TaxFax nro 49 • 26.8.2022
Työstä aiheutuvat kustannukset ennakkoperinnässä
Verohallinto on julkaissut 23.8.2022 päivätyn ohjeen Työstä välittömästi johtuvat kustannukset ennakkoperinnässä (linkki). Aikaisempaa ohjetta on päivitetty korkeimman hallinto-oikeuden kokonaispalkkasopimusta koskevan päätöksen KHO:2022:72 vuoksi. Päätös muutti aikaisempaa verotuskäytäntöä kokonaispalkkasopimusten osalta, sillä aikaisemmin maksetut korvaukset eivät olleet verovapaita. Seuraavassa ohjeen luku 3.4:
Kokonaispalkkasopimuksen vaikutus verovapaiden matkakustannusten korvaamiseen
Työnantaja ja palkansaaja voivat tehdä niin sanotun kokonaispalkkasopimuksen, jolloin palkan määrä on sama riippumatta siitä, korvaako työnantaja työntekijälle työstä aiheutuneita kustannuksia. Tällöin Verohallinnon kustannuspäätöksen ja työsopimuksen mukaisesti maksetut päivärahat ja kilometrikorvaukset ovat työntekijälle verovapaata tuloa (KHO 2022:72). Matkakustannusten määrä vähennetään kokonaispalkasta ennen ennakonpidätyksen toimittamista.
Esimerkki 8: Myyntiedustaja Emma on sopinut työnantajansa kanssa kokonaispalkasta (bruttoprovisiopalkka), joka sisältää matkoista aiheutuneet kustannukset. Emman maaliskuun provisiopalkka on 5 000 euroa. Emma esittää työnantajalle laskelman, jonka mukaan hän on ajanut maaliskuussa työmatkoja omalla autolla 2 000 km. Kustannusten määränä on käytetty Verohallinnon kustannuspäätöksen mukaista kilometrikorvauksen määrää.
Työnantaja vähentää kilometrikorvausten määrän kokonaispalkasta ennen ennakonpidätyksen toimittamista. Työnantaja toimittaa ennakonpidätyksen ja maksaa työnantajan sairausvakuutusmaksun matkakustannusten korvauksilla vähennetystä palkan määrästä. Emman veronalaisen palkan määrä pienenee hänelle maksettujen verovapaiden matkakustannusten korvausten määrällä.
Emma ei voi vaatia verotuksessaan vähennystä työmatkoista aiheutuneiden kustannusten perusteella, koska ne on korvattu hänelle verovapaasti.
Maahantuonnin arvonlisäverotus
Verohallinto on julkaissut 25.8.2022 päivätyn ohjeen Maahantuonnin arvonlisäverotusmenettelystä 1.1.2018 alkaen (linkki).
Ohjeen lukua 1.2, joka käsittelee toimivaltaista viranomaista, on täsmennetty. Lukuun 1.4., joka käsittelee maahantuontia Suomeen, on lisätty alustoimitusta koskevat maininnat ja esimerkki sekä jälleenviennin määritelmä. Veron perustetta käsittelevää lukua 2.3. on tiivistetty ja ajallista kohdistamista käsittelevän luvun 2.4. ilmaisuja täsmennetty. Ilmoittamista ja maksamista käsittelevään lukuun 2.5. on tehty lisäys maahantuonnin erityismenettelyiden ilmoittamisesta oma-aloitteisten verojen veroilmoituksella. Erityismenettelyjä käsittelevään lukuun 3 on lisätty maininta liiketoimintakiellon vaikutuksesta erityismenettelyyn määräämisessä.
Toimivaltainen viranomainen maahantuonnin arvonlisäverotuksessa
Toimivaltaisen viranomaisen (Tulli vai Verohallinto) ratkaisee se, onko tuoja merkittynä arvonlisäverovelvollisten rekisteriin Tullin vahvistaman tullauspäätöksen hyväksymisajankohtana. Maahantuojan rekisteröintitilanteen voi tarkistaa Yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä (www.ytj.fi) y-tunnuksen avulla. Verohallinto on toimivaltainen tuojan ollessa arvonlisäverovelvollisten rekisterissä tulli-ilmoituksen hyväksymisajankohtana.
Tulli on toimivaltainen viranomainen maahantuonnin arvonlisäverotuksessa, jos tuojaa ei ole merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Tällaisia tuojia ovat lähinnä yksityishenkilöt ja sellaiset yleishyödylliset yhteisöt, jotka eivät harjoita lainkaan arvonlisäverollista toimintaa. Lisäksi Tulli on toimivaltainen kaikkien asiakkaiden tullisäännösten vastaisen tuonnin osalta. Tavaroiden maahantuonti on tullisäännösten vastaista esimerkiksi silloin, kun tavaroita ei ole lainkaan esitetty Tullille tai Tullin menettelysäännöksiä ei ole noudatettu.
