TaxFax nro 45 • 28.6.2022
Valmetin ja Neleksen sulautuminen
Verohallinto on julkaissut 28.6.2022 päivätyn ohjeen Valmet Oyj:n ja Neles Oyj:n sulautuminen tuloverotuksessa (linkki).
Neleksen osakkeenomistajat ovat saaneet sulautumisvastikkeena 0,3277 Valmetin uutta osaketta jokaista omistamaansa Neleksen osaketta kohti. Neleksen osakkeenomistajille ei ole maksettu sulautumisvastiketta rahassa. Valmetin vanhojen osakkeenomistajien osakkeiden hankintahinta on pysynyt ennallaan sulautumisessa.
Jos Neleksen osakkeenomistajan saamien sulautumisvastikeosakkeiden lukumäärä on ollut murtoluku, murto-osat on pyöristetty alaspäin lähimpään kokonaislukuun. Murto-osaiset oikeudet sulautumisvastikeosakkeisiin on yhdistetty ja myyty julkisessa kaupankäynnissä Nasdaq Helsinki Oy:ssä 1.4.2022 hintaan 28,48 euroa/kpl.
Valmetin sulautumisessa Neleksen osakkeenomistajille sulautumisvastikkeena antamien Valmetin uusien osakkeiden perusteella ei muodostu veronalaista tuloa. Sulautumisen seurauksena yhden Neleksen osakkeen hankintahinta luetaan 0,3722 uuden Valmetin osakkeen hankintahinnaksi.
Murto-osien myynnistä saatu tulo on luovutusvoittona veronalaista tuloa.
Matkakustannusten vähentäminen
Verohallinto on julkaissut 21.6.2022 päivätyn ohjeen Matkakustannusten vähentäminen palkansaajan verotuksessa (linkki).
Aikaisempaa ohjetta on päivitetty tuloverolain väliaikaisen muutoksen perusteella.
Säännöstä on muutettu siten, että asunnon ja työpaikan välisten matkojen perusteella vähennettävien kulujen enimmäismäärää on korotettu 7 000 eurosta 8 400 euroon.
Lisäksi vuonna 2022 kilometrikohtaisen vähennyksen määrä omalla autolla kuljettaessa on 0,30 euroa kilometriltä ja käyttöetuautolla kuljettaessa 0,24 euroa kilometriltä silloin, kun halvimpana kulkuneuvona pidetään muuta kuin julkista kulkuneuvoa.
Muutokset tulevat voimaan 1.7.2022 ja ovat voimassa vuoden 2022 loppuun. Lakia sovelletaan verovuoden 2022 verotuksessa takautuvasti vuoden 2022 alusta lukien.
Ensimmäiset veronpalautukset tilille
Verohallinto tiedottaa (linkki), että Ensimmäiset veronpalautukset tulevat tileille maanantaina 4. heinäkuuta ja ensimmäinen jäännösveron eräpäivä on tämän viikon perjantaina 1. heinäkuuta.
Verotus valmistuu henkilöillä eri aikaan. Siksi veronpalautusten tai mahdollisten jäännösverojen eli mätkyjen määräpäiviä on tänäkin vuonna useita. Ensimmäiset saavat veronpalautukset heinäkuussa, viimeisimmätkin joulukuussa.
Veronpalautusten maksupäivä on voinut siirtyä eteenpäin esimerkiksi, jos
- asiakas tai hänen puolisonsa on täydentänyt esitäytettyä veroilmoitusta
- Verohallinto on saanut verotuksen vaikuttavia tietoja muualta esitäytetyn veroilmoituksen lähettämisen jälkeen
- oikea tilinumero ei ole Verohallinnon tiedossa
- veronpalautusta on käytetty verojen maksuksi
- veronpalautus on ulosmitattu.
Maksuosoituksena maksetun veronpalautuksen voi lunastaa Nordean kautta myöhemmin.
Ulkomaisten sijoitusrahastojen verovapaus
Verohallinto on julkaissut 22.6.2022 päivätyn ohjeen Sijoitusrahastojen verotuksesta ja TVL 20 a §:n sääntely (linkki). Aikaisempaa ohjetta on päivitetty Euroopan unionin tuomioistuimen 7.4.2022 antaman päätöksen C-342/20 perusteella.
