TaxFax nro 57 • 30.9.2022
Väliaikainen alennus sähkön ja henkilökuljetusten arvonlisäveroon
Hallitus esittää arvonlisäverolakiin (He 194/2022) väliaikaista muutosta, jonka mukaan sähköön sovellettava arvonlisäverokanta alennettaisiin 24 prosentista 10 prosenttiin. Arvonlisäverokannan alentaminen koskisi vain sähkön myyntiä. Sähkön siirtoon ja pääsyn tarjoamiseen sähköverkkoon sovellettaisiin edelleen yleistä 24 prosentin arvonlisäverokantaa. Myös sähköverolle maksettava arvonlisävero määräytyisi edelleen yleisen verokannan mukaan.
Lisäksi kotimaan henkilökuljetukset vapautettaisiin verosta. Vapautukseen liittyisi oikeus vähentää hankintoihin sisältyvä vero. Nollaverokantaa sovellettaisiin kaikkiin nykyisin verollisiin henkilökuljetuspalveluihin, esimerkiksi juna-, linja-auto-, taksi-, lentokone- ja laivakuljetuksiin.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.12.2022 ja olemaan voimassa 30.4.2023 saakka. Henkilökuljetuksia koskeva muutos tulisi kuitenkin voimaan vasta vuoden 2023 alusta lukien.
Nollaverokanta määräajaksi arvonlisäverotuksessa myyntiin avustusjärjestöille
Tasavallan presidentti on vahvistanut määräaikaisen arvonlisäverolain muutoksen (VaVM 17/2022, He 77/2022), jonka mukaan Venäjän Ukrainaan tekemää hyökkäystä pakeneville henkilöille maksutta luovutettaviksi tarkoitettujen tavaroiden kotimaiset myynnit ja muista jäsenvaltioista tapahtuvat yhteisöhankinnat sekä tällaisiin tavaroihin liittyvät palvelut säädetään verottomiksi. Verottomuus koskee lähinnä myyntejä yleishyödyllisille yhteisöille. Näitä myyntejä varten tehtyihin hankintoihin sisältyvä vero saadaan vähentää eli kyse on nollaverokannasta. Verottomuutta sovelletaan myös oman käytön verotukseen näiden toimijoiden ollessa lahjoituksen saajina. Muutos edistää yritysten tekemiä lahjoituksia, sillä yritykset eivät joudu suorittamaan lahjoituksista oman käytön veroa.
Muutosta soveltaa 24.2.2022 tai sen jälkeen mutta viimeistään 31.12.2022 tapahtuvaan tavaran myyntiin, maahantuontiin ja yhteisöhankintaan sekä tänä aikana suoritettuihin palveluihin.
Osakkeiden hankintamenon määrittäminen ja Evli Pankki Oyj:n osittaisjakautuminen
Verohallinto on julkaissut 26.9.2022 päivätyn ohjeen Evli Pankki Oyj:n ja Evli Oyj:n osakkeiden hankintamenon määrittäminen verotuksessa Evli Pankki Oyj:n osittaisjakautumisen jälkeen (linkki).
Ohjeen perusteella:
- Evli Pankki Oyj:n osakkeen hankintameno on 7,74 prosenttia Evli Pankki Oyj:n alkuperäisestä hankintamenosta ennen osittaisjakautumista.
- Evli Oyj:n osakkeen hankintameno on 92,26 prosenttia Evli Pankki Oyj:n alkuperäisestä hankintamenosta ennen osittaisjakautumista.
Verosopimusetu ja osingonsaajan itse antaman ilmoituksen sisältö
Verohallinto on julkaissut 26.9.2022 päivätyn ohjeen Osingonsaajan itse antaman ilmoituksen sisältö, voimassaolo ja luotettavuuden todentaminen (linkki).
Ohjeessa käsitellään osingonsaajan itse antamaa ilmoitusta ja menettelyä, jolla rajoitetusti verovelvolliselle osingonsaajalle voidaan myöntää verosopimukseen perustuva lähdeveroetu maksettaessa osinkoa julkisesti noteeratusta yhtiöstä. Ohjeeseen on lisätty uusi luku 6, johon on siirretty aiemmin luvussa 5 olleet rekisteröityneen säilyttäjän verovastuuta koskevat ohjeen kohdat.
