksen yhtenä eränä maksaman koron ja pääoman lainanantajien kesken heidän sijoitustensa mukaisessa suhteessa.
Lainaa ottaneet yritykset eivät yleensä saa tietoa lainaa antaneiden yksityishenkilöiden henkilöllisyydestä, minkä vuoksi yritysten on käytännössä hankalaa toimittaa maksamastaan korosta ennakonpidätystä ja antaa siitä ilmoituksia Verohallinnolle. Sen sijaan joukkorahoitettua lainaa välittävillä palveluntarjoajilla on käytettävissään ennakonpidätyksen toimittamiseen ja Verohallinnolle annettavien ilmoitusten tekemiseen tarvittavat tiedot.
Verohallinnon kannanoton mukaan joukkorahoitettua lainaa ottanut yritys (velallinen) on koron maksaja ja joukkorahoitusta välittävä palveluntarjoaja on koron välittäjä. Yritys on siten koron maksajana lähtökohtaisesti velvollinen toimittamaan korosta ennakonpidätyksen sekä ilmoittamaan sen oma-aloitteisten verojen veroilmoituksella ja vuosi-ilmoituksella. Palveluntarjoaja on puolestaan koron välittäjänä velvollinen ilmoittamaan koron vuosi-ilmoituksella.
Ennakonpidätyksen toimittamiseen ja Verohallinnolle annettaviin ilmoituksiin liittyvien velvoitteiden täyttymisen kannalta on kuitenkin pidettävä riittävänä, että ainoastaan joukkorahoitusta välittävä palveluntarjoaja toimittaa ennakonpidätyksen sekä ilmoittaa sen oma-aloitteisten verojen veroilmoituksella ja antaa Verohallinnolle vuosi-ilmoituksen.
Viimeksi mainittu toimintamalli ei kuitenkaan poista joukkorahoitettua lainaa ottaneen yrityksen vastuuta tilanteissa, joissa palveluntarjoaja on laiminlyönyt ennakonpidätyksen toimittamisen tai ilmoitusten antamisen. Mahdollisista velvoitteiden laiminlyönneistä vastaa siten aina koron maksajana oleva yritys.
Uutta oikeuskäytäntöä
Liittymisperiaatteen soveltaminen arvonlisäverotuksessa ja yleiskulujen vähennysoikeuden laajuus konserniyhtiön tuottaessa palveluita toiselle konserniyhtiölle
A Oy tuotti omistamilleen konserniyhtiöille erilaisia arvonlisäverollisia asiantuntija- ja hallintopalveluja. A Oy myös vastasi koko konsernin rahoituksen järjestämisestä joko myöntämällä luottoja konserniyhtiöille tai tarjoamalla lyhytaikaista rahoitusta konserniyhtiöille konsernitilijärjestelmän kautta. A Oy peri konserniyhtiöille myöntämästään rahoituksesta korkoa. Lisäksi A Oy oli ottanut koko konsernin kattavia vakuutuksia, joiden vakuutusmaksut se laskutti edelleen konserniyhtiöiltä.
Asiassa oli ensin arvioitavana, suorittiko konsernin emoyhtiönä toimiva A Oy hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa erillisiä ja itsenäisiä arvonlisäverosta vapautettuja rahoitus- tai vakuutuspalveluja, vai muodostivatko A Oy:n suorittamat palvelut yhden jakamattoman palvelukokonaisuuden.
A Oy:n suorittamien palvelujen myötä konserniyhtiöt saivat toiminnassaan tarvitsemansa rahoituksen sekä vakuutusturvan, joita oli pidettävä konserniyhtiöiden näkökulmasta tavoitteina sinänsä. Rahoituksen ja vakuutusten järjestämiseen liittyvät palvelut eivät siten olleet konserniyhtiöiden kannalta ainoastaan keino nauttia parhaissa mahdollisissa olosuhteissa A Oy:n suorittamista asiantuntija- ja hallintopalveluista. Keskusverolautakunta katsoi, että A Oy suoritti konserniyhtiöille useita erillisiä palveluja, joiden arvonlisäverokäsittely määräytyi itsenäisesti.
Kun A Oy järjesti konserniyhtiöille rahoitusta joko myöntämällä luoton tai tarjoamalla lyhytaikaista rahoitusta konsernitilijärjestelmän kautta, kyse oli AVL 41 §:ssä ja 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuista luotonantoa koskevista arvonlisäverottomista rahoituspalveluista. Vakuutuksien järjestämistä koskevassa palvelussa oli kyse AVL 44 §:n 1 momentissa tarkoitetusta arvonlisäverottomasta vakuutuspalvelusta.
Asiassa oli toiseksi arvioitavana, oliko A Oy:llä oikeus vähentää yleiskulujen sisältämät arvonlisäverot täysimääräisesti hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa.
A Oy:llä ei ollut oikeutta vähentää yleiskulujen sisältämää arvonlisäveroa siltä osin kuin yleiskuluja käytettiin vähennykseen oikeuttamattomaan rahoitus- ja vakuutuspalvelujen myyntiin. A Oy:llä oli oikeus AVL 131 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla vähentää yleiskulujen sisältämä arvonlisävero siltä osin kuin yleiskuluja käytettiin AVL 41 §:ssä tarkoitettujen rahoituspalvelujen tai AVL 44 §:ssä tarkoitettujen vakuutuspalvelujen myyntiin sellaiselle elinkeinonharjoittajalle, jolla ei ole liiketoiminnan kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa yhteisössä.
A Oy saattoi tietyissä tilanteissa omistaa konserniyhtiön osakkeet siten, että se ei suorittanut kyseiselle konserniyhtiölle lainkaan palveluja. Keskusverolautakunta katsoi, että kun A Oy omisti konserniyhtiön osakkeet, mutta ei suorittanut kyseiselle konserniyhtiölle lainkaan palveluja, tässä osakeomistuksessa oli kyse arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolelle jäävästä toiminnasta. A Oy:n toiminta oli tältä osin vähennykseen oikeuttamatonta toimintaa, joka oli huomioitava yleiskulujen vähennysoikeuden laajuutta määriteltäessä.
Ennakkoratkaisu ajalle 15.10.2021–31.12.2022
Keskusverolautakunta 15.10.2021 nro 37(ei lainvoim.)