Tulli vastaa myös sellaisten arvonlisäverovelvollisten luonnollisten henkilöiden tekemien tuontien arvonlisäverotuksesta, jotka eivät liity tuojan liiketoimintaan. Arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkittyjen luonnollisten henkilöiden on käytettävä tulli-ilmoituksissa yritys- ja yhteisötunnusta silloin, kun kyse on liiketoimintaa varten tapahtuvista tuonneista. Tällöin toimivaltainen viranomainen on Verohallinto. Muissa tuonnin tilanteissa arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkittyjen luonnollisten henkilöiden on käytettävä tulli-ilmoituksessa henkilötunnusta. Tällöin toimivaltainen viranomainen on Tulli.
Oikeushenkilöiden tekemissä maahantuonneissa ratkaisevaa on, onko maahantuoja merkitty tulli-ilmoituksen hyväksymisajankohtana arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Näin maahantuonnin jälkeen tapahtuva maahantuojan takautuva merkitseminen arvonlisäverovelvollisten rekisteriin tai takautuva rekisteristä poisto eivät vaikuta toimivaltaisen viranomaisen määräytymiseen. Sillä ei ole merkitystä, mihin käyttöön yksittäiset tavaraerät tuodaan. Esimerkiksi kuntien ei ole tarpeellista tuontihetkellä erotella eri tarkoituksiin tuotavia tavaroita. Myöskään sillä ei ole merkitystä, millä perusteella maahantuoja on merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin.
Arvonlisäverovelvollisten rekisterissä voivat olla merkittyinä esimerkiksi kiinteistön käyttöoikeuden luovuttajat tai alkutuottajat. Jos arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröinti on maahantuontia koskevan tulli-ilmoituksen hyväksymisajankohtana vasta vireillä, maahantuonnin arvonlisäveron kantaa Tulli.
Lapsen vanhemmuuden vahvistaminen ja kumoaminen
Tasavallan presidentti on vahvistanut lainmuutokset (He 132/2021, LaVM 9/2022), joilla äitiys- ja isyyslait yhdistyvät vanhemmuuslaiksi ensi vuoden alussa. Vanhemmuus kirjataan edelleenkin joko isyytenä tai äitiytenä. Lapselle voidaan jatkossa vahvistaa toinen vanhempi aiempaa nopeammin silloin, kun lapsi on tunnustettu ennen lapsen syntymää.
Uudistuksessa nykysääntelyn peruslähtökohdat säilyvät ennallaan, ja lapsella voi jatkossakin olla enimmillään vain kaksi oikeudellista vanhempaa.
Jatkossa lapsen tunnustamista ei voi enää perua tai kiistää 30 päivän kuluessa lapsen syntymästä, jos lapsi on tunnustettu ennen syntymää. Lapselle voidaan näissä tilanteissa vahvistaa toinen vanhempi heti lapsen syntymän jälkeen. Käytännössä tämä nopeuttaa esimerkiksi nimenantoa ja passin myöntämistä lapselle. Vanhemmat voivat halutessaan varmistaa lapsen vanhemmuuden isyystutkimusten avulla vielä kuuden kuukauden kuluessa lapsen syntymästä, jos he yhdessä pyytävät selvittämistä tai sen hyväksyvät.
Lisäksi muutoksia tulee vanhemmuuden kumoamiseen tilanteissa, joissa kumoamisen määräaika on umpeutunut. Vanhemmuuden kumoamista hakevalla on jatkossa vuosi aikaa päättää kumoamiskanteen nostamisesta, kun syy kanteen nostamiselle on tullut ilmi. Nykyään kanne on nostettava viipymättä. Myös niin sanotun perheen ulkopuolisen henkilön oikeutta kumoamiskanteen nostamiseen laajennetaan ja sääntelyä lapsen oman mielipiteen selvittämisestä täsmennetään.
Hedelmöityshoidoista annettu laki puolestaan uudistuu siten, että naispareille annetaan mahdollisuus valita hedelmöityshoitojen yhteydessä myös sellaisia siittiöitä, joiden luovuttaja on suostunut isyyden vahvistamiseen. Tällöin lapsen toiseksi vanhemmaksi vahvistetaan siittiöiden luovuttaja eikä synnyttäneen naisen kumppani.