Ohjeen lukuun 7 on lisätty ohjeistusta tilanteista, joissa rekisteröitynyt säilyttäjä käyttää palveluntarjoajaa velvoitteidensa hoitamisessa. Jos rekisteröitymätön säilyttäjä todentaa ilmoituksen luotettavuuden rekisteröityneen säilyttäjän puolesta, on rekisteröityneen säilyttäjän pystyttävä tarvittaessa toimittamaan nämä tiedot Verohallinnolle. Jos taas rekisteröitynyt säilyttäjä todentaa ilmoituksen luotettavuuden itse rekisteröitymättömän säilyttäjän keräämien tietojen perusteella, on sen varmistettava, että sillä on käytettävissään vaaditut tiedot luotettavuutta todentaessaan. Rekisteröitynyt säilyttäjä voi hyödyntää muun henkilön keräämän dokumentaation osalta vastaavia periaatteita kuin CRS-standardin mukaisessa menettelyssä.
Uutta oikeuskäytäntöä
Osuuskunnan osuudet lihatuotantoa harjoittavan osakeyhtiön varallisuutena
A Oy oli perustettu jatkamaan B:n aiemmin luonnollisena henkilönä harjoittamaa lihantuotantoa. Maatalous oli siirretty A Oy:lle tuloverolain 24 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetussa toimintamuodon muutoksessa.
A Oy oli C-osuuskunnan jäsen. A Oy:llä oli C-osuuskunnan osuuksia sekä maksamatonta osuusmaksuvelkaa, jotka olivat siirtyneet toimintamuodon muutoksessa B:ltä A Oy:lle. C-osuuskunta oli julkisesti noteeraamaton tuottajaosuuskunta, jonka tarkoituksena oli harjoittaa jäsenten maatalouden tukemiseksi muun ohessa teuraskarjan hankintaa. Osuuskunnan sääntöjen mukaan C-osuuskunnan jäsenet olivat pääsääntöisesti velvollisia toimittamaan tuottamansa eläintuotteet sekä välityseläimet C-osuuskunnan osoittamalle taholle.
Keskusverolautakunta totesi, että osuuskunnan osuudet rinnastuivat arvopapereina luonteeltaan lähinnä osakeyhtiön osakkeisiin ja että hakemuksessa esitetyn selvityksen perusteella C-osuuskunnan osuuksien omistamiseen liittyi varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 26 §:n 2 momentissa tarkoitettuja etuja. Siten keskusverolautakunta katsoi, että A Oy:n maatalouden varoihin kuuluneet C-osuuskunnan osuudet tuli yhtiön nettovarallisuutta laskettaessa arvostaa varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 3 §:n 6 momentissa tarkoitetulla tavalla yhdessä julkisesti noteerattujen arvopaperien ja sijoitusrahasto-osuuksien sekä julkisesti noteeraamattomien yhtiöiden osakkeiden kanssa.
Kun otettiin huomioon, että hakemuksen mukaan C-osuuskunnan osuuksiin kohdistuva osuusmaksuvelka oli tarkoitus merkitä A Oy:n tilinpäätöksessä taseen vieraaseen pääomaan, keskusverolautakunta katsoi, että kyseistä osuusmaksuvelkaa oli pidettävä varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 2 §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitettuna velkana, joka vähennettiin A Oy:n varoista yhtiön nettovarallisuutta laskettaessa. Ennakkoratkaisu verovuosille 2022–2023.
Keskusverolautakunta 29.8.2022 nro 33 (ei lainvoim.)
Säästöhenkivakuutuksen tuottoperusteen muutos
Hakijalla oli keskinäisen vakuutusyhtiö B:n tarjoama laskuperustekorkoinen säästöhenkivakuutus, jonka tuotto muodostui vakuutussäästölle vuosittain hyvitetystä laskuperustekorosta ja vakuutusyhtiölain mukaisista lisäeduista.
Keskinäisen vakuutusyhtiö B:n hallitus oli päättänyt tarjota kaikille kyseisen säästöhenkivakuutuksen vakuutuksenottajille vaihtoehtoa, jossa säästöhenkivakuutukseen tuotiin ominaisuutena sijoitussidonnainen vaihtoehto, jonka vakuutuksenottaja saattoi halutessaan ottaa käyttöön. Mikäli hakija valitsi vakuutuksen tuottojen muodostamistavan muutoksen, hänen vakuutuksensa säästöön hyvitettiin keskinäisen vakuutusyhtiö B:n voimassa olleen päätöksen mukaisesti vakuutusyhtiölain 13 luvun mukaisena lisäetuna kyseisen vakuutuksen laskennallinen osuus keskinäisen vakuutusyhtiö B:n säästövakuutuskannan kerryttämästä ylijäämästä. Lisäedun määrä ei perustunut vakuutussopimuksen ehtoihin, vaan se laskettiin keskinäisen vakuutusyhtiö B:n hallituksen kulloinkin vahvistamien periaatteiden mukaisesti.
