TaxFax nro 17 • 11.3.2022
Määräaikainen arvonlisäverovapaus covid-19-tartuntaa varten hankituista tavaroista
Tasavallan presidentti on vahvistanut arvonlisäverolain väliaikaisen muutoksen (He 8/2022, VaVM 2/2022), jonka mukaan covid-19-tartunnan estämisessä, testaamisessa ja hoitamisessa käytettävien tavaroiden kotimaisten myyntien ja muista jäsenvaltioista tapahtuvien yhteisöhankintojen määräaikaiseksi tarkoitetun verovapauden voimassaoloa jatketaan kuudella kuukaudella vuoden 2022 kesäkuun loppuun. Lakia sovelletaan taannehtivasti 1.1.2022 alkaen 30.6.2022 asti.
Arvonlisäveroa ei suoriteta covid-19-taudin vuoksi tarvittavien tavaroiden myynnistä eikä yhteisöhankinnasta, jos ostajana on toimija, joka luovuttaa tavarat vastikkeetta julkisten terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen tai sosiaalihuollon palvelujen tuottajille taikka valtiollisille toimijoille, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksymille organisaatioille tai arvonlisäverolaissa tarkoitetuille yleishyödyllisille yhteisöille. Nollaverokantaa sovelletaan lisäksi valtiollisille toimijoille tapahtuviin myynteihin.
Ulkomaisten yritysten kirjanpitovelvollisuus
Tasavallan presidentti on vahvistanut kirjanpitolain muutoksen (HE 221/20221, TaVM 3/2022), jonka mukaan ulkomainen yritys on kirjanpitovelvollinen, mikäli ulkomaisella yrityksellä on liiketoimintaa Suomessa tai sen ulkomailla harjoittamaa toimintaa johdetaan tosiasiallisesti Suomesta.
Kirjanpitovelvollisuus koskee myös Euroopan talousalueen ulkopuolista oikeushenkilöä, jota tosiasiallisesti johdetaan Suomesta käsin. Niin ikään siinä tapauksessa, että Euroopan talousalueen ulkopuolisella oikeushenkilöllä on Suomessa kiinteä toimipaikka, mutta siitä ei ole muutoin oikean ja riittävän kuvan antavaa tilinpäätöstä, syntyy velvollisuus laatia täällä harjoitetusta liike- ja ammattitoiminnasta kirjanpitolain säännöksiä noudattava tilinpäätös.
Muutokset eivät aseta Suomesta johdetuille Euroopan talousalueen ulkopuolisille yrityksille velvoitetta laatia kirjanpitoa kahteen kertaan eivätkä myöskään velvoitetta säilyttää kirjanpitoaan Suomessa. Mikäli yrityksellä on laadittuna kirjanpito asianmukaisesti sijaintivaltiossaan, riittää, että yritys mahdollistaa viranomaisille pääsyn tuohon ulkomailla sijaitsevaan kirjanpitoaineistoonsa. Uusi sääntely vaatii näiltä yrityksiltä kirjanpidon laatimista ainoastaan tilanteessa, mikäli yrityksellä ei muutoin ole käytettävissä kattavaa tilinpäätöstä.
Uutta oikeuskäytäntöä
Jäteveroa ei tarvinnut maksaa lasijätteen hyödyntämisestä käytöstä poistetulla kaatopaikalla
Jätteenkäsittelytoimintaa harjoittava A Oy oli vuosina 2015 ja 2016 hyödyntänyt lasijätettä jätetäytön päälle rakennetussa pintarakenteessa suljetun kaatopaikan saneerausta koskevan ympäristöluvan perusteella. Kaatopaikka oli suljettu ja poistettu käytöstä 1990-luvulla. Asiassa oli Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön muutoksenhausta ratkaistavana, oliko lasijätteen hyödyntäminen sanotussa tarkoituksessa jäteveron alaista, kun lasijätteen loppusijoittaminen muusta jätteestä poiketen oli jäteverolain 6 §:n mukaan verollista myös hyödynnettäessä sitä kaatopaikalla sen perustamisen, käytön tai käytöstä poistamisen kannalta välttämättömissä rakenteissa tai rakennuksissa.