Tuomion perusteella yhteisönä pidettävä ulkomainen yhtiömuotoinen sijoitusrahasto on verovapaa lakien sopimusperusteisuutta edellyttävistä sanamuodoista huolimatta silloin, kun tällaisen ulkomaisen yhtiömuotoisen sijoitusrahaston tilanne on objektiivisesti arvioituna rinnasteinen kotimaisen sopimusperusteisen sijoitusrahaston tai erikoissijoitusrahaston tilanteeseen ja rahasto täyttää muut verovapauden edellytykset (TVL 20 a §). Ulkomaisia sopimusperusteisia sijoitusrahastoja ja erikoissijoitusrahastoja koskevia kohtia sovelletaan tällaisissa olosuhteissa myös ulkomaisiin yhtiömuotoisiin rahastoihin.
Uutta oikeuskäytäntöä
Osakkeiden myynti jakautumisen jälkeen ei ollut veronkiertoa
A Oy oli keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö, jonka osakkaina oli viisi luonnollista henkilöä. A Oy:ssä oli tarkoitus toteuttaa kokonaisjakautuminen, jossa A Oy:n osakkeenomistajat saisivat jakautumisvastikkeena vastaanottavien yhtiöiden osakkeita samassa suhteessa kuin he omistivat jakautuvan yhtiön osakkeita. Rahavastiketta ei annettaisi. Jakautumisessa syntyvien vastaanottavien yhtiöiden osakekannat oli yhtä vastaanottavaa yhtiötä lukuun ottamatta tarkoitus myydä jakautumista seuraavina vuosina. Järjestelyn liiketaloudelliseksi syyksi oli esitetty myytäväksi suunnitellun omaisuuden saattaminen ostajaehdokkaan tahtoa vastaavaan muotoon.
Jakautumisessa syntyvien vastaanottavien yhtiöiden osakkeiden myynneistä oli tarkoitus sopia A Oy:n osakkeenomistajien ja ostajaehdokkaan välisessä esisopimuksessa. Esisopimuksen mukaan ostajaehdokkaalla oli yksinoikeus sopimuksessa tarkoitettujen osakkeiden ostoon sopimuksen voimassaoloaikana. Esisopimuksessa määriteltiin lisäksi muun ohella osakekauppojen toteutumisen ennakkoehdot ja lopullisen kaupan ehdot. Esisopimuksen mukaan A Oy:n osakkeenomistajilla ei ollut oikeutta tehdä kiinteistöjä tai jakautumisessa perustettavia yhtiöitä koskevia muita kuin tavanomaisia ja niiden hallinnan kannalta tarpeellisia sopimuksia ilman ostajaehdokkaan etukäteen antamaa suostumusta.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että jakautuminen ja vastaanottavien yhtiöiden osakkeiden myöhemmät myynnit eivät olleet unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitettuja saman toimenpiteen osia. Jakautumisessa ei annettu rahavastiketta. Jakautuminen täytti elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 c §:ssä jakautumisvastikkeelle asetetut edellytykset ja siten säännöksen muodolliset soveltamisedellytykset.
Kun ratkaistavana oli suunniteltua yritysjärjestelyä koskeva ennakkoratkaisuasia, asiaa tarkasteltiin mahdollisen veronkierron osalta ensin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h §:n näkökulmasta. Kun otettiin huomioon, että jakautuminen ei merkinnyt omaisuuden arvonnousun poistumista verotuksen piiristä, asiassa ei ollut näytetty syntyvän konkreettisia ja järjestelmälle vieraita veroetuja. Tämän vuoksi jakautumiseen ei ollut edellytyksiä soveltaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h §:ää. Jakautumiseen ei ollut edellytyksiä soveltaa myöskään verotusmenettelystä annetun lain 28 §:ää.
Ennakkoratkaisu verovuosille 2020 ja 2021.