Keskusverolautakunta katsoi, että hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa säästöhenkivakuutuksen tuottojen muodostamistavan muutos laskuperustekorkoisesta sijoitussidonnaiseksi ei realisoinut veronalaista tuloa hakijan verotuksessa. Hakijalle ei realisoitunut veronalaista tuloa myöskään sen johdosta, että säästöhenkivakuutuksen tuottoperusteen muutoksen yhteydessä kyseisen vakuutuksen laskennallinen osuus keskinäisen vakuutusyhtiö B:n kerryttämästä ylijäämästä hyvitettiin lisäetuna osaksi vakuutuksen säästöä. Ennakkoratkaisu verovuodelle 2022.
Keskusverolautakunta 29.8.2022 nro 37 (ei lainvoim.)
Vientikaupan arvonlisäverotus
A Oy oli avannut suomalaisille tuotteille markkinapaikan B:n ylläpitämälle verkkoalustalle. A Oy ja C Oy olivat tehneet jakelusopimuksen, jonka mukaan A Oy sai yksinoikeuden edustaa C Oy:n tuotteita B:n myyntikanavassa. A Oy osti C Oy:n valmistamia tuotteita ja vei ne Kiinan markkinoille.
C Oy siirsi tavarat itsenäisen kuljetusliikkeen hallussa olevaan koontivarastoon. Jakelusopimuksen ehtojen mukaan tavarat katsottiin toimitetuiksi, myynnin tapahtuneen ja tavaroiden omistusoikeuden siirtyneen A Oy:lle vasta silloin, kun kuljetusliike siirsi tavarat varastosta kuljettaakseen ne Kiinaan. Kaikki tavaraan liittyvät vaaranvastuut ja muut velvoitteet säilyvät C Oy:llä tähän saakka. A Oy teki tavaroista vienti-ilmoituksen Tullille. C Oy:n ja muiden A Oy:n kanssa yhteistyötä tekevien valmistajien koontivarastoon toimittamat tavarat koottiin koontivarastossa välittömästi tai niin pian kuin mahdollista kuljetusteknisesti järkeviksi vientilähetyksiksi.
Koska C Oy siirsi tavarat itsenäisen kuljetusliikkeen haltuun, joka varastoi tavaroita ainoastaan kuljetusteknisistä syistä, ja tavarat katsottiin toimitetuiksi A Oy:lle vasta kun tavaroiden vientikuljetus varastosta alkoi, C Oy:n myynnin A O:lle oli katsottava olevan veroton AVL 70 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella.
C Oy:n A Oy:lle myymät tavarat vietiin Suomesta suoraan Kiinassa sijaitsevaan B:n ylläpitämään varastoon, jossa olevat tavarat säilyvät A Oy:n omistuksessa, kunnes tavarat kuljetettiin kuluttajille. Koska tavarat olivat Kiinassa, kun tavaroiden kuljetus asiakkaille alkoi, ei myynti tapahtunut Suomessa eikä A Oy:n tullut suorittaa myynnistä Suomen arvonlisäveroa.
Ennakkoratkaisu ajalle 30.8.2022–31.12.2023.
Keskusverolautakunta 30.8.2022 nro 40 (ei lainvoim.)
Kuolinpesän kuolinvuoden jälkeen saamaan osinkoon kohdistui tuplaverotus
A oli työskennellyt ainakin vuodesta 2012 lähtien kuolemaansa 27.5.2017 saakka lääkärinä B Oy:ssä. A oli omistanut 51 osaketta C Oy:n (jäljempänä Yhtiö) osakekannasta, joka muodostui yhteensä 100 osakkeesta. A:n omistusosuus Yhtiöstä oli siten ollut 51 prosenttia, joka vastasi kuolinpesän nykyistä omistusosuutta Yhtiöstä. B Oy:ssä työskennellyt A oli omistanut B Oy:n osakkeita Yhtiön kautta.