Korkein hallinto-oikeus totesi jäteverolain 1 §:n 1 momenttiin ja 3 §:n 1 momentin 3 kohtaan viitaten, että käytöstä poistettua kaatopaikkaa ei voitu pitää sanotun lain soveltamisalaan kuuluvana kaatopaikkana. Tähän nähden jäteveron perustetta ei voitu myöskään laajentaa sellaisella lain 6 §:ää koskevalla tulkinnalla, jonka mukaan kaatopaikan käytöstä poistamisen kannalta välttämättömillä rakenteilla tarkoitettaisiin myös sanottuja rakenteita silloin, kun kysymys on jo käytöstä poistetusta kaatopaikasta. Näin ollen ja koska sanotussa säännöksessä jätteen hyödyntämisellä kaatopaikan käytöstä poistamisen kannalta välttämättömissä rakenteissa oli tulkittava tarkoitettavan yksinomaan jätteen hyödyntämistä kaatopaikan käytöstä poistamisen yhteydessä tapahtuvassa kaatopaikkarakentamisessa, A Oy:n ei ollut ollut suoritettava veroa mainittuun tarkoitukseen käyttämästään lasijätteestä.
KHO 10.3.2022 T:14 eli vuosikirjassa KHO:2022:36
Palkan määrä laskutuspalvelua käytettäessä
Hakemuksen mukaan hakija oli sopinut A Oy:n kanssa yhtiön verkkosivujen päivittämistä ja muokkausta käsittävästä työsuorituksesta ja siitä maksettavasta korvauksesta. Hakija oli sopinut laskutuspalveluyritys B Osk:n kanssa siitä, että laskutuspalveluyritys maksoi ja välitti asiakkaan työstä maksaman korvauksen eteenpäin työn suorittajalle palkkana hakijan ja laskutuspalveluyrityksen välillä sovittua erillistä korvausta vastaan.
Hakemuksen mukaan hakijan ja toimeksiantajan välille ei syntynyt työsuhdetta. B Osk laskutti työsuorituksesta sovitun summan toimeksiantajalta arvonlisäverollisena omissa nimissään, ja toimeksiantaja maksoi laskun B Osk:n pankkitilille. B Osk tilitti laskutetun arvonlisäveron Verohallinnolle omissa nimissään ja pidätti laskutussummasta itselleen ennakkoon määritellyn palkkion sekä maksamansa työnantajan sairausvakuutusmaksun. Tämän jälkeen palvelun käyttäjälle maksettiin mahdolliset toimeksiannon suorittamisesta välittömästi johtuvat ennakonpidätystä toimittamatta korvattavat kulut, minkä jälkeen loppusumma maksettiin palkkana palvelun käyttäjälle ennakonpidätyksellä vähennettynä.
B Osk:n ylläpitämän palvelun käyttöehtojen mukaan kyseistä laskutuspalvelua voivat käyttää vain sellaiset yksityishenkilöt, joilla ei ollut sellaista aktiivisessa toiminnassa olevaa omaa yritystä, jonka toimialaan laskutettava työ kuului. Käyttöehtojen mukaan palvelua käyttävän työnsuorittajan tuli huolehtia, että toimeksiantaja ja mahdolliset kolmannet osapuolet olivat tietoisia B Osk:n sekä työnsuorittajan välisestä sopimussuhteesta sekä laskutuspalvelun käyttöehtojen sisällöstä.
Asiassa oli ratkaistavana hakijan ansiotulona verotettavan palkkatulon määrä tilanteessa, jossa hakija oli tehnyt sopimuksen laskutuspalveluyrityksen kanssa siitä, että laskutuspalveluyritys maksoi hakijan asiakkaansa kanssa sopiman työstä maksettavan korvauksen hakijalle palkkana.
Keskusverolautakunta totesi, että laskutuspalveluyritys B Osk ei ollut hakemuksessa kuvatussa järjestelyssä ennakkoperintälain palkkaa, työkorvausta ja työnantajaa koskevien säännösten mukaan työstä maksettavan korvauksen suuruuden määrittävänä sopijaosapuolena. Kun otettiin huomioon, että hakijalla oli mahdollisuus määrätä asiakkaan kanssa sovitun korvauksen käyttämisestä ja sopia sen maksattamisesta palkkana laskutuspalveluyrityksen kautta, ei laskutuspalveluyrityksen käyttäminen hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa muuttanut hakijan ennakkoperinnässä käsiteltävän ja tuloverotuksessa ansiotulona verotettavan palkan määrää. Ennakkoratkaisu verovuosille 2021-2022. Ään. 5-3
Keskusverolautakunta 28.1.2022 nro 5 (ei lainvoim.)