KHO 28.6.2022 T:H2016 eli vuosikirjassa KHO:2022:79
Luovutusvoittoverotus ei realisoitunut yhteishalkomisessa
A ja hänen veljensä omistivat yhtä suurin osuuksin kahdeksan kiinteistöä. Kiinteistöjen yhteisomistus oli tarkoitus purkaa toimittamalla yhteishalkominen kokonaisarvohalkomisen menetelmää käyttäen. Yhteishalkomisessa A:n ja hänen veljensä yhteisesti omistamien kiinteistöjen muodostamaa kokonaisuutta käsiteltäisiin ikään kuin jaettavana olisi yksi kiinteistö. Kummallekin veljekselle muodostettaisiin tila, joka kokonaisarvoltaan vastaisi hänen aiemmin määräosaisesti omistamaansa osuutta kiinteistöjen kokonaisarvosta. A saisi kokonaan omistukseensa tilan, joka muodostettaisiin viidestä kiinteistöstä pois lukien määräala yhdestä kiinteistöstä, ja hänen veljensä saisi kokonaan omistukseensa tilan, joka muodostettaisiin kolmesta kiinteistöstä ja sanotusta määräalasta. Menettelyn yhteydessä ei suoritettaisi raha- tai muita vastikkeita.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei yhteisomistuksen purkamista yhteishalkomisena kokonaisarvohalkomisen menetelmää käyttäen ollut tuloverotuksessa luonnehdittava toisin kuin kiinteistöoikeudessa. Siten menettely rinnastui myös tuloverotuksessa yksittäisen tilan halkomiseen. Kun lisäksi otettiin huomioon, ettei esillä olevassa yhteishalkomisessa suoritettaisi raha- tai muita vastikkeita ja että A ja hänen veljensä saisivat siinä arvoiltaan yhtä suuret eli omistusosuuttaan vastaavat kiinteistöomaisuudet, esillä oleva yhteishalkominen ei ollut tuloverolain 32 §:ssä tarkoitettu omaisuuden luovutus eikä siitä siten kertynyt tuloverolain 45 §:n 1 momentissa tarkoitettua veronalaista luovutusvoittoa. Ennakkoratkaisu verovuosille 2019 ja 2020.
KHO 28.6.2022 T:H2028 eli vuosikirjassa KHO:2022:81
Korotetun kiinteistöveron edellytykset eivät täyttyneet muinaisjäännösalueella
A omisti B:n kaupungissa kolme vierekkäistä kaavatonttia. Asemakaavan mukaan kyseisten rakennuspaikkojen ja niille kaavoitetun pääsytien alueella sijaitsi kiinteä muinaisjäännös, joka oli rauhoitettu suoraan muinaismuistolain nojalla. Kiinteä muinaisjäännös oli kyseisiä alueita koskevilta osin luokiteltu museoviranomaisen toimesta luokkaan I, joka käsitti valtakunnallisesti merkittävät kiinteät muinaisjäännökset, joiden säilyminen oli turvattava kaikissa olosuhteissa.
Asiassa oli korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana, oliko Verohallinto voinut B:n kaupungin ilmoituksesta kantaa kaavatonteista korotettua kiinteistöveroa soveltamalla niiden verotuksessa kiinteistöverolain 12 a §:ssä tarkoitettua rakentamattoman rakennuspaikan veroprosenttia.
Korkein hallinto-oikeus totesi kiinteistöverolain 20 a §:n 1 momentin säännökseen ja sen esitöihin viitaten, että kunta on velvollinen selvittämään rakentamattoman rakennuspaikan veroprosentin soveltamisedellytysten käsillä olon. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa voimassa olevaa asemakaavaa ei ollut yksin pidettävä osoituksena siitä, että rakentamattomat rakennuspaikat ovat täyttäneet rakentamattoman rakennuspaikan veroprosentin soveltamiselle kiinteistöverolain 12 a §:ssä säädetyt edellytykset muun ohella muinaismuistolain kajoamiskieltoa ja kajoamislupaa koskeviin säännöksiin nähden. Näin ollen ja koska B:n kaupunki ei ollut esittänyt selvitystä siitä, että rakentamattoman rakennuspaikan veroprosentin soveltamisedellytykset olisivat täyttyneet muun ohella muinaismuistolain estämättä, korkein hallinto-oikeus katsoi, että rakentamattoman rakennuspaikan veroprosentin soveltamiselle ei ole ollut edellytyksiä. Verovuodet 2014–2016.
KHO 28.6.2022 T:30 eli vuosikirjassa KHO:2022:80