Yhtiöön oli vuoteen 2014 saakka maksettu A:n B Oy:ssä lääkärinä työskentelyyn perustuvia työpanososinkoja, jotka oli verotettu A:n ansiotulona hänen elinaikanaan. Verovuodelta 2015 oli siirtynyt seuraaville verovuosille vähennettäväksi aiemmin Yhtiöön maksettua ja A:n ansiotulona verotettua työpanososinkoa.
Yhtiön osingoista antaman vuosi-ilmoituksen mukaan Yhtiö oli jakanut tilikaudelta 1.4.2017–31.3.2018 osinkoa yhteensä 135 506,93 euroa, josta 120 823,11 euroa oli ollut A:n kuolinpesälle jaettua osinkoa. Kyseinen osinko oli ollut nostettavissa 16.7.2018. Yhtiön tilikautta 1.4.2017–31.3.2018 koskevan varsinaisen yhtiökokouksen pöytäkirjan 16.7.2018 mukaan kuolinpesälle jaettavista osingoista 107 118,65 euroa oli ollut Yhtiön saamaa työpanososinkoa, joka oli jo verotettu A:n ansiotulona. Verovuodelta 2018 toimitetussa verotuksessa A:n kuolinpesän Yhtiöstä saamaksi osingoksi oli katsottu vuosi-ilmoituksen mukaisesti 120 823,11 euroa, joka oli verotettu kuolinpesän ansio- ja pääomatulona. Toimitetussa verotuksessa kuolinpesän saamasta osingosta ei ollut miltään osin vähennetty A:n ansiotulona verotettua työpanososinkoa 107 118,65 euroa.
A:n kuolinpesä oli vaatinut oikaisuvaatimuksessaan, että osinkotuloista oli poistettava 107 118,65 euroa jo kertaalleen verotettua työpanososinkoa.
Verotuksen oikaisulautakunta oli valituksenalaisessa päätöksessä hyväksynyt kuolinpesän oikaisuvaatimuksen.
Hallinto-oikeus Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen hyväksyen kumosi verotuksen oikaisulautakunnan päätöksen ja saattoi 7.10.2019 toimitetun verotuksen voimaan.
Ratkaisun tarkempi kuvaus
Hallinto-oikeus totesi, että verotuskäytännössä holdingyhtiöön maksettua, työpanosinkona jo kertaalleen verotettua osinkoa vastaavaa osinkoa ei ole verotettu verovelvollisen vaatimuksesta toiseen kertaan samalla verovelvollisella. Osinko on kuitenkin verotettu normaalisti tuloverolain 33 b §:n 1 ja 2 momenttien mukaisena osinkona, jos holdingyhtiö on jakanut osingon jollekin toiselle verovelvolliselle kuin sille, jota on verotettu työpanososingosta.
Tuloverolain 17 §:n 1 momentin mukaan kuolinpesää verotetaan kuolinvuodelta sekä vainajan että kuolinpesän tulosta. Kuolinvuoden jälkeen kuolinpesää verotetaan saman pykälän 2 momentin perusteella itsenäisesti erillisenä verovelvollisena sen saamista tuloista. Vastoin kuolinpesän vastineessa esitettyä käsitystä, kuolinpesän saaman tulon veronalaisuutta arvioitaessa ei ole tuloverolain 29 §:n 1 momentin perusteella merkitystä sillä, onko kuolinpesä omalla toiminnallaan ansainnut tulot. A oli kuollut 27.5.2017. Kuolinpesälle osingonjakopäätöksellä maksettava osinko oli ollut nostettavissa 16.7.2018 eli kuolinvuoden jälkeen, jolloin kuolinpesää verotetaan tuloverolain 17 §:n 2 momentin perusteella sen saamasta tulosta.
Näin ollen kuolinpesän verovuonna 2018 saamista osinkotuloista ei ollut perustetta vähentää aiemmin Yhtiöön maksettua A:n ansiotulona verotettua työpanososinkoa. Yhtiön kuolinpesälle verovuonna 2018 maksama osinko oli verotettava tuloverolain 33 b §:n 1 ja 2 momentissa säädetyllä tavalla normaalina osinkona. Näin ollen verotuksen oikaisulautakunnan päätös oli kumottava ja 7.10.2019 toimitettu verotus oli saatettava voimaan.
Itä-Suomen hallinto-oikeus 26.9.2022 T:2149/2022 (ei lainvoim.)